maanantai 18. marraskuuta 2013

Niilo Rauhala: Näen mitä haluan nähdä

Tällaisen aurinkoisen maiseman haluan marraskuussa nähdä!

Niilo Rauhala: Näen mitä haluan nähdä
Otava 2013, 115 sivua.

Palaan menneisiin jälkiin, kuljemme hitaasti,
pilvet tummuvat, tuuli kohisee, 
näet kasvojeni uurteet, pienet uomat, 
sateitten hiljaiset purot.
Näen, mitä haluan nähdä: 
virran kaukaisen valon.

–katkelma runosta "Sinä laulujen tytär"

Olen joskus vuosia sitten lukenut Niilo Rauhalan runoja ja pitänyt niistä. Tämä valoisia ja rauhallisia lauseita kirjoittava runoilija palasi mieleeni, kun Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa sanottiin olevan viittauksia Niilo rauhalan runoihin. Rauhalalta ilmestyi tänä syksynä uusi runoteos, jonka päätin ostaa omaan hyllyyni. Näen mitä haluan nähdä sisältää niin aforisminomaisia kiteytyksiä kuin pidempiä, kertovampia runoja, joissa kuvataan muun muassa evakkomatkaa tai Helsingin-vierailua, jonka aikana katsellaan puistossa putoavia lehtiä.

Joissakin runoissa pohditaan jotakin, kenties kipeääkin asiaa, mutta kokoelmaa luonnehtii seesteisyys ja kauneus. Seuraava runokatkelma tuntuu sopivan erityisen hyvin näihin marraskuun päiviin, jolloin aurinko paistaa hetken kirkkaastikin mutta pimeys laskeutuu nopeasti:

kaamoksen keskipäivässä 
keltainen valo tavoittelee latvoja
ne työntävät sen pois
se valuu takaisin ja maa on taas autio
tulkoon pimeys! kuulen niiden huutavan
tulkoon kuohuva sade, joka peittää kaiken 

–katkelma runosta "kaamoksen keskipäivässä"

Rauhala kuvaa kauniisti luontoa, vuodenkiertoa ja maisemia. Yhdessä runossa runon puhuja miettii, mitä sanoisi äideille puheessaan, ja pari runoa kertovat runon puhujan omasta äidistä. Aivan erityistä lämpöä on runossa, jossa puhuja katsoo lapsenlapsiaan:

Tuossa he nukkuvat rinnakkain, 
lapsenlapseni.
Tuossa elämäni menneet vuodet, 
ikään kuin hymyilisivät 
unen läpi.

Mutta kirjanystävänä on pakko mainita suosikikseni tämä runo:

Näissä runoissa on ihana levähtää ja viipyä.

8 kommenttia:

  1. Minä luin tämän kirjastossa joskus kuukausi sitten. En ollut aiemmin lukenut Rauhalaa, oli tosiaan kauniita runoja. Inspiroiduin myös ottamaan leikkimielisesti kantaa yhteen runoon (olet varmaan nähnyt tämän jo Facebookissa, mutta otetaan nyt uusiksi vielä):

    "Kielellä leikkijöitä on paljon,
    runoilijoita entistä vähemmän",
    saarnaa Niilo Rauhalan syvä rintaääni.
    Tartun kuvainraastinrautaani.

    Kuten kuvasta näkyy, Rauhala on oikeassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, muistin tuon fb-päivityksesi, ajattelin että aha, se olikin juuri tästä kokoelmasta ;) . Kiva kun laitoit kielileikkisi tännekin! Saako muuten runojasi jakaa fb:ssa (siis sillä statuksen jaa-näppäimellä, omalla seinälläni tai vaikka Sinisen linnan kirjaston seinällä / sitaattina tekijä tietenkin mainiten), ne ovat niin osuvia ja mieltä lämmittäviä?

      Poista
    2. Kiitos kehuista! FB-jakaminen ei taida onnistua yksityisasetusten takia, ja muutenkin suhtaudun vielä vähän varauksellisesti laajempaan levitykseen, mutta toki voit joskus siteerata jotain yksittäistä runoa, jos haluat. :)

      Niilo Rauhalan tuotanto onkin muuten ilahduttavan laaja, tutustuttavaa riittää.

