Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Wsoy 2016, 280 sivua.
Pitkään ennen kaikkea nuortenkirjoistaan, kuten North End -dystopiasarjasta ja Iskelmiä-romaanista tunnettu Laura Lähteenmäki vakuuttaa myös monitahoisten sukuromaanien kirjoittajana. Perheiden sisäisiä ja välisiä jännitteitä kerivä Korkea aika hurmasi ennen kaikkea kielellään. Kaunista luonnon, rakennusten ja taiteenkin kuvausta ryydittävät muutamat murteelliset repliikit sekä kuhunkin kuvattavaan aikakauteen sopiva sanasto. Myös henkilöiden kokemat tunteet tulevat kuin iholle.
Korkea aika muistuttaa teemoiltaan ja tunnelmiltaan kirjailijan edellistä aikuisten romaania Ikkunat yöhön. Romaanien miljöissäkin tuntuu olevan niin paljon samaa – on kukoistavia maatiloja, joista tulee unohdettuja kesäpaikkoja – että välillä odotin ihan kohta hoksaavani jonkin yhteyden romaanien välillä. Kenties jokin aiemman romaanin päähenkilö olisi tässä sivuhenkilönä? Tällaista yhteyttä en kuitenkaan löytänyt, vaan Lähteenmäen uusimmassa on ihan oma henkilögalleriansa. Siinä missä Ikkunat yöhön oli ennen muuta naisten ja äitien tarina, Korkea aika antaa enemmän tilaa myös aviomiesten, veljien ja isien näkökulmille.
Näkökulmahenkilöitä, samoin kuin aikatasoja, tuntuu olevan vähän liikaakin näinkin tiiviiseen romaaniin. Vahvimmin koin nuoren Annan ja Heljän hahmot ja näkökulmat ja tulin ihan surulliseksi siitä, millaiseksi Annan elämä, ja ennen kaikkea Annan persoona, muuttuivat.
Kirjoitin pari vuotta sitten Ikkunat yöhön -romaanista, että kirjan henkilöhahmot tuntuvat jatkavan elämäänsä tarinan ulkopuolellakin, pitävät siis osan salaisuuksista itsellään. Saman voin sanoa Korkeasta ajastakin ja sen henkilöistä. Lukijalle jää niin henkilökuvauksessa kuin juonessakin kutkuttavia aukkoja, jotka saa täyttää itse.
Romaanin loppu on varsin monitulkintainen. Peilaan sitä prologiin ja teen oman tulkintani siitä, "mitä tapahtui todella", mutta toisenlaisetkin tulkinnat ovat perusteltuja. Vielä enemmän kuin se, mitä on tapahtunut romaanin maailmassa joskus kauan sitten, jää kutkuttamaan se, mitä tapahtuu kansien sulkeutumisen jälkeen esimerkiksi Saanalle ja Emmalle.
Muissa blogeissa sanottua: Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Ullan luetut kirjat
Korkeaa aikaa on kehuttu paljon, joten se on ilman muuta lukulistalla. Iskelmiä teki minuun vaikutuksen ja tuo Ikkunat yöhön kuulostaa myös hyvältä. Kirjoitat houkuttelevasti noista mieltä askarruttavista henkilöhahmoista. Kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaIskelmiä on tosi hyvä realistinen nuortenkirja. Ja tosiaan, jos pidät Korkeasta ajasta, kannattaa lukea myös Ikkunat yöhön, se on hyvin samantapainen. Ehkä Korkea aika on kuitenkin valoisampi tarinaltaan ja tunnelmiltaan, vaikka tummia sävyjä siinäkin on – tämä uusin sopii minusta erityisen hyvin kesään!
PoistaTämä on minullakin ihan pian tulossa luettavaksi! Lähteenmäki on tuttu nuortenkirjoista, mutta hänen aikuisille suunnattuja kirjojaan en ole vielä lukenut. Tämä kuitenkin houkuttaa! <3
VastaaPoistaKiva kuulla, Krista! Ja jos tykkäät Korkeasta ajasta, niin kannattaa lukea myös Ikkunat yöhön, sillä se on samantapainen koukuttava sukutarina.
PoistaOlen vieläkin ihan fiiliksissä tästä, pidin kirjasta valtavan paljon. Kieli on hiottua ja kaunista ja yleisesti ottaenkin pidän siitä, että asioita ei tarjoilla lukijalle liian valmiina.
VastaaPoistaJuuri niin, Jonna – miten jotkut osaavatkin luoda kirjallisen, fiktiivisen maailman niin syväksi ja kolmiulotteiseksi. Lukija aistii, että kaikkea ei kerrota, ja voi mielessään täyttää aukot tai olla täyttämättä.
PoistaBlogiisi johtava linkki oli muuten yömyöhällä tätä naputellessani lipsahtanut väärin, mutta huomasin onneksi aamupäivällä ja korjasin.
Lukulistallani, ja kirjastossa pian odottamassa varausten joukossa. Palaan tekstiisi kun olen lukenut kirjan.
VastaaPoistaMari a, toivottavasti saat kirjan pian! Minulta oli tämä kirja mennyt melkein ohi, taisi ilmestyä joskus kevättalvella, kun työt veivät melkein kaiken ajan ja ajatukset. Sitten onnekkaasti osui silmiin sattumalta kirjaston hyllyssä!
PoistaIkkunat yöhön oli minua ravisteleva kirja, todella hyvä. Tämä ei ihan yltänyt samaan, mutta kaunista tekstiä ja perhetarinoita menneisyydestä nykyisyyteen.
VastaaPoistaMai, luin Ikkunat yöhön melkein kaksi ja puoli vuotta sitten enkä siksi oikein osaa sanoa, kumpi kirjoista oli mielestäni taidokkaampi, mutta taisin kuitenkin pitää tästä Korkeasta ajasta pikkuisen enemmän. Se taas johtuu varmaan siitä, että kirja oli masennusaiheista romaania valoisampi ja tässä oli muutenkin paljon kaikkea kiinnostavaa ja koskettavaa aihepiireissä ja tematiikassa (mm. evakkous ja taide). Mutta muistelen, että Ikkunat olisi ollut näkökulmahenkilöidensä määrän suhteen kompaktimpi ja siksi ehyempi.
PoistaJos kirja olisi kertonut Heljän tarinan, olisin pitänyt siitä enemmän. Mutta minähän taidan lukea näitä mielenterveyskirjoja ja tykkään juuri kirjojen erityisistä henkilöistä.
PoistaSama kuin Mai, pidin enemmän Ikkunoista, mutta tämäkin on hieno!
VastaaPoista