Marjatta Kurenniemi: Pikku pikku joulu (satuhaaste)

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
Wsoy 1968/Yhteislaitos Onnelin ja Annelin kootut kertomukset 2007.


Adventinajan kunniaksi päätin vastata Lumiomena-blogin ihanaan Satupäivän haasteeseen iki-ihanan Marjatta Kurenniemen sadulla "Pikku pikku joulu", joka on oikeastaan yksi luku kirjasta Onnelin ja Annelin talvi, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1968. Teos löytyy omasta hyllystäni neljän kirjan kokoelmasta Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. Luku toimii hyvin myös itsenäisenä satuna, ja kokonaisia Onneli ja Anneli -kirjoja voi parhaiten luonnehtia saturomaaneiksi.

Kahden ystävyksen, Onnelin ja Annelin tarina alkaa kirjassa Onnelin ja Annelin talo, jossa he ostavat kahdelle pienelle tytölle suunnitellun ja sisustetun suloisen talon salaperäiseltä rouva Ruusupuulta. Kirjassa Onnelin ja Annelin talvi Ruusukuja kahden pihaan ajaa pikkuriikkinen auto, josta astuu ulos pikkiriikkinen, koditon Vaaksanheimon perhe. Tytöt ottavat perheen hoiviinsa ja majoittavat heidät nukkekotiinsa. Pienen kokonsa takia Vaaksanheimot viettävät erityisen mielellään pikkujoulua, joten he kutsuvat Onnelin ja Annelin sekä naapurit Tingelstiina ja Tangelstiina Vappusen ja poliisi ja rouva Ulpukan luokseen adventtiaattona syömään jouluruokia ja odottamaan joulupukkia, anteeksi joulupikkua.


Vieraiden suuri koko uhkaa aiheuttaa ongelmia, sillä hehän eivät mahdu nukkekotiin sisään ja rouva Vaaksanheimo on hieman huolissaan tarjoilujen riittämisestä. Sadussa löytyy kuitenkin ratkaisu: Tangelstiinan yllätyskana on muninut munan, jonka sisältä löytyy jokaiselle vieraalle yksi punainen ja yksi vihreä karamelli. Syötyään punaisen karamellin Onneli ja Anneli ystävineen muuttuvat Vaaksanheimojen mittaisiksi ja pääsevät sisään nukkekotiin, jossa kaikkialla riippui köynnöksiä, himmeleitä ja muita koristeita. Joka huoneessa paloivat kynttilät ja kaikki oli puhdasta ja somaa. 


Anneli jaksaa syödä jouluapuurosta kokonaisen riisiryynin ja vähän muitakin herkkuja, ja pian paikalle saapuukin Joulupikku, poron vetämässä pikkuruisessa reessään. Piirileikin jälkeen joulupikku viskaa kontin selästään ja alkaa villi ja riemukas joululahjojen metsästys:

Sieppasin punaisen pallon kun se sujahti ohitseni, ja Onneli juoksi ylös portaita ajaen takaa kirjavaa kuvakirjaa, joka lenteli hänen edellään kuin perhonen. Leikkilentokoneet pyrähtelivät huoneesta toiseen ja nuket kapusivat pitkin portaita ja laskivat liukua käsipuulla. Karamellipussi oli auennut ja sen sisältö survoi kuin hyttysparvi ylös ja alas. Sieppasimme omenoita ja piparkakkuja ohimennessämme ja Lilli oli saanut kiinni teddykarhun ja ratsasti sen selässä käsissään tikkukaramelleja ja marsipaaniporsaita. Kaikkialla oli iloa, valoa ja hälinää, adventtikynttilät kalenteritalon ikkunoilla paloivat. Pitkä Tingelstiina harppoi ajaen takaa punaista kastelukannua ja Tangelstiina kompastui lyllertäessään ottamaan kiinni keltaisilla höyhenillä koristeltua hattua, joka leijaili katon rajassa. Häne käsilaukkunsa lensi auki ja kaikki sen sisältö pursui ulos - joulutähtiä ja tiukuja ja raketteja ja pienet vihreät karamellit, jotka olivat olleet yllätysmunassa. 


Kun Onneli ja Anneli heräävät seuraavana aamuna sängystä, he luulevat nähneensä unta. Tyynyn vierestä löytyvät joululahjat ja Annelin kädessä oleva helähtävä hopeatiuku kuitenkin kertovat, että pikkujoulut eivät olleet unta...

Satumaista adventinaikaa kaikille!