Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1&2), "huhtikuu–kesäkuu"

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2), luettu ensimmäinen kirja "huhtikuu–kesäkuu"
Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilm. 2009,
englanninkielisestä käännöksestä suom. Aleksi Milonof.
Tammi 2013, 417/782 sivua. Keltainen kirjasto 444.

Reagoin vain liian herkästi kaikkeen, Tengo ajatteli. Hän sulki silmänsä ja päästi pitkän ja hitaan huokauksen. Aika kulki kummallisesti sunnuntaisin, ja ympäristö vääristyi salaperäisesti.

Aomame on kaunis mutta ilmeetön nuori nainen, joka työskentelee kuntosaliohjaajana mutta jolla on toinen, salainen työ. Tengo on matematiikan opettaja, joka haaveilee kirjailijanurasta ja editoi vapaa-aikanaan tekstejä kaunokirjalliseen lehteen. Haruki Murakamin romaanin 1Q84 ensimmäisessä osassa tapahtumat kerrotaan vuoroin kummankin henkilön näkökulmasta, ja pian (siis pian tämän järkälemäisen romaanin asteikolla) lukijalle selviää, että Tengolla on paikka Aomamen sydämessä, vaikka he eivät ole nähneet kahteenkymmeneen vuoteen. Samalla lukija jää Aomamen tavoin odottamaan, että Tengon ja Aomamen polut risteäisivät jälleen.

Juuttuessaan ruuhkaan matkalla tärkeään tapaamiseen Aomame laskeutuu paloportaitaaita pitkin alas moottoritieltä. Laskeutuessaan portaita Aomame kuulee yhä taksin radiosta Janacekin Sinfoniettan sävelet, näkee taivaalla kaksi kuuta ja huomaa muutaman muunkin asian muuttuneen päästyään takaisin Tokion kaduille. Tengo puolestaan saa tehtäväkseen kirjoittaa uudestaan erään romaanikäsikirjoituksen, jonka tarina on kiehtova, mutta kieliasu ja rakenne yksitotista ja kömpelöä. Romaanin on kirjoittanut – tai oikeastaan sanellut – teini-ikäinen Fuka-Eri, lukihäiriöisesti tai lähes autistisesti kommunikoiva tyttö, jolla on oletettavasti takanaan traumaattisia kokemuksia uskonnolliseksi liikkeeksi muuttuneessa maanviljelysyhteisössä. Fuka-Erin romaani kertoo "pikkuihmisistä", jotka tulevat kuin toisesta todellisuudesta, ja myös romaanissa mainitaan taivaalla näkyvät kaksi kuuta.

1Q84 (josta olen siis tähän mennessä lukenut vain ensimmäisen osan eli vähän yli puolet vastikään suomeksi ilmestyneestä kahden ensimmäisen osan yhteisniteestä) kertoo hieman vinksahtaneesta todellisuudesta – tai pikemminkin kahdesta todellisuudesta – jossa tapahtuu paljon pelottavaa ja väkivaltaista, outoa ja käsittämätöntä, mutta myös kaunista ja ihanalla tavalla uskomatonta. Kuten monessa muussakin Murakamin romaanissa, 1Q84:ssäkin henkilöillä on takanaan enemmän tai vähemmän rikkinäinen menneisyys. Yksi Aomamea ja Tengoa yhdistävä asia on se, että he ovat lapsena kokeneet olevansa perheessään ulkopuolisia ja kärsineet sunnuntaisesta velvollisuudesta kiertää talosta taloon vanhempansa mukana: Aomame teki Todistajien yhteisön käännytystyötä, Tengo puolestaan kulki isänsä mukana keräämässä television lupamaksuja. Molempien historiaan liittyy asioita, joista he eivät halua puhua kenellekään, mutta joihin he etsivät selvyyttä tavalla tai toisella.

1Q84 muistuttaa tyyliltään ja tunnelmaltaan melko paljon Kafkaa rannalla, ja uskonkin, että osa näiden kahden kirjan tapahtumista tulee ajan myötä hieman sekoittumaan mielessäni. Molemmissa laajoissa romaaneissa viitataan historiallisiin tapahtumiin ja käydään läpi kompleksista suhdetta lapsuuteen ja vanhempiin. Toki muistan varmasti aina, että Kafkassa sataa silakoita ja makrilleja kun taas 1Q84:ssa taivaalla näkyy toinen, vanhaa tuttua kuuta pienempi, vihertävä kuu.

Murakamin teksti vangitsee jälleen. En muista, milloin viimeksi jokin romaani olisi imaissut maailmaansa kuten 1Q84, ja että olisin ollut niin malttamaton tietämään, mitä henkilöille tapahtuu. 1Q84 etenee verkkaisesti, mutta ei oikeastaan missään kohtaa pitkäpiimäisesti. Minulla kesti silti jonkin aikaa, ennen kuin aloin todella pitää kirjasta ajattelematta, että Norwegian Wood on ihanampi tai Sputnik rakastettuni eheämpi; aluksi tarina tuntui liian absurdilta ja henkilöt hieman etäisiltä, mutta sitten jokin loksahti kohdalleen, kenties siinä kohtaa kun erään kymmenvuotiaan tytön käsi kosketti samanikäisen pojan kättä ja he kaksi ymmärsivät toisiaan, näkivät toisissaan jonkun joka saattoi ymmärtää.


Kahta kuuta ovat katselleet myös Minna Vuo-Cho, Linnea, Norkku Nenä kirjassa, Zephyr ja Helmi-Maaria, jotka kaikki ovat lukeneet teoksen kokonaisuudessaan (osat 1–3) englanninkielisenä käännöksenä.