 |
| Kuva: Virpi Alanen / Poesia. |
Helsingin sanomien palkinto vuoden parhaasta suomeksi julkaistusta esikoisteoksesta annettiin tänään Erkka Filanderin (s. 1993) runoelmalle Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013). Runoilijan koskettavan kiitospuheen voi kuunnella Helsingin sanomien verkkosivuilta. Filander sanoo puheessaan muun muassa, että "runo on kuitenkin yksityisempi ja henkilökohtaisempi ja hiljaisempi", se ehkä vähän pelkää julkisuutta, joka voi viedä kirjalta hapen ja vääntää pois kirjoittamisesta. Filander sanoi kuitenkin luottavansa kirjallisuuteen ja kirjoihin, joiden maailma on toisaalla.
En ole lukenut runoelmaa vielä, mutta silmäillyt ja lukenut säkeen sieltä, toisen täältä jo ennen teoksen palkintoehdokkuutta. Penjami Lehto herätti ensimmäisenä mielenkiintoni Heräämisen valkeaa myrskyä kohtaan Luutii-blogissa julkaisemallaan Kirjeellä nuorelle runoilijalle. P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara kirjoitti runoelmasta kauniisti muutama päivä sitten, mikä vahvisti aikomustani lukea kirja. (Saran hienosta koontipostauksesta voi käydä lukemassa kaikkien muidenkin palkintoehdokkaiden esittelyt arviolinkkeineen.) Filanderin runoelma on arvioitu myös ainakin Parnassossa, Kiiltomadossa, Sananjalkoja-blogissa sekä tietenkin Helsingin sanomissa.
Olen iloinen, että palkinto meni tällä kertaa runoteokselle ja vieläpä sellaiselle, joka ammentaa Shelleyn ja Keatsin perinnöstä. Kirjalle, jossa on valoa, omenankukkia ja väkevää iloa. Onnea Erkka Filander!
"On kesäaamu
jossa suuret ikkunat seisovat vapaina nurmikolla.
Eteisessä avaan ilohuutojen höyhenet kuin lakanan,
kohtaan avarien huoneiden käytöstavat.
Ympärilläni aukio joka kerää valoa kuin vettä
istun nurmikolla,
talo ei varjosta.
Näkemisen kupoli vielä puolillaan unta."
