sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa



- Minä kerron ensin itsestäni jotakin ja sitten kerrot sinä, ja samalla me juomme teetä. Odota täällä kaikessa rauhassa, minä tulen pian takaisin.
Vuokraemäntä alkoi nopeasti tuntua Iiriksestä tutulta. Matkan jälkeen oli hyvä olla paikassa, jossa toinen otti ohjat käsiinsä, sanoi mitä piti tehdä: olla vain ja levätä. Keittiöstä kuului kolinaa, jääkaapin ovi avattiin ja suljettiin, pian paahtoleipien tuoksu levisi olohuoneeseen ja Iiris nielaisi nälästä.



Riitta Jalosen Todistaja Brigitin talossa (Tammi 1998) on hyväätekevän hidas ja lempeä romaani. Se ei ole kuitenkaan siloiteltu ja makea, vaan pikemminkin yksinkertainen ja harmaa kuin pellavaliina. Jokainen sana on tarkkaan harkittu, ja kirjan ajatukset ovat pieniä helmiä. Pinnalta katsoen rauhallinen kerronta vie kipupisteisiin:

-Nuori ihminen on tikkuja täynnä. Vasta iän myötä ihminen vetää tikkuja itsestään ulos, ja se sattuu, mutta jos niitä ei poisteta, ne tulehtuvat ihmisen sisään ja jäävät ihon alle koteloitumaan. Kun vetää tikut pois silloin kun ne työntyvät ihon alta esille, ne tulevat helpoimmin. Tikut voi sitten polttaa pois pelkäksi tuhkaksi. 


Yllä olevan sitaatin lausuu Jalosen romaanissa irlantilaisen pikkukylän katolinen pappi, Isä O'Connor, joka käy joka sunnuntai teellä Brigitin luona, on käynyt jo vuosien ajan. Yhtä kauan Brigit, miehensä jo varhain onnettomuudessa menettänyt keski-ikäinen leski, on pitänyt asunnossaan vuokralaista. Kun 25-vuotias suomalaistyttö Iiris saapuu vuodeksi Irlantiin kirjoittamaan ja valokuvaamaan kotimaansa aikakauslehtiin, Brigit esittää erikoisen pyynnön: Iiriksen pitäisi olla kotona joka sunnuntai Isä O'Connorin vierailun ajan ja juoda Brigitin ja papin kanssa teetä. Jo ensi hetkestä Iiris aavistaa, että papin ja Brigitin välillä on enemmän kuin mitä tyynen kohtelias pinta antaa ymmärtää. Iiriksellä on myös omat haavansa, vanhempiensa kuolema ja jokin, jolle ei löydy sanoja ja se, että hänellä on monta eri käsialaa. 
Clogherny Church/Geograph.org.ie.

Kirjassa kuvataan pyhää, mutta pyhyyttä ei samasteta katoliseen kirkkoon eikä mihinkään muuhunkaan istituutioon, vaan se on jotain, minkä ihminen voi kohdata sisimmässään tai ympäristössään, yksin tai toisen ihmisen vierellä. 

Rehevien puitten ja pensaitten hiljaisuudessa Iiris kuvitteli kuulevansa kaukaa kaupungin toiselta laidalta toisiinsa sekoittuneiden äänien huminaa: Phoenix-puistossa laulavan kuoron ja paavia odottavan yleisön äänet. Hän ei tahtonut metelin ja hiljaisuuden keskelle. Niin hän oli jo päättänyt. Hän muistaisi paavin vierailupäivästä Pyhän Annen puiston läpi virtaavan pienen hiljaisen joen ja puiston lähellä virtaavan meren. 


"Ihminen tarvitsee vuoria, joille voi kiivetä, sillä ihminen tarvitsee uupumusta, pappi oli puolestaan sanonut kun he olivat etukäteen puhuneet pyhiinvaelluksesta: - Äärirajoille asti yrittäminen rikkoo ihmisestä jotakin joka on hyvä rikkoa." Kuvassa Crough Patrick, pyhiinvaeltajien vuori Irlannissa/Geograph.org.ie.

