maanantai 22. elokuuta 2011

Kaari Utrio: Oppinut neiti


Kaari Utrio: Oppinut neiti.
Amanita 2011. 431 s.

Kaari Utrion uusin historiallinen romaani, Oppinut neiti, kuljettaa lukijansa niin Pietarin salonkeihin, Silvan ja Solbergan kartanoihin Uudellemaalle, Helsingin humuun ja Lappiin. Eletään 1830-lukua, Suomi tasapainottelee uudessa asemassaan Venäjän suurruhtinaskuntana ja juopa säätyläisten ja rahvaan välillä on leveä. Epookkikomedian nimihenkilö, nuori Sofia Malm, on Smolnan naisopistossa opiskellut säätyläisnainen, joka kyseenalaistaa asemansa rajoja toimimalla seuraneitinä ja kotiopettajattarena. Paroni Christian Hackfelt, kauhistuu Sofian rohkeutta elättää itsensä ja lausua ääneen mielipiteitään, ja naisena vaatimattomasti pukeutunut ja keimailematon neiti on hänelle kuin ilmaa. Tarinan jännite syntyy sen seuraamisesta, kuinka Christian vähitellen, tahtomattaan, muutta mielipiteensä Sofiasta kuin Austenin Mr. Darcy Elizabethista ikään.

Oppinut neiti sisältää historialliselle romaanille tyypillisesti paljon kaupunkien, talojen, sisustuksen ja asujen kuvausta. Henkilöiden luonteita kuvataan piikikkään humoristisesti: lähes jokainen pohtii, kuinka pystyisi parhaiten hyötymään toisista ihmisistä, joita kohdellaan heidän omaisuutensa suuruuden ja aatelisarvon mukaan. Sofian sukulaisperhe, Solbergan kartanossa asuvat Palmcronat, joutuvat vaikeaan tilanteeseen, kun selviää, että kartanon isännän edesmennyt appiukko on sotkenut raha-asiat. Vanhimman tyttären, Charlotta Palmcronan, astuminen Helsingin seurapiireihin lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, hänen debytanttitanssiaisensa perutaan ja juhlapuvut pakataan odottamaan parempia aikoja. Kahdeksantoistavuotiaalle neidolle hautautuminen maaseudulle muiden säätyläisten juhliessa Helsingissä on kova isku: Charlotte oli suunnitellut juhlivansa läpi sesongin, kihlautuvansa kesän kynnyksellä mieleisensä nuoren upseerin kanssa ja viettävänsä häitään jo seuraavana syksynä. Koko perheen tulevaisuus riippuu nyt Charlotten menestyksestä avioliittomarkkinoilla, ja naapurikartanon nuori paroni Hackfelt alkaa tuntua entistä varteenotettavammalta sulhaskandidaatilta.

Romaanin alkupuoliskolla tutustutaan niin Pietarin kuin suomalaisten maalaiskartanoiden seurapiireihin. Kerronnan herkullisinta antia ovat keskustelut, joissa, varsinkin silloin kun ne ovat oppineisuudestaan ja itsenäisyydestään ylpeän Sofian ja aatelisarvoonsa ja perinteisiin uskovan Christianin välisiä, pyritään kohteliaisuuden sallimissa rajoissa nokittelemaan keskustelukumppania. Yläluokan seurustelukulttuurissa on merkittävää, millaiset keskustelutaidot ja luonteenlaatu sukulaisilla, naapureilla ja tuttavilla sattuu olemaan:

Anna Pihlman sanoi aina suoraan mitä ajatteli, eikä hän yleensä ajatellut mitään hyvää mistään. Sellainen kovasanaisuus kävi seurassa virkistävästä poikkeuksesta, jos ei sattunut itse olemaan sanojen kohde. Virginia oli ollut virkistyksen kohteena niin usein, että hän aavisti pahaa aina, kun sisarpuolen huulet liikahtivat.

