 |
| Hyvinkään kirjaston lastenosastoa |
Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän iltaa! Minun piti tänään kirjoittaa eräästä tietokirjauutuudesta, mutta postaus on vielä viilausta vaille valmis ja jätän viimeistelyn suosiolla huomiselle. Onneksi tänään on Top Ten Tuesday, jolloin korvaavia aiheita löytyy blogeista helposti. Peesailen jälleen kerran Valkoista kirahvia, joka listasi kymmenen suosikkikirjastoaan. Jokin aika sitten muutama bloggaaja listasi "elämänsä kirjastoja"ja sainpa nyt itsekin kirjoitettua tämän jo taannoin suunnittelemani postauksen.
1. Kivenlahden kirjasto (jota ei enää ehkä ole?) ja Soukan kirjasto: ensimmäiset kirjastot, joissa muistan käyneeni. Pieniä ja kotoisia, ja Soukan kirjastoon käveleminen alakouluikäisenä kaverin tai sisaruksen kanssa tuntui pieneltä seikkailulta. Lainasin aina niin paljon kirjoja, kun vain reppuun mahtui. Muun muassa Maria Gripen kirjat löysin Soukan kirjaston hyllystä ja rakastan niitä vieläkin (nyt ne löytyvät omasta hyllystä).
2. Koulukirjastot, joista kirjoitin pidemmin täällä.
3. Rikhardinkadun kirjasto, jonne suuntasin usein lukioaikana tuntien jälkeen (ja joskus, krohöm, saatoimme kaverin kanssa mennä sinne silloinkin, kun olisi ollut esim. matikan tunti).
4. Kansalliskirjasto: upea arkkitehtuuri ja parhaimmillaan sopivan "pölyinen" tunnelma.
5. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden (jne) kirjasto Päärakennuksen kolmannessa kerroksessa (en tiedä, onko tätä enää olemassa?): Täällä luin tentteihin, lainasin kurssikirjallisuutta, kopioin materiaalia ja kirjoitin luentopäiväkirjoja ja esseitä.
6. Pasilan kirjasto: tänne olen päässyt valitettavan harvoin, mutta ah sitä kirjojen ja lehtien paljoutta!
7. Espoon "uudet ja suuret": Iso Omena, Sello ja Entresse, jotka ovat avaria ja valoisia ja joista etenkin viimeksi mainitussa on mahtava lastenosasto. Nykyään näissä tulee käytyä kyllä tosi harvoin.
8. Malminkartanon kirjasto: Kirjasto, jossa ensi kertaa vuosien jälkeen etsiydyin taas lastenosastolle.
9. Hyvinkään kirjasto: Mahtavat valikoimat, ihan kiva lastenosasto jossa myös leluja ja keskeinen sijainti, joka houkuttelee tekemään retken tähän ei ihan vieressä, mutta ei liian kaukanakaan sijaitsevaan kirjastoon.
10. Lähikirjasto: Lähikirjasto on aina täysi kymppi, sillä sinne pääsee helposti kävellen. Olen ollut onnekas, sillä olen aina asunut kävelymatkan päässä kirjastosta, vieläkin, vaikka en asu enää pääkaupunkiseudulla. Nykyisessä lähikirjastossa käyn noin kerran viikossa, yksin tai lasten kanssa. Valikoimat ovat kohtuullisen hyvät, ja "täsmälainoja" varaan kunnan muista kirjastoista.
Mistä löytyvät sinun elämäsi kirjastot ja millaisia muistoja niihin liittyy?
Kirjastoluetteloosi päivitys:
VastaaPoista1) Kivenlahti ja Soukka yhä olemassa. Pojat käyvät koulun kanssa Kivenlahdessa ja Soukan kirjastoa kehuu eräs näyttelijäisä, joka asuu tässä lähellä. Itse en ole käynyt kummassakaan
5) Kaikki HYn keskustakampuksen laitoskirjastot ovat nykyään uudessa HYKissä eli Kaisassa. Se on niin viihtyisä paikka että kaikki pääsykokeisiin lukijat valtaavat lukupaikat. Siitä en pidä.
7) Käymme poikien kanssa Omenan kirjastossa. Menemme sen jälkeen aina herkuttelemaan pizzalla, jätskillä taikka sushilla :).
Minulle elämäni kirjastoja ovat ulkomailla sijaitsevat tutkimuskirjastot. Niitä on paljon, kaikkia ei voi tässä mainita. Rooman Istituto Biblicon Aula Orientalia, jonne vuosien diplomaattisten neuvottelujen jälkeen vihdoin käyttöoikeuden. Edelleen Villa Lanten nk. yläkirjasto -- maailman kaunein näköala. Ankarassa brittien instituutin kirjasto, jossa töitä voi tehdä yötä päivää.
Nykyinen Kansalliskirjasto ansaitsee kunniamaininnan -- kirjastonhoitajat tuntevat minut ja saan siellä erityishyvää palvelua.
Hei Sanna, kiva kuulla että Kivenlahden kirjastokin on säilynyt! Juurikin lasten ym. takia on tärkeää, että kirjastoon pääsee helposti kävellen.
VastaaPoistaEn ole vielä käynyt Kaisassa, mutta valokuvien perusteella on tosiaan viihtyisä paikka! Silti tuntuu haikealta, että pieniä laitoskirjastoja ei enää ole.
Nuo ulkomaiset tutkimuskirjastot kuulostavat aivan ihanilta!
Hei Maria, itse olen samaa mieltä siitä, että vanhoja pieniä laitoskirjastoja tulee ikävä. Varsinkin klassikkojen Antiquitas oli opiskelijoiden oma pieni yhteisö, siellä tapasi kaverit ja kollegat. Sinne eivät myöskään pääsykoelukijat kehdanneet tulla, i.e. vapaista paikoista ei ollut puhaa. Olen oikeasti turhautunut tällä hetkellä Kaisaan, koska paikat ovat jatkuvasti varattuja. Toisaalta on erinomaista että kirjat ovat nyt saman katon alla -- ennen saatoin käydä useassa eri kirjastossa haalimassa kirjoja, nyt täytyy korkeintaan vaihtaa kerrosta ja laukut ja eiarvoesineet voi jättää pöydälle (jos sellainen siis löytyy :).
VastaaPoistaUlkomaiset tutkimuskirjastot ovat oikeasti inspiraation lähde -- siellä oppii myös tuntemaan esim. kuuluisia kollegoita, joiden nimen on vain nähnyt tärkeiden teosten kansissa...