Ritva Hapuli: Ulkomailla.
Maailmansotien välinen maailma suomalaisnaisten silmin.
SKS 2003, 299 sivua.
Kulttuurihistorioitsija Ritva Hapuli tarkastelee kirjassaan Ulkomailla suomalaisten naisten ulkomaankokemuksia matkakirjojen, kirjeiden, päiväkirjojen ja sanomalehtitekstien kautta. Hapulin kiinnostus tutkimukseen heräsi sen hämmästelystä, että Olavi Paavolainen ja Mika Waltari muistetaan kyllä 1900-luvun ensimmäisen puoliskon maailmanmatkaajina ja eurooppalaisten virtausten ja mentaliteettien kotouttajina, mutta naismatkaajat ja heidän julkaisunsa on unohdettu. Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä -teoksesta ja Waltarin Yksinäisen miehen junasta on vuosikymmenten varrella otettu lukuisia uusintapainoksia, mutta Elsa Enäjärvi-Haavion Vanha iloinen Englanti -matkakirjaa joutuu etsimään varastokirjastojen kellareista. Naisten ulkomaankokemuksia on vähätelty, vaikka esimerkiksi Englannissa jatko-opintoja tehnyt Enäjärvi-Haavio, suurlähettiläspuolisonsa kanssa Lontoossa asunut kirjailija Aino Kallas ja edellisen sisar, toimittaja-kirjailija Helmi Krohn oleskelivat ulkomailla pidempiä aikoja kuin edellä maininut mieskirjailijat.
Krohn, Kallas, Enäjärvi sekä kirjailija-toimittaja Tyyni Tuulio muistetaan yhä ansioistaan taiteen ja tieteen saroilla. Heidän päiväkirjojaan ja kirjeitään on julkaistu runsaasti ja heidän elämästään ja tuotannostaan on tehty uutta tutkimusta aivan viime vuosinakin. Hapulin aineistossa on tekstejä myös vähemmän tunnetuilta kirjoittajilta, kuten Serp-nimimerkillä pakinoineelta Seere Salmiselta, Aino Malmbergilta, Aili Aholta, Irja Spiralta ja Hilja Haahdilta. Vaikka moni näistä naisista oli aikanaan suosittu kirjoittaja, suhtauduttiin naisten matkakokemuksiin jo aikalaiskeskustelussa hieman epäluuloisesti ja jopa naureskellen - esimerkiksi Paavolainen kirjoitti naismatkailijoista siihen sävyyn, kuin nämä eivät oppisi tai omaksuisi matkoillaan mitään uutta vaan palaisivat Suomeen pudistellen päätään suuren maailman meuhkeelle, tyytyväisinä pieniin piireihinsä ja lintukotoihinsa.
Vaikka kirjoittavien naisten matkustaminen on helppo nähdä emansipatorisena ja edistyksellisenä, eivät tutkimuskohteena olevat matkakirjoitukset näyttäydy ainoastaan ihanteellisessa valossa. Joitakin kirjoituksista käy ilmi, että kirjoittajat kokivat olevansa aikansa poikkeusyksilöitä - kuten he olivatkin, mutta näin ajatellessaan he myös projisoivat kotimaassa ja kotona pysytteleviin naisiin kuvan alistetusta massasta. Kaikkein varattomimmilla naisilla ei yleensä ollutkaan mahdollisuutta matkustaa, vaikka siirtolaisiksi lähti toisaalta köyhempääkin väkeä. Joistakin teksteistä käy ilmi myös naisten kolonialistisia ja jopa rasistisia asenteita esimerkiksi kiinalaisia tai juutalaisia kohtaan.
Koska itse olen parhaillaan lukemassa tutkimuskirjallisuutta nostalgiasta ja koti-ikävästä, oli hauska huomata, että Hapuli ottaa kirjassaan kantaa myös näihin käsitteisiin. Hapuli huomaa tätä matkakirjallisuustutkimusta tehdessään suhtautuvansa hieman negatiivisesti kodin käsitteeseen, olihan se hänen tutkimansa aikakauden naisille myös eräänlainen vankila, johon ajan vahvasti sukupuolittunut ajattelu yritti samaistaa ja kahlita naisen. Muun muassa Karin Johannissonin Nostalgia. En känslas historia -teoksessa esittämät laajemmat kodin luonnehdinnat saavat Hapulin suhtautumaan koti-käsitteeseen suopeammin. Koti on paitsi paikka, myös mielentila, muistoja ja ihmisiä, ja koti voi olla myös maailmalla.
