Netta Walldén: Ruben ja ratikkaralli

Netta Walldén: Ruben ja ratikkaralli
Kuvitus ja kannen kuva Laura Valojärvi.
Wsoy 2013, 160 sivua.

Kirjat. Rouva Mallamudin sydän jyskytti yhä voimallisemmin. Vaunut olivat tulvillaan hiljaisia unelmia, mutta unelmien seasta kantautui pientä, pelokasta kuiskintaa, jollaista unelmien toteuttamiseen toisinaan liittyi. Hänen kirjasa lähtisivät nyt matkalle, jonka vaiheita hän ei voinut ennustaa, ja se, mikä hänen sisällään jysähteli, lähtisi samaiselle matkalle mukaan. Ehkä vaunu suistuisi kiskoilta tai ehkä se eksyisi reitiltä? Unohtuisi synkkään metsään petojen raadeltavaksi tai ajautuisi vieraaseen kaupunkiin, jossa kukaan ei ymmärtäisi kirjojen kieltä?

Viime syksynä luin Netta Walldénin Rubenin tutkimuksia -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Ruben ja rouva Mallamudin tapaus sekä Ruben ja Harman kartano. Pidin (ja lapset sekä heille kirjat ääneen lukenut mieskin pitivät) Ruben-kirjoist niin paljon, että varasin sarjan kolmannen osan Ruben ja ratikkaralli kirjastosta heti kun huomasin kirjailijan facebook-sivulta sen ilmestyneen, hieman ennakoitua syyskuuta aiemmin. En ollut pitänyt Harman kartanosta ihan niin paljon kuin Rouva Mallamudin tapauksesta, joten tartuin Ratikkaralliin kohtuullisin odotuksin: liian usein kirjasarjat vähän väljähtyvät edetessään. Odotukseni kuitenkin ylittyivät, sillä Ratikka-rallista taisi tulla suosikki-Rubenini. Tutut hahmot pääsivät kunnolla vauhtiin ja tarina oli kertakaikkisen ihana ja lämminhenkinen.

Koko Ruben-sarjan teema on kirjallisuus; kirjoittaminen, lukeminen ja kirjat. Ratikkarallissa teema yhdistyy hurmaavalla tavalla muutamiin vauhdikkaisiin (kiskon)käänteisiin, vaikka pääasiassa kirja koostuu, aiempien osien tapaan, varsin leppeätahtisista kohtauksista. Jännitys on pikemminkin arvoituksellisuutta ja salaperäisyyttä, ja suurin uhka on se, että puutarhaan "räjähtäneet" (!) kirjat saattavat kastua sateessa, jos niille ei äkkiä keksitä suojaa.

Kirjateeman lisäksi Ruben-kirjoja yhdistää aikuinen, joka etsii itseään ja omaa paikkaansa. Ensimmäisessä osassa se oli rouva Mallamud, joka löysi kirjailijankutsumuksen kirjapyykkäriaskareen tilalle, toisessa osassa salaperäinen tulokas "herra Harma" (josta ei hämmennyksekseni ollut Ratikkarallissa ainuttakaan mainintaa, vaikka ymmärsin hänen jääneen Saarnilaakson vakituiseksi asukkaaksi), joka pääsi sopuun menneisyytensä kanssa ja alkoi katsoa tulevaan. Tässä kolmannessa osassa paikkaansa etsii Rubenin ja Lisan isä Valdemar Pinterä. Valdemarin vaimo Virginia on sitä mieltä, että miehen paikka on kotona, nojatuolin ja sanomalehden välissä, mutta Valdemar kaipaa seikkailuja ja uusia haasteita kuin Muumipappa konsanaan.

Tuttuun tapaan näkökulmahenkilön mukaan nimettyjen lukujen alkuja koristavat Laura Valojärven ihanat piirrokset. Ilahduin kun huomasin, että erilaisia kuvia oli aiempaa enemmän, eikä jokaisella hahmolla ollut enää vain yhtä nimikkokuvaa – Valojärven kynänjälkeä katselee niin mielellään. Kansikin on jälleen kerran upea, tällä kertaa turkoosi ja vauhdikas.

Netta Walldén on onnistunut luomaan persoonallisen kirjasarjan, joka poikkeaa tunnelmiltaan monista muista (sinänsä ihanista) kotimaisista, koti- ja kouluarkea humoristisesti kuvaavista ahmimisikäisten kirjasarjoista. Mielikuvitus ja taianomaisuus hehkuvat Walldénin kirjojen sivuilta, ja henkilöhahmot ovat riemastuttavia persoonia inhimillisine tunteineen, heikkouksineen ja innoituksen hetkineen. Omintakeinen tunnelma syntyy paitsi onnistuneista fantasiaelementeistä myös kerronnan ja kielen salamyhkäisestä, mutta verkkaisesta rytmistä. Jälleen kerran suljin Ruben-kirjan hymy huulilla ja vähän liikuttuneenakin. Jään odottamaan jatkoa!