Luin Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä (2010) viime syksynä, joten en voi tarjota tuoreen lukukokemuksen tunnelmia. Kirja palasi mieleeni, kun Jenni kirjoitti Henry Thoreaun klassikkoteoksen Walden. Elämää metsässä (suom. Antti Immonen 2010, alkuteos Walden 1854) uudesta suomennoksesta. Elämää metsässä toimi Davisille eräänlaisena oppaana, kun hän jätti uupuneena sairaanhoitajantyönsä ja muutti mummonmökkiin Hämeenkyrön Mahnalaan.
Davisin kirjan lukeminen osui minulle otolliseen hetkeen, sillä olin juuri muuttamassa Helsingistä - jos en nyt maalle, niin maaseutumaisen kunnan taajamaan, vanhaan remonttia kaipaavaan ja lapsiperheen asunnoksi kohtuullisen pieneen taloon. Ikkunanäkymät vaihtuivat kerrostalon seinästä metsikköön ja vanhoihin rakennuksiin, ja ympäröivä, monta vuotta (vuosikymmentä?) hoitamattomana ollut puutarha tarjoaa yllin kyllin haastetta kaltaiselleni kaupunkilaistytölle. Davis käsittelee kirjassaan muun muassa ruokakasvien viljelyä ja luonnonmukaisen pihapiirin toteuttamista.
Kaarina Davis kritisoi kirjassaan työelämää, joka imee ihmisistä viimeisetkin mehut, palkan kuluessa suurelta osaltaan työssäkäynnin aiheuttamiin kuluihin. Davisin filosofia on, että kasvattaessaan tai kerätessään itse suurimman osan ruuastaan ja tekemällä itse polttopuunsa hänen ei tarvitse käydä töissä ansaitakseen rahaa ruoan ostoon ja lämmitykseen. Davis voi tehdä asioita, joista nauttii, kuten havainnoida luontoa kotinsa ympärillä. Vähään tyytyminen antaa paljon.
Työelämän oravanpyörässä juosseiden maallemuutto ja vapaampaan toimeentuloon ja rauhallisempaan elämänrytmiin siirtyminen liittyy suuntaukseen, josta käytetään nykyään termiä hidastaminen tai downshiftaus. Kuten kaikki pinnalla olevat ilmiöt, myös hidastaminen on valjastettu kaupalliseen käyttöön ja sen tiimoilta on ilmestynyt runsaasti lehtijuttuja ja elämäntaito-oppaita. Irti oravanpyörästä ei nimestään huolimatta ole elämäntaito- tai itsehoito-opas, vaan rehellinen ja tervejärkinen kohtuullisen, ekologisen ja onnellisen elämän kuvaus, joka saa lukijan punnitsemaan myös omia valintojaan.
Irti oravanpyörästä on tavallaan jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle kirjalle Rankka kutsumus, jossa Davis kuvaa loppuunpalamistaan ja sairaanhoitajan työn mahdottomuutta alimitoitettujen resurssien keskellä. Irti oravanpyörästä on valoisa ja mullantuoksuinen kirja, jossa luonto ja itse tekeminen kuvataan keskeisiksi ihmisen mieltä ja kehoa parantaviksi voimiksi.
Kaarina Davisin kotisivut löytyvät täältä.
Hidastamista käsitteleviä blogeja:
Meijerielämää
Pientä elämää etsimässä
Pellon pientareella
Downshifter Molly
Minäkin luin Irti oravanpyörästä viime vuonna. Minusta siinä oli juuri ansiokasta se, että se haastaa lukijaa pohtimaan omia valintojaan. Se ei syyllistä vaan kertoo, miten hän asiat näkee ja kokee.
VastaaPoistaKirjan osuus, jossa kerrottiin kasveista ja omavaraistaloudesta oli välillä puuduttavaa luettavaa minulle, mutta kahlasin sen läpi.
Irti oravanpyörästä on kullanarvoinen kirja kertomaan, että vaihtoehtoja on!
Kuulostaa mielenkiintoiselta, kirjalta. Joitakin blogeja olenkin käynyt kurkkimassa. Täällä pk-seudulla kyllä tosiaankin on oravanpyörässä: jos haluaa hidastaa työelämässä, niin sen huomaa, että asumisen ja lasten tuomien kustannusten jälkeen ei olekaan enää mitään jäljellä. Joko sitä paahtaa töitä, tai muuttaa pois.
VastaaPoistaMua ei varmaan tuo omavaraistalous ja kasviosuus kiinnostaisi, mutta muuten ihan mukavaa välillä miettiä, että pitäiskö lähteä takas maalle. Täälläkin tosin olen aina asunut metsän vieressä, että maiseman puolesta on kuin olisi maalla.
Paula ja Mari A., minullekaan tuo perunanviljelyosuus ei ollut se, mikä eniten kosketti, enkä aio sitä omakohtaisesti kokeilla :). Pientä elämää etsimässä - blogissa (joka käsittelee hidastamista perheellisen näkökulmasta) oli joskus postaus aiheesta tyyliin "ihan kiva idea, mutta jos et oikeasti tykkää viljelystä, kannattaa ostaa juurekset kaupasta". :D Olen Paula kanssasi samaa mieltä kirjan hengestä, se ei ole missään määrin saarnaava tai syyllistävä.
VastaaPoistaMari A., tuo pk-seudun hintataso on juuri tuota :(. Mekin viihdyimme suht vehreässä kerrostalolähiössämme, mutta kun haluttiin edes kohtuullisesti enemmän tilaa, niin muutto muualle oli itsestään selvyys. Meillä tosin miehen työpaikka oli jo valmiiksi täällä, eli se helpotti päätöstä.
Joo, kyllä humanisti-koulutuksella on pakkomuutto edessä. Mikään paha suuntaus ei olisi tuo, jos downshiftauksesta tulisi muoti-ilmiö.
VastaaPoista