Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?
When will threre be good news?, suom. Kaisa Kattelus.
Schildts&Söderströms 2013, 361 sivua.
Louise oli kokenut sen, hän oli kokenut sen Archien ollessa pieni, tyhjissä leikkipuistoissa ja autioilla ankkalammilla: äkillisen valpastumisen, kun sekopää lähestyy luimistellen, katse pälyillen. Ei saa katsoa silmiin. Pitää kävellä ripeästi ohi, ei saa herättää huomiota. Jossain olemattomassa utopiassa naiset kävelivät pelkäämättä. Louise olisi mielihyvin nähnyt sen paikan.
Mitali kaikille naisille.
Kate Atkinsonilla on taito tempaista lukijalta kuvainnollisesti sydän rinnasta jo kirjojensa ensi sivuilla. Atkinsonin Jackson Brodie -dekkareissa tapahtuu kauheita, eikä hän anna lukijalle mahdollisuutta katsoa julmuuksia matkaan päästä. Rikosten uhrit ovat tavallisia ihmisiä, ja katastrofi iskee keskelle arkea. Ja sen jälkeen arki jatkuu, myös Joannalla, joka joutui kuusivuotiaana todistamaan äitinsä ja sisarustensa raakaa murhaa, mutta pelastui itse piiloutumalla vehnäpeltoon. Parikymmentä vuotta myöhemmin, saadessaan poliisilta tiedon murhaajan vapautumisesta vankilasta, Joanna on menestyvä lääkäri, viehättävän mutta hämäräperäisiin bisneksiin sekaantuneen miehen vaimo ja pienen pojan äiti. Joannan poikaa hoitaa päivisin teini-ikäinen Reggie, joka Joannan tavoin on ehtinyt kokemaan kaikenlaista elämässään.
Vaikutuin Kate Atkinsonin aiemmista dekkareista Ihan tavallisena päivänä ja Kaikkein vähäpätöisin asia, joten minulle oli itsestään selvää lukea myös kolmas suomennettu Jackson Brodie -romaani, Eikö vieläkään hyviä uutisia? Atkinsonin jokseenkin korkeakirjalliset dekkarit eivät noudata samaa kaavaa, mutta näissä kaikissa kolmessa on ollut samankaltainen hieman vinksahtanut tunnelma ja laaja henkilögalleria, jonka välisten konfliktien juuret ulottuvat usein vuosikymmenten taakse.
Jos Eikö vieläkään hyviä uutisia -romaania haluaa lukea dekkarina, sen ongelmaksi nousee hienoinen jännitteen puute. Vaikka halusin kovasti tietää, mitä Joannalle, Reggielle, Louise-nimiselle empaattiselle poliisille, Jacksonille ja muille keskeisille hahmoille tapahtuu, ei kirjan hautautuminen muiden kirjojen ja kiireiden alle aiemmin syksyllä juurikaan haitannut. Kate Atkinsonin romaanit ovatkin toki monisyisempiä kuin suoraviivaisimmat whodunnit- tai toimintadekkarit. Atkinsonin romaanit kysyvät pikemminkin miksi? kuin kuka? ja antavat viitteitä vastauksista, jotka kytkeytyvät niin yhteiskunnan rakenteisiin kuin yksilön valintoihinkin.
Vaikka en tuntenut pakottavaa tarvetta ahmaista Eikö vieläkään hyviä uutisia? yhdeltä istumalta, romaani piti kyllä otteessaan silloin kun uppouduin sen maailmaan. Kylmäävien tapahtumien vastapainoksi Atkinson tarjoaa vaivihkaista huumoria ja kirjallisia viittauksia, jotka tekevät lukemisesta entistä nautittavampaa.
Muissa blogeissa sanottua: Lukuneuvoja, Annelin lukuvinkit, Tuulevin lukublogi
Atkinson on ollut lukulistallani jo kauan, enkä silti vieläkään ole saanut yhtään naisen kirjaa luettua. Hyllystä löytyisi kyllä useampikin teos, eli seuraavan kerran kun iskee dekkarinnälkä, taidan vihdoin valita Atkinsonin! Jokseenkin korkeakirjallinen brittidekkari vinksahtaneella tunnelmalla ja vuosikymmenten taakse ulottuvalla tarinalla kuulostaa melkein täydelliseltä. <3
VastaaPoistaSara, sinulla onkin sitten herkkua luvassa, kun tartut noihin Atkinsoneihin, sinä totally britishs -kirjafani <3 Kuten varmaan huomasin, Atkinsonilta on tulossa taas keväällä uusi suomennos, mutta tällä kertaa vähän eri tyylilajia. Uteliasuudella odotan! :)
PoistaMinullakin Atkinson oli pitkään lukulistalla, kunnes luin häneltä teoksen Life after Life, joka leikittelee ajatuksella, että mitäpä jos saisimme mahdollisuuden aloittaa elämämme uudelleen alusta niin monta kertaa, että elämä menisi "oikein".
VastaaPoistaKiitos Maria, kun toit esiin dekkari-Atkinsonin. En edes tiennyt ennen kirjoitustasi, että hän on kirjoittanut myös dekkareita.
Omppu, hauska kuulla, että olet lukenut tuon Life after Lifen – se ilmestyy keväällä suomeksi nimellä Elämä elämältä ja on vakaassa harkinnassa lukulistalle.
PoistaDekkarit taitavat olla Atkinsonille suhteellisen uusi aluevaltaus, mutta onnistunut sellainen! :)