Onneli ja Anneli -elokuva

Anneli (Lilja Lehto) ja Onneli (Aava Merikanto). Kuva Finnkinon sivuilta.

Kävin viime lauantaina 3–8 -vuotiaiden lasteni kanssa katsomassa Saara Cantellin ohjaaman tuoreen Onneli ja Anneli -elokuvan. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Annelin talo jatko-osineen on ollut meidänkin perheessä suosikkilukemista, äidiltä lapsille (lähiaikoina olisi tarkoitus lukea myös Onnelin ja Annelin piskuisesta ystävästä, Putti Vaaksanheimosta, kertovat kirjat Putti ja Pilvilaivat sekä Putti Puuhkajasaarella). Kurenniemen kerronta ja Maija Karman kuvitus ovat iki-ihania ja rakkaita, eivätkä elokuvasovitukset koskaan vastaa sitä maailmaa, jonka lukija on mielessään kuvitellut, mutta ilokseni elokuva oli varsin uskollinen kirjojen hengelle.

Onneli ja Anneli on visuaalisesti todella herkullista katsottavaa: elokuva on kuvattu Loviisassa, jossa on aivan ihania vanhoja puutalokortteleita. Onnelin ja Annelin löytörahoillaan ostama "kahden pienen tytön talo" on varta vasten kuvauksia varten pystytetty sininen perinteisen mallinen pieni omakotitalo, jonka kätköistä löytyy kaikkea ihanaa kesämekoista nukkekotiin kuten Kurenniemen kirjassakin. Naapurin Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhan ihasteluun käytetään elokuvassa asianmukaisesti aikaa, ja vappuhuiskat ja joulukoristeet nousevat taianomaisesti maasta. Niin ikään Ruusukujan varrella asuvan Rouva Rosina Rusinan jylhä kivitalo rautaportteineen kuvastaa hyvin asukkaansa yksinäisyyttä ja surua.

Onnelin ja Annelin talo -kirjassa tarinan roisto, joka yrittää ryöstää Rosina-rouvan säästöporsaat, on varsin etäinen hahmo joka passitetaan suoraan rysän päältä telkien taakse, mutta elokuvassa rosvokin on empatiaa herättävä henkilö, joka oppii virheestään ja saa toisen mahdollisuuden. Jätskikioskia pyörittävän nuoren miehen (Samuli Vauramo) eksyy lavealle polulle, kun hedelmäpeleihin koukuttunut isoäiti (Kristiina Elstelä) vaatii lapsenlapseltaan jatkuvasti rahaa. Kultamunia munivan kanan vieneen roiston jäljille pääsee ensimmäisenä Onnelin veli Petteri (Elias Koistinen), joka on varmaankin kirjoitettu elokuvaan poikakatsojien iloksi ja vetääkin roolinsa mainiosti. Elokuvan koominen "takaa-ajokohtaus", jossa roiston pako katkeaa nopeammin kuin kanan lento, kirvoitti etenkin viisivuotiaaltani hersyvät naurut.

Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan valloittavia. Ennen kaikkea pääosanesittäjät, Aava Merikanto ja Lilja Lehto ansaitsevat kiitosta luontevina nuorina näyttelijöinä. Aikuishahmoista suosikkini olivat Eija Ahvon ihana Rouva Ruusupuu ja Jaakko Saariluoman Poliisimestari Urho Ulpukka.

Onneli ja Anneli on suloinen hyvänmielen elokuva koko perheelle, suosittelen!