Tuijata-blogissa emännöidään jälkeen kirjabloggaajien Naistenviikko-haastetta. Kuten lukumaratonille puolitoista viikkoa sitten, hyppään myös Naistenviikolle mukaan sen enempää suunnittelematta, Margareetan, Reetan, Marketan ja Maaritin nimipäivänä.
Myös suomalaisen kirjailijan ja kirjallisuudentutkijan Merete Mazzarellan etunimi kuuluu samaan, Margaret-nimestä juontuvaan nimiperheeseen. Voin melkein kuvitella Mazzarellan siemailevan kahvia Tammisaaressa miehensä L.:n ja joidenkin ystävien kanssa juuri nyt, lämpimässä ja lempeässä heinäkuun illassa. Keskustelu on versoo moneen suuntaan älykkäänä ja inspiroivana kuin kerrassaan Mazzarellan kirjoissa.
Aloitin Mazzarellan lukemisen lukioikäisenä kirjasta Silloin et koskaan ole yksin. Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. Sittemmin olen lukenut lähes kaikki Mazzarellan teokset, viimeksi uusimman, Aurinkokissan vuoden, jonka sain loppuun tänään. Luin Aurinkokissaa pienissä pätkissä lomaviikolla, jolloin oli paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa, paljon hyörinää ja sosiaalista elämää. Mazzarellan keskusteleva, soljuva esseeääni rauhoitti ja elvytti, kun maisemat vaihtuivat ja elämystulva tuotti melkein ähkyn.
Kirjoitan Aurinkokissasta tarkemmin myöhemmin omassa postauksessaan. Rupesin miettimään, ketkä muut naiskirjailijat (miehiäkin on, mutta mennään nyt teeman mukaisesti) kirjoittavat niin, että lukija on kuin kahvilla tai pidemmällä vierailulla, höyryävien patojen tai teekuppien äärellä heidän luonaan, keskustelemassa, viihtymässä, olemassa ja virkistymässä. Juuri tällä hetkellä mieleen tulevat ainakin Eeva Kilpi, Alice Munro, Carol Shields, runoilija Mary Oliver, Tove Jansson. Näiden kirjailijoiden seurassa kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään – tai oikeastaan unohtaa itsensä kuunnellessaan ja avautuessaan uusille ajatuksille ja näkökulmille.
Kenen luona sinä koet olevasi kuin kotonasi kirjan sivuilla?
Vastauksena kysymykseen: viimeksi bloggaamani Rachel Cuskin Outline. Se on kirja, joka ymmärtää minua.
VastaaPoistaOmppu, kävin lukemassa Outline-postauksesi, ja kuulostaa kyllä kiehtovalta!
PoistaMinut Mazzarella jätti hämmennyksen valtaan. Odotan tarkempia kommenttejasi kirjasta. Jospa ne avaisivat kirjasta sen näkökulman, joka minulta ehkä jäi huomaamatta. http://kirjakuiskaaja.blogspot.fi/2016/05/merete-mazzarella-aurinkokissan-vuosi.html
VastaaPoistaMervi, kävin lukemassa Aurinkokissa-postauksesi ja olen monesta asiasta samaa mieltä, vaikka pidinkin kirjasta tosi paljon. Toivottavasti ehdin itse kirjoittaa siitä ensi viikon alussa, ennen kuin työt alkavat.
PoistaHieno kysymys. Poimin oman suosikkikahvitteluseurani listaltasi ja se on Carol Shields. Hänen kirjoissaan on todellakin jotain aivan kuin arkista taikaa. Hän tekee arjen kuvauksellaan niiden lukemisesta juhlaa. Kotimaisista naiskirjailijoista istuisin mielelläni Leena Krohnin seurassa. Todennäköisesti emme puhuisi mitään, koska hän olisi varmastikin tilanteesta kiusaantunut ja minä vain huokailisin onnellisena hänen kirjojaan mietiskellessäni. Mutta onneni olisi kyllä hyvin syvää.
VastaaPoistaElina, ihana kuvaus kahvihetkestä Krohnin kanssa! Sekä Shieldsissä että Krohnissa (niin erilaisia kuin he kirjailijoina ovatkin) on viisasta kriittisyyttä, joka antaa heidän tekstaillen suolaa ja pippuria.
PoistaShieldistä pidän minäkin. Ja Colm Toibinista, tässä mielessä juuri, ikään kuin hän puhuisi suoraan minulle. Kotimaisista ensin tulee mieleen Elina Hirvonen. Keskusteleva, rauhallinen, älykäs, inspiroiva; oivia sanoja Mazzarellan kuvaamiseen!
VastaaPoistaArja, Colm Toibin! <3 Ja Elina Hirvonen on upea kirjailija myös.
PoistaIhana postaus, Maria! <3 Minun kahvitteluseuralistalleni nousisi monia sinun ja muiden kommentoijien jo mainitsemia kirjailijoita, ainakin kotimaisista Tove Jansson ja Eeva Kilpi, ja ulkomaisista Alice Munro ja Arjan mainitsema Colm Tóibín. Lisäksi mieleen tulivat heti myös Bo Carpelan, Hannu Mäkelä, Märta Tikkanen ja Pirkko Saisio, joiden tekstien äärellä tulee tunne, kuin ne olisivat juuri minulle osoitettuja. <3 Rauhoittavaa, elvyttävää, inspiroivaa ja niin suurta onnea tuottavaa.
VastaaPoistaSara, jos tekisin vastaavan listan mieskirjailijoista (ja ehkä teenkin!), niin Carpelan ja Mäkelä olisivat ehdottomasti listalla. Saisioon pitäisi viimeinkin tutustua! <3
PoistaPiti lisätä, että luin juuri viime viikolla loppuun Mäkelän muistelmien neljännen (?) osan, Otavan aika, ja tykkäsin taas hurjasti. Ja syksyllä ilmestyy Vapaus! :)
PoistaPidän kovasti tuosta "keskusteleva esseeääni" -ilamuksestasi. Todellakin lukiessani Mazzarellaan kuulen hänen pehmeän rupatteluäänensä!
VastaaPoistaTotta, Mazzarellalla on kaunis ääni, niin kirjoittajana kuin puhujanakin.
PoistaPidän kovasti tuosta "keskusteleva esseeääni" -ilamuksestasi. Todellakin lukiessani Mazzarellaan kuulen hänen pehmeän rupatteluäänensä!
VastaaPoistaSamanlaisia kokemuksia Merete Mazzarellan kirjoista: ne ovat tosi hyvää, älykästä seuraa! Märta Tikkasen kirjoissa on jotain sellaista myös, vaikka ovat raskaampia. Simone de Beauvoirin omelämäkerrallisesta sarjasta pidän myös tällaisella ystävyystavalla, vaikka se ei ole erityisen kaunokirjallinen. Susanna Alakosken kirjojen parissa koen paljon ajattelun tuttuutta. Sitten on Pirkko Saisio, ja Joyce Carol Oatesin novellit (joita ei ikävä kyllä ole kai juuri suomennettu). Näiden kanssa tunnen olevani paikallani.
VastaaPoistaLaura, olen samaa mieltä Tikkasesta ja de Beauvoirista! Alakoskea ja Saisiota en ole lukenut ja Oatesiltakin ainoastaan romaaneja, mutta pitääpä tutustua!
Poista