Lappiin suuntautuvalla piirustus-, luonnontutkimus- ja kaamoksenihailumatkallaan paroni Hackfelt ja hänen iäkäs majurisetänsä huomaavat, että kaupunkiseurapiirien säätyläissäännöt eivät päde erämaissa: "jylhässä yksinäisyydessä joka sielu on lähimmäinen eri tavalla kuin Helsingissä tai Pietarissa". Ylhäiset herrat ovat avuttomia pakkasen ja lumen keskellä - he ovat tinkineet lämpimästä vaatetuksesta tyylin hyväksi ja panostaneet matkatavaroissaan von Linnén teoksiin ja vanhoihin karttoihin - ja joutuvat turvautumaan köyhien lappilaisten sekä kuolevaa äitiään hoitamaan matkustaneen Sofian apuun.

Eniten viihdyin kirjan Helsinki- ja kartanojaksojen parissa, joissa kuvataan ihmisten turhamaisuutta, tärkeilyä ja omaneduntavoittelua seurustelu- ja avioliittomarkkinoilla ja korttipakan kortit järjestyvät yllättävillä ja huvittavilla tavoilla. Rakkaudella ei säätyläisten kihlauksissa juuri ole osaa eikä arpaa, mutta eräs omia polkujaan kulkemaan tottunut pariskunta sentään löytää toisensa kaikkien ennakkoluulojen, väärinkäsitysten ja kömmähdysten jälkeen...



Oppinut neiti on ensimmäinen Utrion kirja, jonka julkaisee hiljattain julkaisutoiminnan aloittanut perheyritys Amanita. Kustantamon esittely kirjasta löytyy täältä.

Oppineesta neidistä on kirjoittanut myös Saran kirjojen Sara, jota kiitän lukuvinkistä!

12 kommenttia:

  1. Oi oi! Maltan tuskin odottaa että pääsen tähän käsiksi... Pitää varmaan uskaltautua kirjakauppaan vaikka se riskihommaa :-)

    VastaaPoista
  2. Luin Kaari Utrion kirjoja joskus alle 20-kymppisenä ja pidinkin niistä. Silloin hän liikkui ajallisesti vielä varhaisemmissa ajoissa 1500-1600-luvulla. Ehkä lukaisen tämän jos sattuu sopivasti kohdalle, liittyhän tämä historialiiseen Helsinkiin ja myös Pietari on kiinnostava.

    VastaaPoista
  3. Booksy, pelkäätkö että hamstraat liikaa kirjoja? ;) Kävin juuri lahjakortin kanssa Akateemisessa, mutta pysyin tiukkana; ostin vain sillä lahjakortilla ja loput mieliteot pistän muistiin (ja harkintaan!) verkkokirjakauppojen varalle.

    Jaana, minulle tämä oli ensimmäinen Utrion romaani jonka luin, aiemmin olen lukenut historiateoksia ja Kiilusilmä feministin. Jotenkin minulle on tullut sellainen käsitys, että nuo vanhempaan aikaan sijoittuvat romaanit eivät ole niin humoristisia kuin nämä 1800-luvulle sijottuvat? Haluan jossain vaiheessa lukea myös Ruman kreivittären, Ilkeät sisarpuolet ja jonkun vanhempaan aikaan sijoittuvan teoksen.

    VastaaPoista
  4. Hei Maria, hienoa, kun tartuit Utrion historiallisiin romaaneihin ja tämä oli kyllä vei lukijan mukanaan! Utrio rakentelee taivasti henkilökuvauksia sen lisäksi, että hän kuvaa niin elävästi historiallista miljöötä, kuin olisi itse siellä elänyt. Mainiota oli kirjan henkilöhahmoista nämä venäläiset aristokraatitkin, joista heti epäilin, ettei ole ihan puhtaita jauhoja pussissa maakreivittärellä ja esille otettiin myös maaorjuus-asia. En itse asiassa tiedä/muista, milloin se poistui Venäjältä.

    Suosittelen kyllä lukemaan vanhempiakin romaaneja. Salla on niistä myös kirjoittanut blogissaan.

