Kirjoja herkkyydestä: Erityisherkkä ihminen sekä Herkkyys ja sosiaaliset pelot

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen
The Highly Sensitive Person, suom. Sini Linteri.
Nemo 2013, 246 sivua.

Erityisherkkä ihminen on kokonaisuus. Herkkyys tarkoittaa, että hän on myös varovainen, sisäänpäin suuntautunut ja tarvitsee tavallista enemmän yksinoloa. Koska enemmistöllä ei tätä piirrettä ole, se ei ymmärrä sitä, vaan näkee erityisherkät arkoina, ujoina, heikkoina, tai mikä pahinta, epäsosiaalisena. Leimautumisen pelossa erityisherkät yrittävät olla kuin muut. Se johtaa siihen, että erityisherkkä ylivirittyy ja ahdistuu. (Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen)

Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot
Kirjapaja 2014, 231 sivua.

Sensitiivisyys on siis sitä, että että ihminen on tavallista vastaanottavaisempi kaikelle sille informaatiolle, jota hän saa sekä ulkomaailmasta että sisältään omasta ruumiistaan. Herkkä ihminen ei sen takia kaipaa voimakkaita ärsykkeitä, jotta hän kokisi jotain ja säilyttäisi vireystasonsa. Suodatin hänen aivoissaan päästää läpi kaikki ärsykkeet ja jännitys pysyy yllä vähästäkin. Vastakohtana on ihminen, jonka suodatin ei laske sisälle juuri mitään, ja siksi hän tarvitsee enemmän vaihtelua ja virikkeitä pitääkseen yllä energiatasoaan. (Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot)

Kaksi tuoretta tietokirjaa, Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen ja Juhani Mattilan Herkkyys ja sosiaaliset pelot kertovat pitkälti samasta aiheesta, mutta hieman eri näkökulmin ja painotuksin. Molemmat kirjat pyrkivät tukemaan niitä, jotka kokevat ja aistivat voimakkaasti ja tarvitsevat siksi tilaa, aikaa ja rauhaa ympärilleen erityisesti sosiaalisissa tilanteissa ja niiden jälkeen. Molemmat kirjat ovat varsin käytännönläheisiä, vaikka teoreettista tietoa on mukana paljon. Varsinkin Aron antaa paljon vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja elämänvaiheisiin, myös erityisherkkien vanhemmille ja muille läheisille.

Elaine N. Aron on aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimiseen ja auttamiseen erikoistunut psykologian tohtori ja psykoterapeutti, joka pyrkii kirjassaan lisäämään erityisherkkien ihmisten itseymmärrystä ja itseluottamusta. Aron neuvoo itsetutkiskeluun, kehollisuuden tärkeyden ymmärtämiseen, sosiaalisissa suhteissa toimimiseen ja ihmissuhteisiin, oman kutsumuksen ja urapolun löytämiseen.

Erityisherkkiä (engl. highly sensitive person) luonnehtii muun muassa se, että he aistivat monia pinnanlaisiakin tunteita ja tunnelmia helpommin kuin muut ja väsyvät siksi tavallista nopeammin sosiaalisissa tilanteissa. Myös voimakkaat valot ja äänet aiheuttavat helposti stressiä erityisherkälle. Erityisherkän on opittava kuuntelemaan tarpeitaan ja tuntemaan rajansa, mutta pohjimmiltaan elämässä joutuu aina tasapainoilemaan sisäisten tarpeiden ja ulkoisten vaatimusten välillä.

Aron käyttää paljon "tapausesimerkkejä" kertoen potilaistaan ja muista kohtaamistaan ihmisistä. Tapauskertomukset ovat aitoamerikkalaiseen tyyliin pieniä menestystarinoita, joissa kuljetaan vaikeuksien kautta voittoon. Muutenkin kirjan sävy on hyvin rohkaiseva ja inspiroiva, kuten kuuluukin. Tärkein tekijä erityisherkän elämänmuutoksessa on usein sisimpänsä kuuntelu, ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Erityisherkät ovat usein arkoja ja epävarmoja, ja heidän on tärkeä tiedostaa oma arvonsa, lahjakkuutensa ja rakastettavuutensa.

Juhani Mattila on psykiatri ja tietokirjailija, jonka Herkkyys ja sosiaaliset pelot -teoksen tavoitteena on paitsi tukea herkkiä itsetutkiskelussa ja -hoidossa, myös esittää vaihtoehto pitkälti lääkehoitoon nojaavalle nykypsykiatrialle. Mattila haluaa kääntää katseen ulospäin näkyvistä oireista jännittäjän sisimpään ja sen tunnesolmuihin ja toivoisi painopisteen siirtyvän korjaavasta hoidosta ennaltaehkäisevän psyko-sosiaaliseen neuvontaan.

Mattila korostaa Elaine N. Aronin tavoin sitä, että herkkyys eli sensitiivisyys on synnynnäinen ominaisuus ja tempperamenttipiirre. Herkkyys on sitä, että aistit havaitsevat monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä ärsykkeitä voimakkaasti, ja sisäinen elämä tunteineen on virittynyttä. Sen sijaan ujous ja jännittäminen ovat Mattilan mukaan pikemminkin sosiaalisen yhteisön kuin yksilön piirteitä. Tilannesidonnaisina kokemuksina ujouteen ja jännitykseen kannattaa suhtautua ennemmin voitettavina haasteina kuin pysyvinä persoonallisuuden piirteinä. Nykyään ihmisiä käsketään olemaan oma itsensä, mutta neuvon noudattaminen voi Mattilan mukaan olla vaikeaa: meillä kaikilla on monia erilaisia tapoja suhtautua ja reagoida maailmaan ja tilanteisiin. Toisaalta juuri siksi meillä on mahdollisuus valita, mitä toimintatapoja ja piirteitä itsessämme vahvistamme.

Psykiatrina Mattila käsittelee jännitystä fysiologis-psykologisena ilmiönä, joka saattaa toisinaan ollaa niin voimakas, että rajoittaa merkittävästi kokijansa elämää. Mattila antaa ohjeita ja neuvoja erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja monenlaisten tunteiden käsittelyyn, mutta korostaa, että jännityksen voittamiseen ei ole oikotietä. Prosessi vie usein aikaa ja joskus tarvitaan lääketieteenkin apua, mutta tärkeintä on muistaa Elaine N. Aroninkin korostama seikka: erityisherkät, ujot ja jännittäjät ovat ihmisinä arvoikkaita ja usein juuri herkkyytensä ansiosta erityisen lahjakkaita ja pidettyjä.


Kirjasta Erityisherkkä ihminen on blogannut myös Leena Lumi sekä Kirjasähkökäyrän Mai.