Pauliina Vanhatalo: Korvaaton
Tammi 2012, 203 sivua.
Käveltyäni sairaalasta ulos minulta kesti puoli tuntia osata autolleni. En ollut koskaa elämässäni ollut niiin varma kuin silloin. Tiesin tahtovani mitä Ailalla oli, olin sijoiltani pelosta, että olisi ehkä liian myöhäistä. Halusin olla keskellä enkä sivussa, tahdoin että elämä pusertuisi minusta ulos, että olisi sietämätön kipu ja yhtä suuri helpotus, täyttymys, ilo.
Pauliina Vanhatalon neljäs romaani, Korvaamaton, on kertoo koskettavasti kohtukuolemasta, surusta, parisuhteen kipupisteistä ja äitipuolena olemisen vaikeudesta. Se on myös uskottava kuvaus käräjäoikeuden toiminnasta ja niistä tunteista, jotka kätkeytyvät oikeusoppineiden viileän ulkokuoren taakse, kun he sovittelevat ulkopuolisten silmissä naurettavia riitoja, jotka ovat kärhämän osapuolille koko elämä.
Päähenkilö ja kertoja Aamu on nelikymppinen uranainen, joka on hetken saanut toivoa, että hänellä olisi jotakin omaa, jotakin, mikä kuuluisi hänelle vailla ehtoja. Kun unelma särkyy kipeästi, Aamu pakenee rakkauttaan Harriin ja turhautumistaan tämän lapsiin, koettaa hukuttaa surunsa työhön. Vaikka Aamulla ei ole lasta, hän on silti äiti, johon menetys on juurtunut niin syvälle, ettei rakkauden antaminen eläville tunnu mahdolliselta.
Aamun työ käräjäoikeuden tuomarina peilaa samoja kärsimyksen, oikeuden ja hyvityksen teemoja, joita hän kohtaa yksityiselämässään. Entä kun ei löydy syyllistä, kun asiat vain tapahtuvat? Kun on asioita, joilla ei ole hintaa, mutta sitäkin suurempi arvo? Aamun omistautumista työlleen motivoidaan myös hänen lapsuusmuistojensa ja oman äitisuhteensa kautta; kuinka hän pikkutyttönä kuunteli sihteeriäitinsä ja tämän tuomariesimiehen työntekoa ja äitinsä kannustamana päätyi asemaan, jossa hänen tulee itse tehdä päätöksiä siitä, mikä on oikein ja kohtuullista.
Korvaamaton on kipeistä aiheistaan huolimatta nopealukuinen romaani, vaikka välillä täytyykin vetää henkeä ja upota Aamun tunteisiin. Kerronta nojaa pitkälti takaumiin ja dialogia on vähän, tarina on pitkälti Aamun ajatusten ja muistojen virtaa. Pääososin ratkaisu toimii, mutta paikoin Aamun itseanalyysi ja jälkiviisaus etäännyttää: monesti Aamu toteaa, että "jos vain olisin ymmärtänyt" tai "ellen olisi tehnyt niin". Vaikka kaikki kuvataan Aamun näkökulmasta, tulevat Harri, läheinen Aila-sisko ja Aamun äiti myös uskottavasti kuvatuiksi.
Kirja on luettu osana Kirjallisuuden äidit -lukuhaastetta.
Muita arvioita: Suketus, Kirjakko, Susa, Peikkoneito, Hanna, Unni ja Kirsi
Pauliina Vanhatalolta on ilmestynyt tänä vuonna myös toinen romaani, Veera Vaahteran nimellä julkaistu romanttinen komedia Onnellisesti eksyksissä.
Mitä kauemmin tämän lukemisesta alkaa olla, sitä selvemmin voin yhtyä siihen, että jotenkin etäännyttävä tämä kirja kuitenkin oli kaikesta koskettavuudestaan huolimatta. Jotain sellaista aistin, joka ei päästänyt ihan sinne pinnan alle: oliko se sitten se kaipaamani särmän puute vai mikä, en tiedä.
VastaaPoistaHieno ja eheä kirja kuitenkin, ilman muuta.
Suketus, jotain samantapaista ajattelin - aiheen rankkuuteen nähde kirja oli kuitenkin aika siloinen. Miellyttävä lukea, mutta tavallaan liiankin miellyttävä aiheeseen nähden. Toisaalta tuo retrospektiivisyys, se, että Aamu kertoo jo joitakin kuukausia sitten tapahtuneista asioista, tavallaan puolustaa sitä, että asioihin on jo tietty etäisyys.
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta - minun piti lukea tämä ja nyt olenkin ihan hämmästynyt, että onko kirja todella ilmestynyt tänä vuonna? ehkä tuossa kannessa on jotain mikä saa minut sijoittamaan tämän jonnekin kauemas? No siis aiheet ovat sellaisia, että haluan ehdottomasti tutustua kirjailijaan.
VastaaPoistaanni.M, tämä taisi ilmestyä ihan alkuvuodesta. Pelottavaa, miten saman vuoden kirjatkin joskus tuntuvat siltä, että ne ovat "vanhoja", kun ensimmäiset bloggaukset ilmestyvät niin pian ja uusia kirjoja tulee koko ajan...
VastaaPoistaMinulle tuli tästä vähän mieleen Ervastin Eino-kirjat ja se sinun äskettäin lukemasi kirja läheisten surusta kuoleman jälkeen, vaikka edellä mainitut ovatkin faktaa ja tämä fiktiota. Toivottavasti löydät Korvaamattoman lukupinoosi, tämän lukee nopeasti.
Minuakin alkoi tämä kirja nyt arviosi myötä varovaisesti kiinnostaa. Olen halunnut jo pidempään tutustua Vanhatalon tuotantoon, olisikohan tästä hyvä aloittaa?
VastaaPoistaSara, olen lukenut Vanhatalolta vain Gallupin ja tämän, molemmat hyviä. Jotenkin luulen, että pitäsit enemmän tästä, koskettavankauniista Korvaamattomasta. Vanhatalolla on myös romaani Lääkärileikki, siinä kuvataan sairaalamaailmaa :).
PoistaMä olen monta kertaa meinannut viedä tämän kirjan kotiin luettavaksi, mutta mua etäännyttää sen takakansiteksti ja kansikuva jo. Uutuus-hyllyssä se kyllä on jatkuvasti.
VastaaPoistaNo joo, ehkä jossain vaiheessa kiinnostun, en osaa sanoa... en ihan hirveästi innostunut vieläkään =O
Mari A., en osaa ihan varmasti sanoa, tykkäisitkö tästä. Voithan lukea muutaman sivun alusta ja katsoa. Jotenkin luulen, että tässä on sellaistakin pohdintaa esim. työelämästä, mikä saattaisi kolahtaa.
PoistaSain nauttia Korvaamattoman lukuteatterista ihan äskettäin Oulussa. Paikalla oli myös kirjailija Pauliina Vanhatalo, ja häntä haastateltiin tilaisuuden päätteeksi lyhyesti kirjan tekemisestä. Kiinnostuin tästä kirjasta siinä entisestään. Toivottavasti pääsen joskus kokeilemaan!
VastaaPoistaMaria, sinulle on tunnustus blogissani! :-)
Pauliina, googletin tuon lukuteatterin, kuulostaa hauskalta! Kiitos tunnustuksesta :).
VastaaPoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta. Aihe on hyvin vahva, lapsi on naisen elämän helmi.
VastaaPoistaAikatherine, tässä kirjassa tuota Helmi-nimeä oli vielä motivoitu näin "syntyi tuskan kautta ja kivettyi kauniiksi".
Poista