Inkeri Karvonen&Kati Vuorento: Pikku-Kulta ja Tähtikarhu

Inkeri Karvonen: Pikku-Kulta ja Tähtikarhu.
12 vuodenaikoihin liittyvää satua. 
Kuvitus Kati Vuorento.
Mäntykustannus 2011.

Pikku-Kulta ja Tähtikarhu -kirjassa on kaksitoista herttaista satua, yksi jokaiselle kuukaudelle. Tarinoissa seikkailevat metsäneläimet, vedenkeiju, lumihevonen, lapset ja tontut. Sadut ovat hyvin lyhyitä, vain sivun, kahden tai kolmen pituisia, ja kirjassa on paljon värikuvia sekä muutama mustavalkokuva. Kirja sopii siis ihan pienillekin vaikkapa iltasaduiksi. Kirjan pieni kirjasinkoko tekee siitä ennen muuta aikuisen käteen sopivan, ääneen luettavan kirjan.

Kirjan kuvitus on kerrassaan suloinen ja mielikuvitusta herättelevä. Satu Vuorennon nimi ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta jotain tutunomaista hänen kuvissaan on, joten todennäköisesti olen kuvittajan töihin törmännyt aiemminkin.

Luonto on kokoelman saduissa vahvasti läsnä, niin sanoissa kuin kuvissakin. Luonnon muuttumisen kautta vuodenkierto tuleekin parhaiten tarinoihin mukaan. Erityisen hellyyttävä on syyskuun satu Siivet, jossa perhosentoukka käy talviunille - siinä on jo lupaus tulevasta keväästä.

Tänä vuonna etelässä on saanut vasta haaveilla lumesta, mutta Pikku-Kulta ja Tähtikarhun maailmassa jo marraskuun satu Lumilumpeita on ihanan luminen. Sadussa Anna-tyttö herää kesken unien ja tapaa lumihevosen, joka on edellisenä keväänä sulanut vedeksi: "Mikään ei katoa olemattomiin. Tulee uusi talvi, lätäköt putoavat lumipilvinä takaisin, uskotko? Kutsut vain sitten minut kinoksista esiin." Anna nousee lumihevosen selkään ja alkaa ihana talvinen seikkailu.

Joulukuun sadussa Iso-tonttu ja Pikku-tonttu tapaamme kaksi tonttua, jotka lähtevät ruokkimaan eläimiä  kirkkaassa talvi-illassa. Pikku-tonttu ihailee ison tontun kokoa ja vahvuutta, mutta huomaa pian, että jokaisella on oma tehtävänsä. Menomatkalla Iso-tonttu tekee hankeen ison polun ja Pikku-tonttu pienen.
Paluumatkalla syntyy vain yksi polku, sillä isompi kantaa pienempää selässään. Kun Iso-tonttu keskittyy katselemaan polkua, voi Pikku-tonttu katsella tähtiin...

Osallistun kirjalla Satun Pienkustantamot-minihaasteeseen. Tämä kirja olisi ollut täydellinen myös Lumiomenan satuhaasteeseen, joka päättyi eilen. Satujen lukeminen tietenkin jatkuu, ja hyviä satuvinkkejä löytyy haasteen kommenttiketjusta.

Mukavaa joulunkuun alkua!