Todistaja Brigitin talossa sisältää kolme jaksoa, joista ensimmäinen on nimetty Brigitin ja Isä O'Connorin mukaan ja toinen Iiriksen mukaan, kolmas on nimeltään Pyhiinvaellus. Teoksen ensimmäinen osa sijoittuu kokonaan Irlantiin, toisessa osassa on siirrytty ajassa kaksitoista vuotta eteenpäin. Palattuaan Irlannista Suomeen Iiris on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ivailee Iiriksen ja Brigitin kirjeenvaihtoa, vaistonnut että mies vielä lähtee koska heillä oli liian hiljaista, saanut Isä O'Connorilta viestin Brigitin kuolemasta ja päättänyt hävittää kaikki muistot menneestä - kirjassa kipua kuvataan usein henkilön haluna rikkoa rakkaita esineitä tai kasveja ja poistaa ne ympäriltään. Pyhiinvaellus-jakso sulkee kehän, kun Iiris matkustaa jälleen Irlantiin, vuosien jälkeen. Sillä kuten Isä O'Connor on ennustanut, kämmenenkokoinen pala hänestä on jäänyt tuolle vihreälle saarelle.

Myös minä uskon palaavani Jalosen kuvaamaan Irlantiin vielä joskus.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Kuva Flickr.

Kirjainten virran Hanna on kirjoittanut Riitta Jalosen romaanista Kuvittele itsellesi mies,  Lainatäti Hyvää yötä Irma Noorasta ja Anna Elina on maininnut Todistajan Brigitin  talossa 100 naisten kirjoittamaa kirjaa -listallaan.

Liitän Jalosen kirjan osaksi Totally British -haastetta, Éirinn go Brách! -alakategoriaan.

19 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä ja hyvästä tekstistä! Luin kirjan muutama vuosi sitten hyvin rankassa elämänvaiheessa enkä itse asiassa muistanut kirjan juonesta juuri mitään, mutta kuitenkin kirja jäi mieleen. Oli tuolloin mulle kaunis ja lohdullinen kirja. Varmaan puhuttelevuus johtui ainakin osittain juuri siinä kuvatusta pyhyyden kokemuksesta ja ehkä eleettömyydestä. Pitäisi ehdottomasti lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anna Elina! Juoni ei tässä tosiaan olekaan pääasia, vaan tunnelma, kieli ja viisaus, joka kannattelee tarinaa ja henkilöitä. Lohdullinen kirja kipeistä aiheista.

    Minustakin tuntuu jo nyt, että haluan lukea tämän vielä uudelleen. Valitettavasti minulla ei ole kirjaa omana, mutta jos tulee huutiksessa tms. edullisesti vastaan niin ostan, jotta muistaa helpommin palata.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Irlanti-tunnelmista! Kiva lukea tästä kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Tämähän vaikuttaa todella kiinnostavalta, enkä ole aiemmin kuullutkaan koko kirjasta! Hyväätekevän hidas ja lempeä romaani (aivan ihanasti sanottu!), joka sijoittuu Irlantiin - olen melko varma että minäkin nauttisin suuresti tästä kirjasta! Ja kansikin on kovin viehättävä.

    Kiitos tästä hienosta arviosta Maria, ja nojatuolimatkasta Irlantiin, tässähän kasvaa sekä tbr-lista että matkakuume! :)

    VastaaPoista
  5. Ole hyvä Sara, ja kiitos :). En ole ikinä käynyt Irlannissa, mutta se olisi melkein ykkösvalinta jos saisin nyt matkustaa minne vain. Muistan sinut ahkerana Lontoon-matkaajana, mutta oletko käynyt Irlannissa? Nuo ihanat maisemat tosiaan nostattavat matkakuumetta, samoin kirjan kuvaukset. Riitta Jalonen on kirjoittanut myös jonkinlaisen Irlanti-matkakirjan miehensä Olli Jalosen kanssa, olisi kiva löytää se jostakin ja lukea.

