Tammen Keltainen kirjasto 60 vuotta

Kirjabloggaajia keltaisissaan, taustalla Jhumpa Lahirin tuotantoa sekä Keltaisen kirjaston uutuuksia.

Laadukkaan käännöskirjallisuuden lippulaiva, Tammen Keltainen kirjasto, täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Lähes jokainen suomalainen lukuharrastaja tunnistaa Keltaisen kirjaston vähintäänkin ulkoasusta ja omaa jonkinlaisen intuition siitä, millaista kirjallisuutta sarjassa julkaistaan. Kirja-alan toimijat tuntevat brändin ulkomaillakin. Omia suosikkejani sarjassa ovat muun muassa Alice Munron, Toni Morrisonin ja Haruki Murakamin teokset, ja yksittäisistä kirjoista haluan mainita erityisesti Orhan Pamukin Viattomuuden museon, Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin ja Colm Toibinin Brooklynin.

Keltaisessa kirjastossa on julkaistu tähän mennessä jo 28 Nobel-palkitun kirjailijan teoksia, mukaan lukien viime vuonna palkittu Munro. Ei ihme, että monet kirjailijat, mukaan lukien Keltaisen kirjaston "syntymäpäiväjuhlissa" esiintunyt Jhumpa Lahiri pitävät suurena kunniana, että heidän kirjansa on julkaistu sarjassa. Keltaisen kirjaston isä, vuonna 2010 edesmennyt Jarl Helleman paljastaa muistelmateoksessaan Kustantajan näkökulma muutamia periaatteita, joiden mukaan käännösoikeuksien etsijän haaviin tarttuu helmiä. Oma haasteensa on varmasti myös siinä, että sarjan linja pysyy yhtenäisenä huolimatta siitä, että jokaisen kirjailijan tuotanto ja yksittäiset kirjat ovat tietysti omanlaisiaan.

Jhumpa Lahiri lukee katkelman Tulvaniitty-romaaninsa alkuteoksesta. Kuva: Tammi.

Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, joka julkaistiin Keltaisen kirjaston juhlissa, on ennen kaikkea novelleistaan tunnetun kirjailijan toinen romaani. Olin lukenut Lahirilta aiemmin (ajalla ennen blogia) novellikokoelman Tämä siunattu koti, ja tulen varmasti lukemaan kirjailijalta lisää – ostin uutuusromaanin juhlissa ja kävin pyytämässä siihen kirjailijalta signeerauksen. Lahirin haastattelua oli ilo kuunnella. Lahiri puhui muun muassa kielestä ja identiteetistä – hän asuu perheineen nykyään Roomassa, jossa hän saa käyttää "kolmatta kieltään", aikuisena opiskelemaansa Italiaa ja kokee löytävänsä myös uusia näkökulmia kirjoittamiseen. Tulvaniitty-romaanin päähenkilöiden taustalla on todella eläneiden veljesten tarina 1960-luvun Intiasta. Lahiri luku katkelman romaanin alkuteoksesta Lowlands, minkä jälkeen suomentaja Sari Karhulahti luki saman katkeöman suomeksi.

Kirjailija Karo Hämäläinen ja kirjabloggaajia.

Olen viime aikoina kärsinyt jonkinasteisesta kaunokirjaillisuuden lukujumista ja lukuajan vähyydestäkin, mutta kuunnellessani ensin Lahirin haastattelua ja myöhemmin illalla Keltaisen kirjaston kirjoista (aloitus?)katkelmia lukevia näyttelijöitä koin taas uutta intoa tarttua romaaneihin ja novelleihin. Pelkät katkelmatkin koskettivat, herättivät ajatuksia ja lukumuistoja. Juhlavuoden kunniaksi ajattelin lukea nyt loppukeväästä erityisesti Keltaisen kirjaston kirjoja, uusia ja vanhoja.

Jotakin uutta, vanhaa, jotakin lainattua, kaikkea keltaista. Luettuja ja lukemattomia kirjoja, ja yksi kirjoittamatonkin, nimittäin Tammen juhlien läksiäisinä saatu Keltainen muistikirja, jonka sivut ovat KK:n  käännöskirjasitaatteja lukuunottamatta tyhjät 

Aurinkoista sunnuntaita ja keltaista kevättä kaikille!