    Kiitos linkityksestä! :)

    VastaaPoista
  5. Sara, sinä kirjoitit tästä niin houkuttelevasti että oli pakko tarttua :). Kävinkin juuri kurkkimassa, mitä Salla oli kirjoittanut neljä vuotta sitten Ilkeistä sisarpuolista, se kuulosti mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  6. Maria,
    Erjan lukupäiväkirjassa on sinulle Sweetest Blog -tunnustus, ole hyvä!

    VastaaPoista
  7. Katselin kirjan kaunista kantta viikonloppuna Suomalaisen 10-myydyintä hyllyssä. Kiva kuulla, että kirjan on julkaissut kirjailijan perheyritys.
    En ole koskaan lukenut Utriota. Yhden Utrion kirjan sain joskus vuosia sitten lahjaksi, mutten koskaan sitä lukenut. Sait tämän kyllä kuullostamaan kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Erja - olinkin juuri aikeissa kurkata muffinssivastauksiasi :).

    Johanna, kansi on tosiaan kaunis! Itse asiassa koko kirja on kuin koru: kansipaperien alla kangaskannet ja joka sivun alalaidassa, sivunumeron yläpuolella, koristekuvio. Mikä Utrion kirja sinulla on hyllyssä? Kokeile tykkäätkö!

    VastaaPoista
  9. Kirja oli Vaskilintu. Sain kirjan joskus yheksäkytluvulla enkä silloin jaksanut kirjaan paneutua vaan annoin sen eteenpäin :)

    VastaaPoista
  10. No niin, nyt palasin lukemaan juttusi kunnolla... Olen nyt uskaltautunut sukeltamaan nopeasti kirjakauppaan. (Arvasit ongelmani ihan oikein!) Hieno ja perusteellinen kuvaus. Mielenkiintoista, tuo vertaus Mr. Darcyyn ei käynyt mielessänikään; ehkä siksi että Sofian asenne on niin erilainen kuin Elizabethin :-)

    Kiitos myös tuosta huomiostasi Lapin vapauttavasta vaikutuksesta, allekirjoitan täysin. Ehkä se, että huomaa sääntöjen lakkaavaan vaikuttamasta jossakin tekee säännöistä kyseenalaisia Christianin mielessä.

    VastaaPoista
  11. Kiva kun palasit kommentoimaan, Booksy (minun pitäisi laittaa kommenttivalvonta näihin vanhempiin postauksiin, että huomaisin niihin tulleet viestit). Minusta Sofian asenteessa Christianiin oli samanlaista kaksijakoisuutta kuin Elizabethilla Darcyyn: molemmat tunnistivat toisen viehätysvoiman, mutta toisaalta myös ärsyyntyivät syvästi joistakin piirteistä. Sofia on myös, kuten E.B., yhteiskunnallisesti/taloudellisesti hieman sulhastaan huonommassa asemassa.

    VastaaPoista
  12. Jännää että muillekin on tullut mielleyhtymiä Mr. Darcyyn. : ) Ryhdyin heti ajattelemaan Darcya (ja vielä Colin Firth-versiona) kun Christian kirjan alkusivuilla tuli mukaan kuvaan.

    Mulla on kirja vielä herkullisesti kesken ja nautin joka sivusta. Koska arvaan (tai luulen arvaavani) loppuratkaisun niin uskaltauduin lukemaan yksityiskohtaisiakin arvosteluja. Kiitos tästä sivustosta. Luen varmasti tämän jälkeen muitakin juttujasi. Hyvin kirjoitettu!

    Olen Utrion todella pitkäaikainen fani. Aloitin joskus muinoin Sunnevasta ja pidän erityisesti keskiaikaan sijoittuvasta sarjasta joka alkaa Isabellasta ja päättyy Vanajan Joannaan. Myös järkälemäinen Vaskilintu-Tuulihaukka-Yksisarvinen-trilogia on ehdotonta huippua.

    Olen jo monella sivustolla kehunutkin sillä että jopa tytärteni nimet ovat Utrion kirjoista. Onneksi mies suostui siihen. : )

    Sarin

    VastaaPoista