    VastaaPoista
  6. Maria, kiitos hyvästä kuvauksesta. Sen perusteella tämä kirja on ihan pakko lukea.

    Tuo sitaatti, jossa verrattiin tikkuja kipeisiin kokemuksiin, kolahti ja kovaa. Itselläni ikää on jo sen verran, että osa omista tikuista on koteloitunut, mutta eiväthän ne sieltä kaivalematta pois lähde.

    VastaaPoista
  7. Kattojen yli, minulle tuli tästä mieleen se sinun suosittelemasi Jensenin Joacim, jossa ymmärtääkseni on jotain samantapaista tematiikkaa.

    Tätä Jalosen kirjaa voin tosiaan suositella lämpimästi, kirjan maailma pyörii vielä mielessä.

    VastaaPoista
  8. Kuulostipa kiinnostavalta tarinalta! TBR-listalle...

    VastaaPoista
  9. Maria, minäkään en ole vielä koskaan käynyt Irlannissa. Pari kertaa olen tosissani suunnitellut matkaa sinne, mutta olen saanut kuitenkin huomata oikean käteni klikkaavan hiirtä Lontoon lentojen kohdalla kun olen istunut koneella matkavarauksia tekemässä. :D

    Rakastin Poikakirjassa Olli Jalosen tapaa kirjoittaa, onkin mielenkiintoista nähdä millainen on hänen vaimonsa tyyli. Katsoin äsken netistä, kirja on paikalla lähikirjastossani joten taidanpa huomenna hakea sen luettavakseni.

    VastaaPoista
  10. Sara, minun on jo pitkään pitänyt lukea Poikakirja, tiedän (sinun ja muutaman muun blogistin ansiosta) että se on hieno! Voi itku tätä lukuajan vähyyttä ja must read -kirjojen määrää...

    VastaaPoista
  11. Kuvittele itsellesi mies teki minuun suuren vaikutuksen joskus jo aika kauan sitten, Veteenpudonneet luin viime talvena. Sekin on hieno, mutta olen jotenkin vähän huono lukemaan lapsikuvauksia, en oikein tiedä miksi.

    Myös tämä kuullostaa mielenkiintoiselta, kiitos hyvästä jutusta ja noista kuvista!

    VastaaPoista
  12. Erja, kiitos! Minulla on Kuvittele itsellesi mies jo kirjahyllyssä odottamassa ja haluaisin tarttua siihen pian, mutta ensin pitää lukea muutama uutuushyllystä (laina-aika 2 vkoa) rohmuttu kirja, joiden vihoviimeinenkin palautuspäivä lähestyy... Kiva kuulla että kirja teki vaikutuksen!

    VastaaPoista
  13. Tämä kuulostaa kirjalta, johon voisin rakastua. Suuntaan Helmetiin. :)

    VastaaPoista
  14. Minäkin uskon, että tulet rakastamaan tätä, Katja :). Minua jotenkin suretti palauttaa tämä kirjastoon tänään, kun tämä on tuolta kirkonkylän kirjastosta eikä tästä läheltä. Palautin kuitenkin, että sain lainattua uusia...

    VastaaPoista
  15. hei, ihana lukea muiden kommentteja tästä kirjasta, joka minuun teki lähtemättömän vaikutuksen jo monta vuotta sitten, Se on kirjahyllyssäni ja siihen voi tarttua aina uudestaan. Niin kaunis, eleetön ja rauhallinen.
    Ja muutkin Riitta Jalosen kirjat ovat olleet hyviä.

    VastaaPoista
  16. KirsikIrsi, ihanaa kun sinulla on tämä hyllyssä omana niin että voit palata, minunkin pitää koettaa haalia jostakin. Kaunis, eleetön ja rauhallinen tosiaan - ja sitten pinnan alla niitä piikkejä...

    VastaaPoista
  17. Anteeksi, nimi tuli jostain syystä tuplana :).

    VastaaPoista