Katja Tikka & Leea Lappalainen & Anu Järvinen: Kahvintuoksuinen Helsinki.
Historiaa ja tarinoita kahviloista.
Minerva 2013, 152 sivua.
Villipuutarhan kannattelevana voimana on eräänlainen luovuuden filosofia. Yllättäviä ratkaisuja sovelletaan yhtä hyvin sisustuksessa kuin kahvilan tuotteissa ja vaihtuvassa ohjelmistossa. Inspiraation lähteestä syntynyt kahvila vaikuttaa samalla tavoin asiakkaidensakin mielikuvitukseen, ja monen voi nähdä kirjoittavan tai lukevan koko iltapäivän santsikupin ääressä. Paikka, jota ei ole koskaan markkinoitu, houkuttelee yllättäen kävijöitä Japania ja Amerikkaa myöten.
Voi ei – amerikkalaiset ja japanilaisetkin ovat löytäneet aivan hurmaavalta kuulostavan Kahvila Villipuutarhan, mutta minä en muista edes kuulleeni siitä, vaikka olen asunutkin Helsingissä muutaman vuoden. Nykyään Helsingin kahvilat ovat minulle turhan kaukana pikaiselle piipahdukselle, mutta Kahvintuoksuinen Helsinki -teosta selatessani laitoin Villipuutarhan lisäksi muistiin pari muutakin kahvilaa, joissa haluan ehdottomasti käydä.
Paitsi uusia löytöjä, Kahvintuoksuinen Helsinki tarjoaa myös nostalgisia muistoja: lukiessani tutuista kahviloista muistan, kuinka livahdimme lukiokavereiden kanssa "hyppytunneilla" Stockan kahvilaan, kuinka opiskeluaikoina Yliopiston päärakennuksen kahvilassa tuli käytyä lähes päivittäin, kuinka ystäväni veivät minut polttariaamunani brunssille Fazerille tai kuinka etsiydyimme miehen ja lasten kanssa Saarenvartijan tupaan kesken Korkeasaaren kierroksen. Kahvintuoksuinen Helsinki -kirjassa esitellään myös kahviloita, joissa en ole koskaan käynyt enkä voi ikinä käydäkään, sillä niitä ei enää ole – kuten The English Tea-Room ja Nissenin kahvilaketjun kahvilat.
Kirja on jaettu kahvinjuonnin ja helsinkiläisen kahvilakulttuurin historiaa käsittelevän johdannon jälkeen neljään osioon: Empire-Helsingin helmiä, Meren ja luonnon äärellä, Kantakaupungin katuvilinässä ja Ratikkamatkan varrella. Jokaiseen "kahvilatarinaan" on valittu oma näkökulmansa tai jonkilainen fokus; toisissa kahviloissa kiinnostaa ennen muuta sen pitkä ja kenties vaiheikas historia, toisissa tunnelma, ympäristö tai vaikkapa kahvilarakennuksen tai perustajaperheen tarina. Artikkelit ovat kohtalaisen pitkiä ja niissä on paljon tietoa.
Silmä lepää kirjan upeissa ja herkullisissa valokuvissa. Kuvakulmat kahvilaelämään ovat monipuolisia: toisissa kuvissa näkyy yksityiskohtia, kuten leivonnaisia tai koristeita, toisissa kahvilamiljöötä tai sitä ympäröiviä maisemia laajemminkin. Suurin osa kuvista on Anu Järvisen varta vasten tätä kirjaa varten ottamia, mutta mukana on myös mustavalkokuvia vanhempien kahviloiden historiasta.
Olisipa ihanaa päästä torikahville tai vaikkapa Regattaan meren äärelle. Missä sinä olet juonut kahvia tai teetä tänään? Kahvintuoksuista ja leivoksenmakeaa sunnuntaita!
