Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. 
Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa.
Wsoy 2012, 255 sivua.

Suomen äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut ovat maailman alhaisimpia. Siitä saadaan pitkälti kiittää neuvola- ja synnytyssairaalajärjestelmää ja niiden puitteissa toimivaa ammattitaitoista henkilökuntaa. Toisin kuin monissa muissa kehittyneissä maissa, Suomessa odottavien ja synnyttävien äitien (ja vastasyntyneiden) hoito on pääasiassa kätilöiden ja terveydenhoitajien, ei lääkärien, vastuulla. Nykyään kätilön ammatissa toimii muutama mieskin, mutta kätilön ammatin kehitys on ennen kaikkea naisten koulutuksen ja työn historiaa.

Historian professori Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat sisältää paljon tietoa 1700-luvun Suomen synnytyskäytännöistä, sukupuolimoraalista ja kätilöiksi opiskelleiden naisten asemasta. Kirja on tieteellistä tekstiä, mutta yleistajuisessa ja sujuvassa asussa. Vainio-Korhosen aineistona ovat olleet muun muassa viranomaisarkistot, kätilöiden omat kirjoitukset, tuomioistuinten pöytäkirjat ja ennen kaikkea Ruotsin lääkintäkollegion ja Tukholman synnytyssairaalan arkistot kätilömatrikkeleineen. Lähdeviitteet on merkitty loppuviitteinä, joten ne eivät katkaise lukemista.

Suomalaisten kätilöiden kouluttamisen taustalla oli huoli väestönkasvua hidastavasta korkeasta imeväis- ja äitikuolleisuudesta. Tavoitteessa onnistuttiinkin: pelkästään se, että synnyttäjän apuna oli kätilö eikä monenlaisiin haavoihin ja tulehduspesäkkeisiin edellisellä sairaskäynnillään koskenut välskäri tai kirurgi, vähensi lapsivuodenkuolleisuutta. Myös monien yksinäisten ja köyhien äitien sosiaalinen asema parani kätilökoulutuksen myötä: Tukholmaan perustetussa synnytyssairaalassa, jossa hoidettiin niin rikkaita yksityispotilaita kuin köyhempää väkeä, naimaton nainen saattoi synnyttää jopa naamioituneena säilyttääkseen anonymiteettinsa ja kätilöitä kiellettiin painostamasta äitejä paljastamaan synnyttämänsä lapsen isän henkilöllisyys.

Kätilöiden tärkein tehtävä oli luonnollisesti avustaa synnytyksessä ja vastasyntyneen hoidossa, mutta kätilön virkaan kuului myös raadollisempia tehtäviä. Muun muassa lapsemurha- ja raiskausoikeudenkäynneissä kätilön rooli oli tehdä naiselle tai kuolleena löydetylle sikiölle tutkimuksia ja antaa todistajanlausuntonsa esimerkiksi siitä, onko nainen (ollut) raskaana tai ei. Kätilöt ottivat myös kantaa siihen, oliko joku "kaksineuvoisena" syntynyt enemmän nainen vai mies - 1700-luvulla sukupuoli oli jossain määrin joustavampi käsite kuin nykyään ja hermafrodiitit saattoivat itse valita, kulkivatko naisen vai miehen puvussa, mutta esimerkiksi avioliiton solmimisen tai purkamisen yhteydessä asiaan haluttiin toisinaan virallista selvyyttä. 


Paitsi siitä, mitä kätilöt tekivät, Ujostelemattomat kertoo myös siitä, keitä ensimmäiset suomalaiset kätilöt olivat. Tukholmaan kätilönoppiin matkusti Suomen puolelta lähinnä synnyttäneitä porvaris- ja käsityöläisnaisia - työläis- ja maalaisnaisten opintojen esteenä oli pääasiassa se, että he eivät taitaneet kyllin hyvin ruotsia, vaikka luku- ja kirjoitustaito heilläkin olisi ollut yleensä riittävä. Useimmat kätilöt olivat naimisissa tai leskiä ja heillä oli itsellään pieniä lapsia, mutta naimattomatkin naiset saattoivat päästä tälle opintielle - usein he olivatkin sitten itse kätilöiden tyttäriä. 


Perunkirjoituksista on selvinnyt, että kätilöt saattoivat työllään kerätä jopa jonkin verran varallisuutta. Merkittävämpää oli kuitenkin, että naiset saavuttivat ensimmäisen kerran itsenäisen ammattiaseman, joka ei ollut aviomieheltä peritty kuten kauppiaanleskien tapauksessa - käsityöläisammatteihin, korkeammista viroista puhumattakaan, naisilla ei ollut 1700-luvulla vielä pääsyä. Opiskelu Tukholman keskeisillä paikoilla sijainneissa barokkipalatseissa - usein samoilla luennoilla ja ruumiinavaustilaisuuksissa miespuolisten välskäri- ja kirurgiopiskelijoiden kanssa - avasi naisille pääsyn paikkoihin, joihin heillä oli ollut aiemmin asiaa vain piian tai palvelijan ominaisuudessa. 


Ujostelemattomia voi suositella sekä niille, jotka ovat haluavat tietoa erityisesti kätilöntyöstä tai suomalaisten synnytyskäytäntöjen historiasta, mutta myös yleisemmin 1700-luvun arjesta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Kuva varhaismodernista Ruotsi-Suomesta ja naisten asemasta varmasti monipuolistuu kirjan myötä.