keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Milla Keränen: Sisilian ruusu


Milla Keränen: Sisilian ruusu
Gummerus 2012, 304 sivua.

Milla Keräsen Sisilian ruusu herätti mielenkiintoni kiehtovan miljöönsä, 1200-luvun Palermon, ansiosta. Historiallisen romaanin genre on minulle vähän tuntemattomampi (viimeksi taisin lukea Kaari Utrion romaanin Oppinut neiti viime elokuussa), ja kaipasin jotain kepeää ja makeaa kirjallista välipalaa keväisiin päiviin.

Olin viime syksynä Gummeruksen kevään kirjojen tiedotustilaisuudessa, jossa esikoiskirjailija Milla Keränen sanoi romaaninsa Sisilian olevan enemmän keskiaikaisen kirjallisuuden Sisilia kuin todellinen, historiallinen Sisilia. Osasin siis asennoitua siihen, että kirjassa olisi enemmän luutunsoittoa ja ruusuntuoksua kuin vakavaa pohdintaa 1200-luvun naisen asemasta.

Jotenkin silti yllätyin kirjan sisällöstä. En ole kovin paljon lukenut romanttista viihdettä, mutta sanoisin, että Sisilian ruusun juoni (etenkään loppuratkaisu) ei ole genressä aivan tavanomaisin. Romantiikka on maustettu ripauksella mystiikkaa, taikayrttejä ja kreikkalaista mytologiaa. Päähenkilön, nuoren Rosalian, rakkauden kohde on kuin taivaasta luostarin puutarhaan tipahtanut vaaleakutrinen nuorukainen, jota Rosalia arvelee enkeliksi. Rosalia arvelee, että "enkeli" tuo mukanaan sanomaa Sisilian ja saarelle hartaasti odotetun keisari Fredrik II:n kohtaloista. Tärkeimmäksi motiiviksi hiipiä öiseen puutarhaan muodostuu kuitenkin ihastuminen salaperäiseen nuorukaiseen, ja kohtaamiset tämän kanssa saavat Rosalian samastumaan voimakkaasti Neitsyt Mariaan.

Kiitin Neitsyt Mariaa, joka oli sallinut tämän tapahtua. Olin säälinyt häntä kuvitellen, ettei hän koskaan ollut saanut kokea rakkautta, mutta nyt ymmärsin paremmin. Hän oli kenties jäänyt paitsi maallisesta rakkaudesta, mutta miten paljon ihanampa saattoikaan olla enkelin syleily. Kiitin, että hän oli suonut minulle saman onnen, jonka olin saanut itse kokea. 

En voi sanoa juurikaan ihastuneeni, saatika samastuneeni, Rosalian henkilöhahmoon, mutta hetken nikoteltuani aloin arvostamaan hänen tavanomaisuuttaan ja inhimillisyyttään. Rosalia ei ole jalo tai erityisen rohkea, mutta ei toisaalta myöskään vain omaa etuaan etsivä juonittelija tyyliin Scarlett O'Hara tai Becky Sharp. Siskoonsa Florianaan Rosalia suhtautuu milloin myötätuntoisesti, milloin kateellisena tai haluten käyttää siskoa alibina omille yöllisille retkilleen. Myös isänsä unettomuudesta Rosalia kantaa huolta kuin kunnon tytär ainakin, mutta saattaa antaa tälle lääkkeeksi hieman liikaa oopiumia, jotta isä ei huomaisi tyttärensä poissaoloa. Kotityöt eivät Rosaliaa innosta, ja ennen enkeliin rakastumista hän suunnittelee avioliittoa iäkkään ja rikkaan miehen kanssa, toivoen pikaista leskeytymistä avioitumisen jälkeen.

Perinteistä romanttista juonta etsivien kirja Sisilian ruusu ei ehkä ole, ei myöskään sellaisen lukijan, joka kaipaa historialliselta romaanilta tarkkaa ajankuvaa. Sen sijaan mystiikasta, rosmariinin tuoksusta ja hiuksia leyhyttelevästä merituulesta kirjan sivuilla pääsee nauttimaan.

Sisilian ruusun on lukenut äskettäin myös Morre.

12 kommenttia:

  1. Onnistuit olemaan lempeämpi kuin minä, mutta silti voin nyökytellä arvioinnillesi pääasiassa.
    Joskin minä näin Rosaliassa juonittelijan. En niin häikäilettömän kuin Scarlett, mutta juurikin tuo isän huumaaminen ja Florianan alibina käyttäminen oli minusta rehellistä juonittelua.

