Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi.
La felicidad es un té contigo, suom. Satu Ekman.
Bazar 2015, 305 sivua.

Alkusyksyn kiireiden ja haasteiden keskellä on ollut ihana istua pihalla ja lukea espanjalaisen Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi -romaania, jossa ollaan olennaisen äärellä: rakkauden, kirjojen ja teen. Helteillä kuuma tee ei ole ollut ihan ykkösjuoma, mutta nyt pienen syysflunssan kutitellessa kurkkua se on taas noussut arvoon arvaamattomaan.

On ilo olla teetä kanssasi -romaanin keskiössä häärii viisi erilaista, mutta tiiviisti yhteen hitsautunutta naista, jotka muodostavat Craftsman-kustantamon myyntiä tukemaan perustetun Liberarte-kirjallisuuslehden toimituksen. Työ kirjallisuuslehdessä on se tukipilari, joka pitää viisikymppisen lukutoukka Bertan, pienten lastensa kanssa uupuvan Marían, sähäkän ja kunnianhimoisen Soleán, avioerosta ja masennuksesta toipuvan Asunciónin ja suloisen Gabyn elämän kasassa. Craftsman-yhtiön omistajan poika, joka kantaa varsin railakkaan poikamiehen elämänsä vastapainona mukanaan kaikkialle lempikirjojaan, Earl Grey teetä ja lapsuudenaikaista tyynyä, saapuu Englannista Madridiin lopettamaan tappiolliseksi käyneen lehden toiminnan, ja Liberarten naiset päättävät olla luovuttamatta niin helpolla. Sanchezilla on taito kuljettaa tarinaa vaivattomasti kohtauksesta ja näkökulmasta toiseen, ja lukukokemus on rentouttava ja leppoisa.

En kuitenkaan varauksetta ihastunut kirjaan. Luulen, että Sánchez tavoittelee kirjallaan vähän samantyyppistä genreä, jota esimerkiksi Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -dekkarit edustavat: leppoisaa, hyväntuulen dekkaria, jossa selviteltävä rikos ei ole mikään järkyttävä murha ja pääpaino on ihmissuhteissa ja huumorissa. On ilo juoda teetä kanssasi -romaani lunastaa paikkansa genressä alkuun hyvin yksioikoisen oloisella, mutta vähitellen kutkuttavasti mutkistuvalla juonella. Omaa lukukokemustani "kotoisen mysteerin" äärellä latisti kuitenkin se, että en tykännyt tarinan etsivästä, konstaapeli Manchegosta. Kyllä, ymmärrän, että on olevinaan hauskaa, kun tärkeilevä konstaapeli pohtii liikemiessuvun vesan katoamista "tikkaremminsä" kanssa kapakassa ja sönköttää sitten laihaa tutkimusraporttiaan huonolla englannilla asiakkaansa edustajalle. Humoristisen dekkarin etsivässä saa ja pitääkin olla rosoa, mutta hahmon pitäisi herättää myös lukijan sympatiat. Manchegon hahmoon tulee lisää ulottuvuuksia juonen kuluessa, mutta lattea ensivaikutelma ei täysin pyyhkiydy pois.

On ilo juoda teetä kanssasi on ylistyslaulu ystävyydelle, espanjalaiselle auringonpaisteelle ja englantilaiselle kirjallisuudelle. Viittaukset englanninkieliseen kirjallisuuteen menevät usein kyllä vähän kömpelön puolelle, kun esimerkiksi kaikkien Atticusin suvun miesten kerrotaan saaneen nimensä kirjallisuuden klassikoiden mukaan* tai Tolkienin haamu kuljeskelee myhäillen entisessä opiskelija-asuntolassaan, mutta tätä kirjaa ei ole tarkoituskaan ottaa turhan vakavasti. Pirteän turkoosi lukupaketti sopii niin helteisiin kuin varmasti sateisia syysiltojakin piristämään.

Kirjasta toisaalla: Ihminen välissä, Mari A:n kirjablogi, Hemulin kirjahylly, Kirjakko ruispellossa, Sonjan lukuhetket

*Atticus-nimi onkin nyt harvinaisen ajankohtainen, kun Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -romaanin jatko-osa Kaikki taivaan linnut on juuri ilmestynyt ja samanniminen hahmo löytyy myös suositusta brittiläisestä Downton Abbey -epookkisarjasta.