Joonas Konstig: Totuus naisista

Joonas Konstig: Totuus naisista
Gummerus 2013, 348 sivua.

Tapani oli tähän ikään mennessä nähnyt riittävästi maailmaa tietääkseen, ettei täällä niin kamalan monta ihmeellistä asiaa lopulta ollutkaan, paitsi yksi, se suurin ja kulunein ja silti, siksi, kaikkein tosin ihmeellinen asia: kuinka aika kuluu niin nopeasti ja sitten sitä ei enää ole, ja kuinka sitä tyttöä, jolle joulupukin näyttelijä oli hymyillyt partansa takaa -- näyttelijä, sillä hymy ei ollut osa esitystä -- sitä tyttöä ei enää ollut. Nyt tilalla oli tuo nuori nainen, josta oli äkkiä tullut hänelle niin vieras.

Tapani Koskikari on viisikymppinen mies, joka uskoo perinteiseen villakankaiseen miestenpukuun ja solmioon, osso buccoon, hyviin käytöstapoihin ja naisten erityislaatuisuuteen. Hän rakastaa vaimoaan Tiinaa, jonka kanssa on pitänyt yhtä nuoresta asti. Tapani rakastaa myös tyttäriään, kapinallista ja vahvaa Ronjaa ja seitsemäntoistavuotiasta Roosaa, jota hän haluaisi suojella huonosti käyttäytyviltä miehiltä ja väistämättömiltä pettymyksiltä. Joonas Konstigin romaanin Totuus naisista jännite rakentuu sen varaan, kuinka Tapani joutuu tinkimään periaatteesta toisensa jälkeen ja näkemään asiat ja ihmiset uusista näkökulmista -- ja toinen jännite syntyy Roosan tarinasta, siitä, kuinka nuori pärjää raadollisissa sosiaalisissa kiemuroissa ja oman identiteettinsä rakentamisessa.

Tapahtumia kerrotaan vuoroin Tapanin, vuoroin Roosan näkökulmasta. Roosan elämää (josta Tapani koko ajan huolehtii, mutta josta hän saa nähdä vain siivun) kuvaavat osuudet ovat eläviä ja koskettavia. Konstig kuvaa nuorten ajattelu- ja puhetapoja, sosiaalisia kuvioita ja Roosan tunteita vivahteikkaasti ja uskottavasti. Tapanin elämää ja ajatuksia kuvaavissa jaksoissa on enemmän paperin -- tai pitäsikö sanoa, Tapanin työpaikkaan viitaten, muovin -- makua. Tapanin näkökulmasta kuvatuissa kohtauksissa selostetaan (toisinaan hahmojen välisessä dialogissa) vähän liikaakin erilaisia arvoja ja ajatusrakennelmia, jotka alkavat tuntua itsetarkoituksellisilta. Kiinnostavin pohjavire kulkee ehkä kuitenkin juuri Tapanin tarinassa, kun hänen kuvansa asioista muuttuu vääjäämättä.

Kirjoittaessani toissa viikolla Sara Razain romaanista Olen etsinyt sinua kommentoin kirjan vahvaa paikkallisväriä - vaikka en itse ole asunut Turussa, kaupungin keskusta ja lähiöt tulivat tarinassa eläviksi. Myös Totuus naisista -romaanissa kuvataan huolellisesti aikaa ja paikkaa. Konstigin romaani tapahtuu suurimmaksi osaksi Etelä-Espoossa, jossa itse asuin parikymppiseksi asti. Monesti mainitaan tuttuja kulmia, ja paikkoja kuvataan muutamin vedoin niin tarkasti, että vaikka sijaintia ei mainita, tiedän että nyt ollaan vaikkapa Tapiolassa tai Isossa Omenassa. Myös romaanin tapahtuma-ajasta annetaan tarkkoja viitteitä. Romaani tapahtuu vuonna 2012, sillä joidenkin henkilöhahmojen Facebook-kuvaa koristaa vielä Pikku Kakkosen numerologo kyseisen vuoden presidentinvaalien jäljiltä.

Totuus naisista on realistisen romaanin perinteeseen linkittyvä aikalaiskuvaus ja sekä nuoren tytön että viisikymppisen miehen kehityskertomus. Romaani sekä viihdyttää, tempaa mukaan juoneen ja ihmissuhteiden monisävyiseen kuvaukseen, että herättää ajatuksia. Asioista ja henkilöistä piirtyy näkyviin kaksoisvalotus, jonka myötä on mahdoton sanoa, mikä on "totuus naisista", miehistä puhumattakaan.


P.S. Kirjailijat Joonas Konstig ja Sirpa Kähkönen lukevat tekstejään Prosak-klubilla huomenna tiistaina klo 19 alkaen. Paikkana on Kansallisteatterin Lavaklubi (Läntinen Teatterikuja 1), ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.