Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta
Tammi 2013, 303 sivua.  

Ehkä meidän on kiittäminen sotaa muumeista. Muumit olivat visuaalisina hahmoina syntyneet jo ennen sotaa, mutta vasta sodan keskellä Tove loi niille maailman, jossa kirjailijakin oli turvassa sodan kauhuilta.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta rakastetun kuvataileija-kirjailija Tove Janssonin syntymästä. Tänä syksynä ilmestyi Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta, joka julkaistaan juhlavuonna englanniksi. Karjalainen on tutustunut Toven laajaan kirjeenvaihtoon ja lukuisiin muistikirjoihin ja perehtunyt hänen laajaan, monipuoliseen taiteelliseen tuotantoonsa – ja oi, tavannutkin Toven ja keskustellut tämän ateljeessa taiteesta, elämästä ja [Toven rakastetusta ja opettajasta] Sam Vannista. Runsaan materiaalin ja vankan asiantuntemuksensa pohjalta Karjalainen piirtää Tovesta moniulotteisen kuvan herkkänä mutta määrätietoisena ja tuotteliaana taiteilijana ja syvästi rakastavana ja rakastettuna ihmisenä.

Muutama vuosi sitten luin Boel Westinin Sanat, kuvat, elämä -elämäkerran Tove Janssonista, joten monet faktat Toven elämästä ja tuotannosta olivat ennalta tuttuja. Se ei toki haitannut, ja sitä paitsi taidehistorioitsijana Karjalainen painottaa jonkin verran eri asioita kuin kirjallisuudentutkija Westin. Karjalaisen kirja on lisäksi esteettinen elämys upeine kansineen ja runsaine värikuvineen. Karjalainen kirjoittaa nautittavaa, eläytyvää ja kohteeseensa lämmöllä suhtautuvaa tekstiä.

Toven kaltainen poikkeuksellisen lahjakas ja taiteellisesti varhaiskypsä ihminen ei luonnollisestikaan kasvanut ihan tavanomaisessa perheessä. Toven isä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äiti Signe Hammarsten "Ham" Jansson niin ikään kuvataiteilija, joskin Ham joutui ajalle tyypilliseen tapaan jättämään kunnianhimoisimmat ammatilliset tavoitteet perheellistymisen myötä. Tyttärelleen Tovelle Ham oli kuitenkin isän ohella tärkeä ammatillinen esikuva, Karjalaisen (ja aikalaisvalokuvan) mukaan Tove oppi kirjaimellisesti piirtämään äitinsä sylissä. Tove oli niin lahjakas, että hän sai jo 16-vuotiaana jättää koulun (joka oli ollut hänelle aikamoista pakkopullaa) kesken ja aloittaa taideopinnot Tukholmassa.

Muumimammankin esikuvana toimineen Hamin kanssa Tove pysyi aina hyvin läheisenä, Viktor-isänsä, "Faffanin", kanssa sukset menivät ristiin erilaisten poliittisten näkemysten ja arvojen vuoksi. Viktor oli varsin räjähtelevä persoona, ja molemmille oli helpotus, kun Tove sai oman ateljeen ja kahden taiteilija(luontee)n oli mahdollista pitää hajurakoa.

Elämäkerta kertoo paljon siitä, kuinka raskaasti Tove koki sodat. Hän syntyi aivan ensimmäisen maailmansodan aattona, ja toisen maailmansodan alkaessa hän oli nuori nainen. Tovella oli joitakin juutalaisia tai venäläistaustaisia ystäviä, kuten pitkäaikainen ystävä ja rakastettu Sam Vanni sekä ystävätär Eva Konikoff, ja hänen oli vaikea hyväksyä sitä, että nämä tunsivat olonsa epämukavaksi Suomen ollessa liittoutuneena natsi-Saksan kanssa. Erityisesti Evan muutto Yhdysvaltoihin oli Tovelle kova pala, mutta me jälkipolvet voimme olla kiitollisia siitä, että pitkät (joskin joskus sotasensuurin osittain mustaamat ja leikkelemät) kirjeet kulkivat valtameren yli paljastaen Toven syvimpiä tuntoja ja ajatuksia.

Muumikirjat syntyivät pakotieksi sodasta. Muumilaakso oli Toven oma, idyllinen mutta moniulotteisten hahmojen kansoittama pakopaikka, jonka lopulta miljoonat lukijat ympäri maailman tulivat ottamaan omakseen. Tove oli toki kirjoittanut ennenkin ja julkaissut ensimmäisen satukirjansa jo 19-vuotiaana, mutta vasta Muumiromaanit ja -sarjakuvat nostivat hänet suuren yleisön tietoisuuteen myös kirjoittajana.

Muumiromaaneja ja -kuvakirjoja voi lukea pienillekin lapsille ääneen, jännittävinä, lämminhenkisinä ja viisaina satuina, joissa pyöreät muumit, neuroottiset vilijonkat, boheemit mymmelit ja omaa tietään kulkevat muikkuset seikkailevat, mutta tarinoista löytyy myös syvempiä tasoja sekä viittauksia Toven omaan elämänhistoriaan ja identiteetin muodostumiseen. Toven elämän suuri rakkaus ja kypsien vuosikymmenten elämänkumppani, graafikko Tuulikki Pietilä, on kuvattu Tuutikiksi ja Kuka lohduttaisi Nyytiä -kuvakirjan Tuituksi.  Jo pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen Tove kirjoitti Tuulikille: "Rakastan sinua yhtaikaa lumoutuneena ja hyvin rauhallisena enkä pelkää mitään mikä meitä kenties odottaa."

Olen aiemmin kirjoittanut blogiini Sirke Happosen Muumioppaasta sekä ainakin seuraavista Tove Janssonin kirjoista: Outo vieras muumitalossa, Taikatalvi. Olen lukenut kaikki muumiromaanit ja joitakin Toven novelleja ja romaaneja, muun muassa suuret suosikkini Kesäkirjan ja Kunniallisen petkuttajan joskus vuosia sitten, enne blogia, mutta kenties luen joitakin niistä juhlavuoden kunniaksi uudelleen, uusin silmin.

Tee työtä ja rakasta -kirjasta on kirjoitettu myös blogeissa Luettua elämää ja Kirjojen keskellä.

Osallistun tällä postauksella vähän etuajassa Reetan ensi vuodelle ideoimaan Tove Jansson 100 vuotta -haasteeseen, mutta tulen varmasti palaamaan tähän Tove Jansson -elämäkertaan blogissani ensi vuonnakin.