Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat

Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat
Avain 2013, sivua.

Sara Kokkonen ja Alcottin Tytöistä parhain v. 1890.

Tutkija Sara Kokkosen tietokirja Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat johdattaa kotimaisten tyttökirjojen ihanaan ja nostalgiseen maailmaan kirjailijaelämäkertojen, teosesittelyjen ja lukijoiden muistojen kautta. Kirjassa esitellään tarkemmin kymmenen suomalaista kirjailijaa, kronologisessa järjestyksessä Anni Swanista Tuija Lehtiseen.

Kokkonen keräsi kirjaansa aineistoa kirjoituskutsulla, jossa kyseltiin muun muassa kotimaista tyttökirjasuosikkia ja samastumiskohteita. Kaikkiaan 83 vastaajaa kirjoitti lukukokemuksistaan ja -muistoistaan tyttökirjojen parissa. Vastasin itsekin kyselyyn ja löysin kirjasta omia sitaattejani, samoin kuin muutaman muun tutun kirjabloggaajaan kirjoituksia. Kokkonen mainitsee inspiraation lähteekseen Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt -antologian, jossa suomalaislukijat kertovat suhteestaan kanadalaisen L. M. Montgomeryn klassisiin tyttöromaaneihin.

Lukukokemukset tuovat Rasavillejä ja romantikkoja -kirjan tyyliin ja rakenteeseen virkistävää vaihtelua, kun lukijan subjektiivisuus vuorottelee tutkijan objektiivisen tekstin kanssa. Lukumuistojaan jakavat kirjoittajat kertovat suoraan, mistä ovat pitäneet ja mistä eivät – esimerkiksi Rauha S. Virtasen rakastetun Selja-sarjan 2000-luvulla ilmestyneet, osittain 1970-luvun Chilen tapahtumiin kytkeytyvät kaksi viimeistä osaa saavat lukijoilta moitteita liian surullisista tapahtumista ja liiallisesta poliittisuudesta. Aikuislukijat ovat saattaneet myös lukea uudestaan lapsuutensa suosikkeja ja ihmetellä, mikä jossakin hyvinkin opettavaisessa ja yksioikoisessa tyttöromaanissa on aikanaan kiehtonut. Parhaimmillaan suosikkikirjojen lumo on kuitenkin säilynyt.

Rasavillejä ja romantikkoja, Uuden kuun ja Vihervaaran tyttöjä.

Erityisen antoisaa oli lukea itselleni vähän tuntemattomanpien kirjailijoiden elämäkertoja ja lukijoiden muistoja sellaisista kirjoista, joita en itse ole lukenut. Haluan ehdottomasti viimeinkin lukea Rebekka Räsäsen Juoniemi-sarjan, josta kiinnostuin jo Illuusioita-blogin kirsimarian kirjoitettua siitä Tuntemattomat tyttökirjat -haasteen aikana. Lukulistalle päätyi muutama muukin kirja, esimerkiksi Annikki Sankarin Tuomirannan kesä ja Merja Otavan tuntemattomampi tuotanto. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä muut lukijat sanovat omista tyttökirjasuosikeistani, kuten jo mainitusta Selja-sarjasta, Anni Swanin nuortenkirjoista ja Mary Marckin koululaisromaaneista. Ilokseni muutama muukin muistaa vielä myös muutaman melkein unohduksiin painuneen vanhan kirjan, kuten Helga Nuorpuun Ruusulan tytöt -sarjan, Marjatta Kurennniemen Kesälinnun ja Merja Otavan Priskan.

Monien vanhempien vastaajien kirjamuistoja tai varhaisimpien tyttökirjailijoidemme elämäkertoja lukiessa ajattelin jälleen kerran (kuten myös lasten- ja nuortenkirjailijoiden lapsuuden lukukokemuksia luotaavan Miten minusta tuli lukija -teoksen kohdalla) millaisen kirjojen yltäkylläisyyden keskellä elämmekään. Vielä muutama vuosikymmen sitten harvassa suomalaiskodissa oli kovinkaan paljon kaunokirjallisuutta hyllyssä ja yleisten kirjastojen lainausmäärät saattoivat olla rajoitettuja. Nykyään uutta nuortenkirjallisuutta, kotimaisia ja käännettyjä nimikkeitä, ilmestyy enemmän kuin juuri kukaan ehtii lukea, ja kirjoja (niitä uusimpia, vanhemmat valitettavasti usein makuloidaan mutta sittenkin niitä onneksi löytyy antikvariaateista ja kirjastoista) on jokaisen ulottuvilla. Silti, tässä uusien kirjojen tulvassakin, vanhat tyttökirjat säilyttävät paikkansa lukijoiden sydämissä.

Rakkaita suomalaisia tyttökirjoja.

Sara Kokkonen valmistelee suomalaisesta tyttökirjaillisuudesta myös väitöskirjaa Turun yliopiston kasvatustieteen laitokselle, mutta Rasavillejä ja romantikkoja on kirjoitettu yleistajuisesti ja suosittelen sitä kaikille tyttökirjojen ja kotimaisen nuorisokirjallisuuden ystäville. Kirjassa ei sivuta genren teoreettisia kysymyksiä, mutta Kokkosen käsitys tyttökirjallisuudesta muuttuvana ja elinvoimaisena kirjaillisuudenlajina tulee kirjan sivuilta ilmi. Lajityypin reunamille sijoittuvat Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -saturomaanit ja Merja Jalon hevoskirjat tulevat Rasavilleissä ja romantikoissa esitellyiksi, mutta historialliset nuortenromaanit sekä uusimmat tyttökirjaperinteen jatkajat, vahvoihin tyttöpäähenkiöihin nojaavat dystopiat ja fantasiakirjat on jätetty kirjan ulkopuolelle.

