Auli Leskinen: Petojen aika

Auli Leskinen: Petojen aika
Wsoy 2013, 331 sivua.

Pisaraguassa vietettyjen vuorokausien aikana sisälläni kiteytynyt tunne peitti alleen kaiken muun. Se oli hetki, jolloin häilyvä epäitietoisuus saa muodon ja muuttuu ajatukseksi, epävarmuus varmuudeksi. 

Olin tehnyt päätökseni: en ammu enkä teloita. 

-- --

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että oli minulla ollut hetkiä joina teki mieli perääntyä itseni edessä. Noina viheliäisinä hetkinä olin pohtinut pulmaa toisin. Ajatus oli kulkenut aivan toiseen suuntaan ja vääntänyt mieltä uuteen asentoon. Sen voisi oppia, tappamisen. Miksi en minä, jos kerran muut?

Auli Leskinen on kirjoittanut vaikuttavan ja sydäntä repivän esikoisromaanin sotilasdiktatuurin hallitsemasta Chilestä. Kirjan keskiössä on vasemmistolainen Rojasin perhe, joka - kuten monet naapurinsa, ystävänsä ja sukulaisensa - joutuu oikeistolaisen terrorin uhriksi jo ennen syyskuun yhdennentoista vallanaappausta vuonna 1973 ja etenkin sen jälkeen.Ulkoa tulevien uhkien lisäksi perhettä repivät myös sisäiset, osin tukahdutetut ristiriidat, joita pelko ja epävarmuus kärjistävät. Perheen vanhempi poika Ramon katoaa aamuisella leivänostoretkellään, joutuu pahamaineiselle Stadionille kidutettavaksi mutta pääsee myöhemmin pakenemaan maasta. Perheen tytär Christina on rakastunut Michel Nashiin, vasemmistolaiseen idealistiin, joka värvätään vallankaappauksen ensimmäisenä päivänä Augusto Pinochetin joukkoihin teloittamaan maanmiehiään. Nash, joka oli todellinen historiallinen henkilö, kamppailee arvojensa ja omatuntonsa kanssa. Hän ei halua ampua, mutta tietää itse kuolevansa, jos ei tottele käskyjä.

Petojen aika on paitsi raakoja ja käsittämättömiä tapahtumia kuvaava historiallinen romaani, myös nuoren naisen kehityskertomus. On aina raastavaa lukea sodan turmelemasta lapsuudesta tai nuoruudesta, mutta Christinan kokemukset ovat aivan erityisen julmia ja hajottavia, monella tavalla. Christina kokee, että ainoa, mikä hänelle jää jäljelle on oma äidinkieli, jonka keinoin, kirjoittamalla romaania "Petojen aika", hän koettaa saada selkoa kaoottisesta menneisyydestä.

Petojen aika on romaani, jota oli tuskallista lukea. En etukäteen osannut arvata, miten paljon, miten todentuntuisesti, väkivaltaa kuvataan. Michelin, Christinan, Ramonan ja monien muiden kautta historia tulee lähelle, liiankin lähelle. Lukeminen eteni hitaasti, välillä piti kääntää katse muualle vaikka kauheudet olivat sentään vain sanoina lukijan silmien edessä.

Petojen aika on romaani, jota lukiessa huomio kiinnittyy ennen kaikkea tarinaan ja sen esiin nostamiin teemoihin, henkilöhahmojen ajatuksiin, tunteisiin ja kohtaloihin. Haluan kuitenkin sanoa jotain myös kirjan kielestä ja kerronnasta. Leskisen kieli on sellaista, jota luonnehdin mielelläni sanoilla "yksinkertaisen kaunista"; kieli ei nouse etualalle, mutta se on kaunista ja sujuvaa. Ratkaisu, jossa kolme keskeistä henkilöä toimii vuorollaan minäkertojana tai kirjeiden kirjoittajana, tuo kerrontaan tasaisuutta, etenkin kun henkilöt kokevat ja ajattelevat jonkin verran samankaltaisia asioita, mutta kirjan tapahtumien ja tuskan vyörytyksessä ei kaipaa kerronnan kohosteisuutta.

Kaikkein vahvimmillaan Leskinen on henkilöiden, aatteiden ja tunnelmien kuvauksessa. Henkilöhahmojen mielenliikkeet, sisäiset kamppailut ja valinnat piirtyvät kirkkaina, taustalla on painajaismainen pauhu. Miten julmia ihmiset voivatkaan olla. Miten heikkoja. Ja miten rohkeita.

Hämärästi aavistin, että näin haluaisin elää. Sinun kanssasi suuren puun alla, Nunoan kahvilan pöydän ääressä. Puhella vailla kiirettä kirjoista ja siitä mitä ne yrittävät meille kertoa. Viipyillä. Kuunnella pehmeää ääntäsi. Katsella lapsia ja puluja, jotka kipittävät toistensa perässä plazan hiekalla pyrstö ja takapuoli keikkuen. Tarkkailla rengasta pupilliesi ympärillä ja nähdä kuinka se tummuu.


Muissa blogeissa sanottua: P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena, Kirja joka maasta

Auli Leskisen haastattelu ja keskustelua Petojen ajasta Aamun kirjassa