Lukupiirissä Leena Parkkista kuuntelemassa

Minulla oli tänään ilo osallistua Lukukeskuksen ja muutaman kirjabloggaajan järjestämään lukupiiriin, jossa oli vieraana Leena Parkkinen. Lukukeskus ideoi uutta kirjailijavierailukonseptia: kirjailijan voisi tilata yksityiseen lukupiiriin kertomaan ja keskustelemaan kirjoistaan ja työstään. Kokoonnuimme noin kymmenen kirjabloggaajan ja Lukukeskuksen Saara Orasen kanssa erään kirjabloggaajan kotona herkullisten tarjoilujen ja kirjallisen keskustelun äärelle.

Leena Parkkinen on julkaissut kaksi romaania, Sinun jälkeesi Max (2009) ja Galtbystä länteen (2014), lastenromaanin Miss Milky Ray (2011) sekä lukuisia novelleja eri lehdissä ja antologioissa. Olen nyt lukenut hienon ja kiehtovan Galtbystä länteen sekä Grantassa ja Valhe ja viettelys -antologiassa ilmestyneet novellit. Mies luki Miss Milky Rayn lapsille iltasaduksi pari vuotta sitten ja siitä tykättiin kovasti. Tämäniltainen keskustelu keskittyi viime syksynä ilmestyneeseen Galtbyyn, mutta myös Maxista ja Parkkisen kirjailijantyöstä yleensä saimme kuulla paljon kiinnostavaa.

Galtbystä länteen sai alkunsa, kun Parkkinen asui itse jonkin aikaa pienellä paikkakunnalla ulkosaaristossa. Kahdessa aikatasossa liikkuvan romaanin ensimmäisessä versiossa oli vain yksi aikataso, jossa kirjan päähenkilö Karen on siekailematon ja itsenäinen vanha rouva. Myöhemmin Parkkinen tajusi, että tarinaa on kerrottava myös siinä ajassa, jossa romaanin polttopisteessä olevat traagiset asiat tapahtuvat. Näin alkoivat hahmottua 1940-luvun loppuun sijoittuvat osuudet, jotka saivat lopullisessa romaanissa pääpainon. Meistä kuulijoista useampikin ilmaisi ihastuksensa Karenin hahmoon, ja kysyin onko hahmolla jokin tosielämän esikuva. Parkkinen kertoi lainanneensa Kareniin piirteitä joiltakin sukulaisiltaan.

Palkittu esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max syntyi kirjailijan mukaan fragmentteina, pala palalta – Parkkinen ei yleensäkään suunnittele romaanejaan insinöörimäisen tarkasti etukäteen, vaan kirjoitustyön kuluessa eläytyminen henkilöihin ja tarinaan alkaa vaikuttaa niin, että kirjailija ei voi enää itse määrätä tapahtumien kulkua. Parkkinen kertoi kirjoittavansa sellaisista aiheista, jotka ovat häntä itseään lähellä – aiheita ja teemojakaan ei voi vain valita, vaan jotkut asiat ikään kuin vaativat aada tulla kirjoitetuiksi. Molemmat Parkkisen romaanit ovat kuitenkin vaatineet runsaasti taustatyötä, kuten historiallisten yksityiskohtien selvittämistä.

Kun Parkkiselta kysyttiin hänen omia suosikkikirjailijoitaan, hän mainitsi muun muassa Alice Munron, Margaret Atwoodin, Monika Fagerholmin ja Günter Grassin ja runoilijoista muun muassa Sirkka Turkan, Mirkka Rekolan ja Saila Susiluodon. Parkkinen ei itse alunperin haaveillut kirjailijanurasta – päinvastoin, kirjailija Jukka Parkkisen (jonka mainioita Korppi-kirjoja on meilläkin luettu) tyttärenä ja kirjalliten piirien keskellä kasvaneena Parkkinen halusi tehdä jotakin aivan muuta, opiskeli graafista suunnittelua ja työskenteli mainostoimistossa. Vähitellen kirjamaailma kuitenkin veti puoleensa, ja Parkkinen toimi muun muassa Kaari Utrion assistenttina ja teki töitä eri kustantamoille. Esikoisromaanistaan asti Parkkinen onkin ollut vapaa kirjailija. Seuraaksi häneltä ilmestyy lastenromaani, jonka on kuvittanut Jussi Karjalainen.

Oli mukava kuunnella kirjailijaa ja kanssalukijoiden kommentteja kodikkaassa tilaisuudessa, emännän loihtimista tarjoiluista nauttien. Kiitos vielä kerran Leena Parkkiselle, Lukukeskukselle ja kaikille mukana olleille ihanasta illasta!