      Poista
  2. Mielenkiintosta, että oot lukenu Rauhalaa! Pitäis itekki. Kotikirjahyllyssä sen kirjoja ois varmaan useampiki, ite en oo vaan niihin koskaan saanu tartuttua. Ehkä siksi, että mua ärsyttää se, kun Rauhala on niin voimakkaasti mukana uudistuksessa, jossa itelleni rakkaiden siionin laulujen sanoja muokataan nykyaikasemmiksi – mun mielestä loukaten alkuperästä runoa, ja myös tuhoten sitä tunnesidettä, mikä meillä laulujen käyttäjillä niihin on syntyny. Välillä tuntuu, että sielä vaan halutaan saada oma nimi painetuksi jokaisen laulun perään sen uudistajana. x/ Vaikka varmasti heillä on hyvät perusteet tuon työn tekemiseen, kuten se, että laulujen vanha runokieli ei aukea enää nykylukijalle.

    Mutta runo on runo, tekijänsä taideteos. Ei niitä mennä noin vaan muokkailemaan oman halun jälkeen.
    (Off-topic.:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Juhani, kiitos kommentista, joka oli jäänyt minulta jostain syystä huomaamatta! Olen itsekin vähän "tekstikonservatiivi", joten ymmärrän suhtautumisesi Siionin laulunsanojen uudistukseen (sen enempää kyseistä tapausta tuntematta). Etenkin laulujen sanat ovat tuossa suhteessa herkkiä, kun ne usein osataan ulkoa ja syntyy tosiaan tunneside eri tilaisuuksissa ja tilanteissa laulettuihin lauluihin jne, mutta itse olen vierastanut myös joidenkin lastenkirjojen uusia suomennoksia ym.

      Toisaalta, kuten totesitkin uudistuksia on pakko aika ajoin tehdä moniin "käyttöteksteihin", jotta merkityssisältö ei jää outojen ilmausten jalkoihin. Mitä me ymmärtäisimme Raamatustakin, jos siitä ei olisi tehty uutta käännöstä sitten Agricolan aikojen? Warmaan cowi wähä ;). Kyse onkin sellaisesta tasapainoilusta ja kultaisen keskitien löytämisestä: mitä kannattaa uudistaa ja miten?

      Onneksi tuossa mainitsemassasi casessa on Rauhalan kaltainen lahjakas runoilija mukana, toivottavasti voitat ennakkoluulot ja tutustut Rauhalan runoihin :).

      Poista
    2. Juhani: Mun pitää kyllä sanoa, että näen hieman kohtuuttomana ajatuksen siitä, että Siionin laulujen tekstejä muokataan ikäänkuin väkisin tai liikaa. Ymmärrän kyllä sen, että se tuntuu pahalta, ja toki tunne on myös monen laulun kohdalla henkilökohtainen: muutamat rakkaat laulut ovat monessa elämäntilanteessa sanoittaneet omia tuntoja syvällisesti, ja nyt yhtäkkiä sitä samaa laulua ei enää olekaan olemassa. Mutta itse seurakanttorina uutta ehdotusta paljon lukeneena, laulaneena ja soittaneena joudun silti toteamaan, että uudistetut sanat ovat paljon paljon laulettavampia ja ymmärrettävämpiä kuin vanhat. Nykynuorille (omille lapsillenikin) aukeaa vaikeasti monet vanhoissa lauluissa käytetyt sanat (esim. päärlyportti). Itseäni ärsyttää eniten se, kun vanhat laulunumerot (joista virsikirjan tavoin muistin ulkoa n. 3/4) eivät enää pidä paikkaansa. ;)

      Tuli kirjoitettua paljon offtopicia, vaikka itse asiassa tulin tänne sivustolle google-haun kautta, ja hakusanoina olivat "niilo rauhala runo". :) Tuli kesken työpäivän olo, että nyt pitää saada annos kauneutta ja rauhaa. Kiitos tästä blogikirjoituksesta. :)

      Poista
    3. Kiitos kommentista, lite! Kiinnostavaa kuulla kanttorin mietteitä Siionin laulujen uudistuksesta. Olen muutaman kerran ollut tilaisuudessa (vl-häät, kotiseurat, suviseurat), jossa on laulettu Siionin lauluja, ka ne ovat kyllä kauniita.

      Ja kiitos, kiva kuulla että tästä postauksesta on iloa :).

      Poista