Mary H. Rubio & Elizabeth Waterston: The Complete Journals of L. M. Montgomery (Vol. 1)

Mary H. Rubio & Elizabeth Waterston: The Complete Journals of L. M. Montgomery. 
The PEI Years, 1889–1899.
Oxford University Press 2010, 484.

Monday, July 14, 1890
Cavendish PEI

I am sitting in a kitchen doorstep as I write. It is a lovely evening. Everything is so clear and beautiful and I feel almost sad when I reflect that soon I shall be far away from those dear hillslopes and clover fields — for it is all settled that I am to go for a trip west and will probably stay there a year. We will leave in August I expect. I am looking forward to it with great delight.

Olen jo pitkään haaveillut L. M. Montgomeryn päiväkirjojen lukemisesta ja ajattelin alkaa kerätä Selected Journalsien niteitä. Onneksi en kuitenkaan ryhtynyt tuumasta toimeen, sillä nyt huomasinkin, että lempikirjailijani päiväkirjamerkintöjä on alettu julkaista kokonaisuudessaan, lyhentämättöminä. Tilasinkin kaksi tähän mennessä ilmestynyttä Complete Journalsia eräästä pohjoismaisesta verkkokirjakaupasta. En ole lukenut vielä ensimmäistäkään osaa kokonaan, mutta halusin jo kirjata joitakin vaikutelmia ylös.

Muistan lukeneeni jostakin, että Maud Montgomery hyödynsi omia päiväkirjamerkintöjään Runotyttö-trilogian Emilian fiktiivisissä päiväkirjamerkinnöissä, ja se on helppo uskoa. Maudin merkinnöissä on samankaltaisia tapahtumia ja kuvauksia kuin Emilialla – kuvauksia koulupäivistä, erilaisista kommelluksista ja leikeistä ystävien kanssa, lyhyitä luonnehdintoja hänen tuntemistaan ja tapaamistaan ihmisistä, siellä täällä lyyrisia luontokuvauksia ja tunnelmointia. Ennen kaikkea sävy on sama: siinä on huumoria ja dramaattisuutta, veitikkamaisuutta ja tunteellisuutta.

Julkaistut päiväkirjat alkavat vuodesta 1889, jolloin Maud on viisitoistavuotias (Maud kertoo kyllä pitäneensä päiväkirjaa aiemminkin mutta hävittäneensä vanhat tekstit, sillä hän ei ollut tyytyväinen säätilojen kommentointiin painottuneisiin merkintöihinsä). Päiväkirjojen ensimmäisten vuosien merkintöjä lukiessa on helppo uskoa, että Maudilla on ollut varsin onnellinen nuoruus Prinssi Edwardin saarella, vaikka menetys ja orpous (äiti kuoli Maudin ollessa pienokainen ja isä asettui asumaan länteen ja perusti uuden perheen) on varmasti luonut varjonsa kaikkiin elämänvaiheisiin. Nuoruuden päiväkirjoja lukiessa kuva vanhoilla päivillään väsyneestä, katkeroituneesta ja masentuneesta rouva Maud McDondaldista tuntuu kuitenkin etäiseltä, sillä teksti pursuaa elämäniloa kuin kertomukset Vihervaaran Annasta konsanaan.

Maud asui lapsuutensa ja nuoruutensa äidinpuoleisten isovanhempiensa MacNeilien luona Prinssi Edwardin saarella, pienessä Cavendishin kalastajakylässä. Maud mainitsee päiväkirjassaan isovanhemmistaan, että he eivät mielellään anna Maudin kutsua vieraita kylään eivätkä tahtoisi Maudin juuri käyvän muualla kuin koulussa (päiväkirjan perusteella Maud kuitenkin kävi erilaisissa nuorten huvituksissa ja kirkon tilaisuuksissa sekä vietti ystäviensä kanssa aikaa metsissä ja rannoilla).

Vuonna 1890 Maud matkusti isänisänsä (josta hän pitää enemmän kuin isoisä MacNeilista) isänsä perheen luo Prince Albertin kaupunkiin Saskatchewaniin. Näin Maud kuvaa ensivaikutelmiaan:

We reached Prince Albert at four. It is quite a pretty little town – rather "straggly", build along the river bank. Father's house is a nice one on Church Street. Mamma seems quite nice and friendly and my two-year-old half sister Kate is a very pretty child. There is also a girl staying here and going to school – Edith Skelton. She belongs to Battleford, and is just my age. I have met so many strangers that  I feel bewildered – and very tired.

Maudista oli ihanaa nähdä isäänsä, mutta jo muutaman päivän kuluessa hän oli varma, että ei tulisi pitämään äitipuolestaan. Maudin mukaan Mary Ann kohteli häntä tahallisen välinpitämättömästi, tylysti ja mustasukkaisesti – onkohan äitipuoli ollut esikuvana esimerkiksi Jane ja Saaren kutsu -romaanin isoäidille ja Jane-tädille? Montgomeryn tyttöromaanien sankarittaret ovat lähes poikkeuksetta äidittömiä ja harvemmin heillä on äitipuoltakaan, mutta erilaiset sukulaistädit on usein kuvattu varsin ankariksi ja joskus jopa ilkeiksi.

Maud kaipasi myös kovasti takaisin Prinssi Edwardin saarelle, ja hän palasikin sinne vuotta myöhemmin. Vain Saarella Montgomery tunsi olevansa kotonaan, meren ja omenankukkien tuoksussa:

The country is very beautiful now. The young leaves are such a bright, tender green, and the opening apple buds are pink and white. The grass is green and velvety, starred with hundreds of dandelions.

Jatkan ihanan Maudin päiväkirjojen parissa ja tulen luultavasti kirjoittamaan niistä vielä useampaan kertaan. Tässä näitä ensivaikutelmia, suloista sunnuntaita kaikille ja erityisesti niille, "jotka tuntevat Joosefin"!