Oi! Juuri perjantaina istuin Regatassa ihanassa seurassa ja nautin tuulettomasta, aurinkoisesta iltapäivästä. Ja lauantaina Akateemisessa hipelöin juuri tätä kirjaa ja ajattelin, että tämä pitäisi hankkia omaan hyllyyn. Kirja vaikutti niin perin ihastuttavalta. :)
VastaaPoistaMarissa, tämä on tosiaan ihana kirja! Hauska sattuma, että olit Regatassa samoihin aikoihin, kun luin ja haaveilin kahvilasta – voin kuvitella että oli ihanaa, eilen oli niin upea ilmakin.
PoistaEilen join teetä kayserilaisessa ravintolassa manti-illallisen päätteeksi kollegoiden kanssa. Kuva siitä on FB-sivullani. Viime viikon torstaina join turkkilaista kahvia Karkamisin kunnantalon nurkalla, puiden alla, vain n. 500 metriä Syyrian rajasta. Oli paahtavaa, uneliasta ja rauhallista, aivan kuin naapurimaassa ei olisi mitään sisällissotaa tai muutakaan pahaa. Joutilaat miehet löivät korttia ja lukivat sanomalehtiä. Olin tietysti kahvilan ainoa nainen :).
VastaaPoistaTaisin löytää kyseisen kuvan! Suomessa ei koskaan ole tuollaista tunnelmaa; jos tarkenee syödä ulkona, on myös valoisaa (poikkeuksena ehkä jotkut elokuun- ja syyskuun alun illat).
VastaaPoistaTuo on jotenkin pysäyttävää, että niin lähellä sotivan maan rajaa voi olla niin rauhallista. Luin sunnuntain Hesarista syyrialaisten pakolaisten kohtaloista, se oli sydäntäsärkevää (enkä edes pystynyt lukemaan kaikkia tarinoita loppuun).
Ah, oikein tunsin kahvintuoksun nenässäni nähdessäni kirjan kannen! Kahvilat ovat ihania ja joskus pitäisi oikein yrittää ottaa projektikseen kiertää kaikki kaupungin ennen valloittamattomat kahvilat, sillä usein tulee mentyä vain niihin samoihin, joissa aina käy. Tämä kirja olisi minustakin mukava saada käsiini! :)
VastaaPoistaAnna, samat sanat kuin Paulalle: olisi kiva kuulla lempikahviloistasi vaikka blogissasi, muiden isojen kaupunkien tarjonnasta tiedän vielä vähemmän kuin Helsingin :) Tämä kirja on tosiaan herkullinen!
PoistaVillipuutarha on ihana, mutta ikävä kyllä se on niin pieni, että olen joutunut muutaman kerran kääntymään ovelta, kun se on ihan täynnä.
VastaaPoistaPorvoohan on täynnä kähviloita ja "löysin" jokunen aika sitten uuden lempparin Rongon. Se on vanhan kaupungin liepeillä, yhdessä ehkä kaikkein rumimmassa talossa, mitä sieltä löytyy, mutta sisällä on ihana tunnelma ja aivan mielettömän hyviä, paikan päällä tehtyjä tuotteita. Olen muutaman kerran istunut siellä läppärin kanssa useamman tunnin kirjoittamassa. Jos liikutte Porvoossa, suosittelen ehdottomasti Rongoa.
Jaana, kiitos Rongo-vinkistä, painan sen mieleen seuraavan Porvoo-visiitin varalle! Tänä kesänä emme ehtineetkään Porvooseen, mutta ehkä jonain syksyisenä viikonloppuna...
PoistaIHANA, ihana kirja! Olen ehdoton kahvifriikki ja kahviloita myös rakastan. Huikea juttu. Tähän täytyy kyllä tutustua edes selailemalla. :-)
VastaaPoistaPaula, olisi ihanaa, jos joskus innostuisit esittelemään joitakin lempikahviloitasi blogissasi! Ja tähän kirjaan kannattaa kyllä tutustua :)
Poista