Rasavillejä ja romantikkoja on kuvitettu mustavalkoisin kirjailija- ja kansikuvin. Olen erityisen iloinen, että kauneutta ja suloisuutta henkivistä tyttökirjoista kertova tietokirja on saanut arvoisensa ulkoasun, kauniit kannet ja viehättävän typografian.

Tutustu myös kirjan facebook-sivuun ja kirjailijan Saran kirjat -blogiin.

TTT: Kotimaiset tyttökirjat -visailun vastaukset

Lumikello, galanthus nivalis. Kuva Jonathan Billinger, käyttö Creative Commons -lisenssillä.

Viime tiistaina esitin muisteltavaksi tai arvailtavaksi kymmenen kotimaisiin tyttökirjoihin liittyvää kysymystä. Tässäpä vastaukset!

1. Sisarukset Pirkko ja Kerttu esiintyvät Helga Nuorpuun Ruusulan tytöt -sarjassa.

2. Seljan tyttöjen teatterikerhon nimi on Thalia.

3. Seljan tyttöjen, etenkin Dodon, tie vei Chileen.

4. Viivi Lintunen purkaa sydäntään Tara-nimiseen muotiblogiinsa.

5. Sara ja Sarri kävivät Euroopan-matkallaan ainakin Saksassa, Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa.

6. Luokan merkkihenkilöitä -romaanin päähenkilö on Leena.

7. Virva Selja alkaa heilastella Arin kanssa romaanissa Seljan tuli ja lumi.

8. Siljan elämänilo palaa, kun hänestä tulee tyttöbändin laulaja.

9. Leskeksi jäänyt rouva Tuisku ja eronnut Pekka Poukama menevät naimisiin, mikä nostattaa molempien lapsissa varsinaisen tunnemyrskyn.

10. Vakava sankaritar, riehakas ystävätär, älykäs poika ja hauska poika sekä etäinen, koulutunneilla loistava luokkatoveri kuuluvat Mary Marckin koululaisromaanien vakiokaartiin. Esim. kirjassa Luokan merkkihenkilöitä näitä henkilötyyppejä edustavat päähenkilö Leena, ja hänen luokkatoverinsa Maissi (se reipas ystävätär), Allan (se rauhallinen ja älykäs poika), Tomi (se vitsejä laukova rasavilli) ja Arja (se etäinen ja hyvä koulussa). Eevan luokka -romaanissa jatko-osineen vastaavat hahmot ovat puolestaan Eeva, Hertta, Ossi, Harri ja Saara.

Visailuun osallistuivat Anonyymi, Sara ja Aino, kiitos teille! Anonyymi tiesi seitsemän oikein, Sara kahdeksan ja Aino seitsemän, eli todella hyvin, sillä kysymykset eivät olleet ihan helpoimmasta päästä ja osa käsitteli vähän tuntemattomampia tyttökirjoja. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

Kirjoituskeruu: kirjoita suomalaisiin tyttökirjoihin liittyvistä lukukokemuksistasi

Välitän tässä eteenpäin ihanaa ja inspiroivaa kirjoituskutsua: Sara Kokkonen, kasvatustieteen jatko-opiskelija Turun yliopistosta, kerää aineistoa kotimaisia tyttökirjoja käsittelevään tietokirjaansa, joka ilmestyy ensi syksynä. Sara Kokkonen käyttää aineistoa myös tyttökirjallisuutta käsittelevässä väitöstutkimuksessaan. Lukukokemuksistaan voi kirjoittaa vapaamuotoisesti (lyhyetkin kirjoitukset ovat tärkeitä!), mutta pohjana voi käyttää seuraavia kysymyksiä

• Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?
• Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sen useamman kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?
• Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?

Kirjoitusaikaa on 28.2 asti. Tarkemmat ohjeet ja osoitteet, joihin kirjoituksen voi lähettää, löytyvät Saran kirjat -blogista.


Jos omat tyttökirjamuistot tuntuvat etäisiltä ja oman suosikkityttökirjan tai hahmon nimi on hukassa, muistia voi virkistää lukemalla vaikka näitä Saran postauksia kommentteineen:

Kerro vaikuttavimmasta kotimaisesta tyttökirjasta
Kuka on mielestäsi vaikuttavin suomalainen tyttökirjallinen hahmo?
Tiina, Virva ja Iris suomalaisen tyttökirjallisuuden suosikkihahmoja

Täällä Sinisen linnan kirjastossa oli viime vuonna käynnissä Tuntemattomat tyttökirjat -haaste, johon luettiin melko paljon myös suomalaisia, vähän vähemmän tunnettuja tyttökirjoja, muun muassa Helga Nuorpuun Ruusula-sarjaa, Rebekka Räsäsen Juoniemi-sarjaa, Merja Otavan Priskaa ja suomalaisen tyttökirjallisuuden kuningattaren Rauha S. Virtasen vähemmän tunnettuja teoksia. Kaikki haasteeseen osallistuneet postaukset on linkitetty tänne. Tälle vuodelle aloitin uuden tyttökirjahaasteen, Nykyajan tyttökirjat, johon olen lukenut jo muutaman uudemman kotimaisen tyttökirjan.

Aion itsekin ehdottomasti osallistua, mutta en ole vielä päättänyt, mistä kirjasta tai henkilöhahmosta kirjoitan. Ihania tyttökirjahahmoja on paljon - joitakin suosikkejani ja samaistumiskohteitani (myös käännetystä tyttökirjallisuudesta) olen kirjannut tähän postaukseen viime joulukuussa.

Kirjoitusintoa kaikille suomalaisten tyttökirjojen ystäville!