Seita Vuorela: Karikko
Kuvittanut Jani Ikonen.
Wsoy 2012, 359 sivua.
En ehtinyt saada häntä kiinni. Kävi nimittäin niin, että kun olin jo saavuttamaisillani hänet, hän ihan yllättäen heittäytyi muurilta sen metsäpuoleista kaltevaa seinää pitkin ja painui kyykkyyn sammalikkoon. Kului hetki ja hän oli kadonnut metsään. Voisin unohtaa hänet, minun kannattaisi. Me lähtisimme huomenna.
Neljätoistavuotias Mitja, isoveli Vladimir ja heidän äitinsä matkaavat ikäkululla vuokra-asuntoautolla kesälomareissulle. Liikemies-isä on jossakin päin maailmaa työmatkalla, hän on läsnä muun perheen arjessa vain äidin kanssa puhumiensa, riitojen sävyttämien puhelujen välityksellä. Sekä Mitjan että Vladimirin mieltä painaa Mitjan ystävän Noelin kohtalo, se, mitä tapahtui öisellä Siilolla. Suru ja syyllisyys yritetään painaa taustalle, mutta ne nousee pintaan, painaen samalla kokijansa syvemmälle.
Mitjan perheen tarkoituksena on siirtyä nopeasti paikasta toiseen, mutta oleskelu Land's End -nimisellä leirintäalueella pitkittyy eräiden sattumusten myötä. Mitja on viivytyksestä mielissään, sillä hän on kohdannut alueella salaperäisen valkomekkoisen tytön ja tutustunut rantajengin rötösteleviin poikiin, joilla on omat salaisuutensa. Merenrantapaikalla on oma synkkä menneisyytensä; rannan asukkaat ovat joskus muinoin ryöstöaikeissa houkutelleet laivoja karille näyttämällä vääriä merkkitulia. Henkilöhahmojen menneisyys ja nykyisyys, realismi ja fantasia sekoittuvat Karikon tarinassa kiehtovalla ja hyytävällä tavalla.
Karikossa on paljon paikkojen, ihmisten ja henkilöiden tunteiden kuvausta, mutta jännite säilyy silti koko ajan. Vuorela on erityisen taitava kuvaamaan miljöitä ja luomaan tunnelmia - näitä tukee kirjassa myös Jani Ikosen mustavalkoinen valokuvakuvitus. Myös henkilöhahmoissa on syvyyttä.
Karikko ei ole helppo lukukokemus, mutta palkitseva se on. Kerronnan näkökulma, aikatasot ja tyyli vaihtelevat ja tarina riipaisee syvältä. Sanotaan, että "hyvällä kirjalla ei ole ikärajaa", mutta ala-asteikäisille en Karikkoa suosittelisi. Muuten Vuorelan romaani tulee toivottavasti löytämään mahdollisimman laajan lukijakunnan eri ikäluokista, sillä vaikka näkökulma on vahvasti nuoren, Karikon teemat ja kerronnan monivivahteisuus vaikuttavat voimakkaasti aikuiseenkin.
Karikosta on kirjoitettu myös ainakin Kirsin kirjanurkassa, Saran kirjoissa, Jokken kirjanurkassa ja Kirjavinkeissä.
Sinäkin pidit valokuvista. Minulla oli kirjaston kirja, jonka vein jo takaisin, mutta katsoin valokuvat "sarjassa" läpi, luulen, että valokuvaidea jakaa lukijoita, itse pidin, samoin Siilo-luvut. Luin ne vielä lopuksi järjestyksessä.
VastaaPoistaJokke, hyvä idea lukea nuo Siilo-luvut uudestaan (itse luin tämän myöhään eilen illalla loppuun ja lukukokemuskin on hieman jäsentymätön). Hmm, olisi kiva kuulla jonkun nuoren mielipide kuvituksesta, aikuisten arvioissa en muista kenenkään sitä moittineen.
PoistaMinulla tämä on odottanut tovin lukupinossa ja kiinnostuin kyllä heti sen käsiini saadessani! Nyt nostan vähän korkeammalle pinossa ;)
VastaaPoistaLuin Karikon vajaa kolme vuotta sitten ja se jätti todella vahvan jäljen. Olin ihan ravistettu. Aikakin oli otollinen tälle kirjalle, mutta ylipäätään minusta se oli tosi vaikuttava ja muistan ajatelleeni, että jokaisen, jokaisen pitäisi lukea Karikko. Hieno kirja.
VastaaPoista