Riitta Jalonen: Kuvitte itsellesi mies

Riitta Jalosen romaanin Kuvittele itsellesi mies (Tammi 2006) lukeminen pian Todistaja Brigitin talossa -teoksen jälkeen tuntui hämmentävältä, vähän kuin kohtaisi vanhoja tuttuja uusissa yhteyksissä. Jälleen kohtaan Jalosen kirjan sivuilla naisia, jotka purkavat suruaan ja vihaansa hiljaisesti, esineitä särkien ja huonekasveja kiusaten. Madeiran-matkalta palaava Mirjami saa kuulla, että hänen poissaollessaan kotona on asunut toinen nainen, kuvataiteilija Inari Ojut. Mirjami heittää parisängyn lakanat ja peitot sekä petollisen miehensä vaatteet ulos hankeen ja raahaa patjat naapurin pihavarastoon. Inari puolestaan on "vierailunsa" aikana, Kalevin poissa ollessa, vaihtanut valokuvien paikkoja, kuvitellut itsensä jo kotoa muuttaneiden kaksostyttöjen äidiksi ja sammuttanut hellästi hoidetuilta kasveilta vihervalot. Tiedostamattaan Inari osuu viattomia kasveja vahingottaessaan Mirjamin ja Kalevin avioliiton kipupisteeseen: kasveja hoidetaan paremmin kuin parisuhdetta, ja vuosia sitten Mirjami on hylännyt unelma-ammattinsa meteorologina ja opiskellut Kalevin rakastamaa puutarha-alaa. Muistoksi nuoruudenhaabeestaan Mirjami olisi halunnut kaksotyttöjen nimeksi Tuuli ja Meri, mutta miehen toiveesta toisesta tuli proosallisemmin Jaana. Mirjami on kadottanut itsensä ja kohdistaa sen vuoksi toiveensa läheisiinsä. Kun kaksostytöt eivät kotoa muuttaessaan haluakaan mukaansa äidin heitä varten säästämiä astioita, Mirjami paiskaa ne yksitellen lattiaan.

Yhtä vähän kuin Brigitin talon Iiris, joka hävittää kaikki vanhat tavaransa hajonneen avioliittonsa jälkeen, pystyy Mirjami pakenemaan menneisyyttään ja kipeitä tunteitaan muistoista latautuneita esineitä tuhoamalla. Romaani seuraa Mirjamin ja Inarin tuntoja ja ajatuksia, Kalevi jää sivuosaan. Kirjan kansikuva ilmaisee asetelmaa hyvin: Kalevi on naisten elämässä kuin paperinukke, josta he voivat kinastella, mutta joka voidaan yhtä hyvin unohtaa laatikon pohjalle. Tai kuin Mirjamin kengät, jotka hän ystävällisesti lainaa liian suuriin kenkiin sonnustautuneelle Inarille tämän näyttelyn ensi-illassa. Inari unohtaa tahallaan palauttaa kengät Mirjamille, ja yhtä mielellään hän olisi lainannut taidetoimittajana työskentelevää Kaleviakin vähän pidempään.

Jalosen koruttomasta kerronnasta ja henkilöhahmoista tulee mieleen Tove Janssonin novellien ja romaanien hahmot, esimerkiksi Kunniallisen petkuttajan Katri ja Anna. Päällepäin käyttäydytään hillitysti, mutta pinnan alla on tummia tunteita ja salaa tehdään pientä jäynää toiselle. Mirjami ja Inari eivät ole kuitenkaan pahoja tai läpeensä itsekkäitä, pikemminkin vähän hukassa. Heistä löytyy silti myös voimaa.

Kuvittele itsellesi mies on kolmiodraama kuten juuri lukemani Annamari Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä. Mutta siinä missä Marttinen kuvaa pettämistä ja mustasukkaisuutta biologisten viettien toteutumisena ja teksti hekumoi rakastavaisten kohtaamisilla, Jalosen kirja on psykologisempi, kuin tutkielma avioliitosta, pettämisen aikaansaamista tunteista ja naisten välisistä suhteista (naisten, jotka ovat ihmisiä, eivät naaraita kuten Marttisen kirjassa). Marttisen Inarin (sattumalta sama nimi kuin Jalosen henkilöhahmolla), Antonin ja Marjan kokema mustasukkaisuus on katkeransuloisen tunteen häivähdyksiä, Jalosen Mirjamilla ja Inarilla se on sisältä päin jäytävä, kylmä tunne, joka sekoittuu muihin menetyksen ja hylätyksi tulemisen tunteisiin.

Jälleen kerran palaan Brigitin taloon, jossa myös käsitellään menetystä ja jotakin hyvin syvältä kumpuavaa vaille jäämisen tunnetta. Kipupisteitä on käsiteltävä jotenkin; Brigitin talossa puhdistava elemetti on tuli, joka tuhoaa vanhoja muistoja ja polttaa metsän, jossa alkaa pian versoa uutta. Kuvittele itsellesi miehessä  taimet ja puut ovat myös tärkeitä, ja kertoessaan Kaleville tietävänsä tämän suhteesta Inariin Mirjami tunsi itsensä puuksi, joka kasvoi keskellä keittiötä ja jonka mies kiersi kaukaa kuin olisi jo alkanut pelätä puun kaatuvan päälleen. Tämän metaforisen puun lisäksi kirjassa kaatuu puu ihan oikeasti, Mirjamin ja Kalevin pihalta poistetaan harsuuntunut hopeakuusi, että se ei kaatuisi myrsyssä heidän kotinsa päälle. Tärkeää vanhan ja virheellisen poistamiseksi tehtävässä prosessissa on myös siivoamisella, pois pyyhkimisellä:

Hän huuhtelisi koko talon vedellä, pesisi kaiken, seinätkin ja katot. Vaikka paperitapetit vaurioituisivat vedestä, hän pesisi ne silti. Hän pesisi myös kellariin piilotetun muotokuvan, liottaisi kerros kerrokselta kaikki värit pois niin, että Inarin työstä jäisi jäljelle vain valkoinen pohjakangas.


Samaan aikaan Inari tekee omaa surutyötään tahollaan. Mirjami on nainen, joka on menettänyt paljon ja pelkää menettävänsä vielä enemmän; Inari sen sijaan on pikemminkin nainen, joka ei ole koskaan saanut mitään, minkä menettämistä pelkäisi yhtä syvästi kuin Inari.

Kuten Todistaja Brigitin talossa, myös Kuvittele itsellesi mies on kirja, joka on näennäisen yksinkertaisen pinnan alla kompleksinen ja monilla merkityksillä kirjottu. Kirja, joka jää kaihertamaan mieleen vielä kauan lukemisen jälkeenkin.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Naakku ja Hanna. Osallistun Jalosen romaanilla myös Suomalaisen keskiluokan arki -haasteeseen.