    VastaaPoista
  2. Morre, taidan olla lempeämpi luonne ;). Toivottavasti onnistuin antamaan potentiaalisille lukijoille oikeansuuntaisen kuvan siitä, millainen kirja tämä on, vaikka tämä ei ihan minun kirjani ollutkaan ja genrekin tosiaan vähän vieraampi.

    Sinä erittelitkin omassa arviossasi hienosti Rosalian persoonaa; ei tosiaan yhtä räiskyvä tapaus kuin joku Scarlett, vaan enemmänkin hassu sekoitus juonittelijaa ja arkajalkaa...

    VastaaPoista
  3. Kiitos arviosta, on kiinnostavaa lukea eri bloggajien arvioita samasta kirjasta. Arviot kun ovat niin subjektiivisia. Sinun arviosi oli näköjään yhteneväisempi Pohjalaisessa julkaistun kritiikin kuin tuon Morren arvostelun kanssa. :) Vaikka Morren arvostelut ovat hienoja ja rehellisiä, niin minusta esikoiskirjailijoita pitäisi ennen kaikkea kannustaa. Ei puutteille tarvitse toki ummistaa silmiään, mutta on erilaisia tapoja ilmaista ne, ja mielestäni esikoiskirjailijoiden kohdalla on suotavaa käyttää lempeämpää tapaa. :)

    Tv. Lempeä lukija

    VastaaPoista
  4. Lempeä lukija, kiitos vinkistä - koetin etsiä arvioita Sisilian ruususta mutta jostain syystä tuo Pohjalaisen arvio ei osunut haaviini.

    VastaaPoista
  5. Aihepiiri vaikuttaa kiinnostavalta; historian, mystiikan ja romantiikan yhdistelmä voisi olla herkullinen. Mutta samalla se vaikuttaa vaativalta, tyylitajun ja kielen tulisi olla ihan huippuluokkaa, tai muuten ollaan äkkiä mauttomuuden rajoilla.

    Lukemieni juttujen lisäksi tuo kansikuva toimii minulle vähän varoituksena, en taida tarttua tähän noista maagisista tärpeistä huolimatta.

    VastaaPoista
  6. Erja, vaativat ainekset kyllä! Kieli oli tässä oikein sujuvaa, sellaista peruskaunistakin, sen olisin voinut arviossa mainita.

    Tyttäreni ihaili tuota kantta kovasti: kaunis nainen, kullanhohdetta ja kukkia :).

    VastaaPoista
  7. Minulla on tämä seuraavana lukuvuorossa. Morren arvio sai minut kyllä epäilevämmäksi, mutta sinä taas pehmensit kuvaa kirjasta. Katsotaan, katsotaan, mitä tykkään. Epäilen vaan, että olen ehkä nuoruudessani lukenut turhan monta tämän tyyppistä teosta, jotta innostuisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, mielenkiintoista kuulla sitten, mitä pidät! Luulisin, että tässä on kyllä erityyppinen juoni kuin useimmissa historiallisissa viihderomaaneissa, joten tämä saattaa tarjota sinulle jotain uuttakin :).

      Poista
  8. Tämä ei kuulosta ihan minun kirjaltani, mutta hienosti osasit tästä kirjoittaa. Jossun tavoin nuorempi minä (ainakin 20 vuotta nuorempi) olisi voinut pitää tästä kovastikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Luulen, että itse olisin nuorempana (romantiikannälkäisenä) pettynyt erityisen paljon siihen, että Sisilian ruusun rakkaustarina ei ole se tavanomaisin :).

      Poista
  9. Mulla oli tämä lainassa, mutta palautin (vähän ennen näitä arvioita jo ;), ehkä joskus jossain vaiheessa luen, pääsääntöisesti tämä kuitenkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., kirjaston huono puoli on juuri tuo: kirjat joutuu välillä palauttamaan ;). Jotenkin olen mieltänyt sinut enemmän "arkiviihteen", siis tyyliin Pirjo Hassisen jne lukijaksi kuin tällaisen mystisemmän ja maagisemman, mutta en tiedä, ehkä voisit tykätä tästä? Jos luet, tulen mielenkiinnolla lukemaan mielipiteesi ;).

      Poista