P. D. James: Valepotilas

P. D. James: Valepotilas
Shroud for a Nightingale, suom. Kristiina Savikurki.
Otava 2013, 397 sivua.

Olipa ihanaa lukea taas pitkästä aikaa Dalgliesh-dekkaria! P. D. James on yksi niistä harvoista dekkaristeista, joita luen, ja häneltäkin kelpuutan vain runoilija-rikostutkija Adam Dalglieshista kertovat kirjat (Syystanssiaiset aion kyllä vielä lukea; siinä ei ole Dalglieshia mutta sentään Fitzwilliam Darcy). Dalgliesh-romaanitkin, joita Phyllis Dorothy James julkaisi 1960-luvulta 2000-luvulle, ovat tasoltaan vähän epätasaisia, mutta jokseenkin muuttumattomana säilyvä päähenkilö on lukukokemuksen laadun tae ainakin minulle. Olen lukenut kirjat viimeisen kymmenen vuoden aikana, enkä osaa kovin hyvin verrata niitä toisiinsa, mutta niin sanotusti "keskimmäiset" Dalgliesh-romaanit ovat mielestäni ehkä keskimäärin parhaita. Viimeisimmät Dalgliesh-dekkarit (etenkin Yksityispotilas)ovat tuntuneet tiiliskivimäisyydessään pitkitetyiltä ja vähän laimeilta, kun taas varhaisimpien tyylissä ja kerronnassa on pientä hapuilevuutta.

Vastikään suomeksi julkaistu Valepotilas on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1971, ja siinä on sellaista rosoisuutta, jota ei myöhemmissä, hiotuissa ja hillityissä Dalgliesh-romaaneissa ole. Yhtymäkohdat Agatha Christien tuotantoon näkyvät erityisen selvästi, ja teoksen arvomaailma vaikuttaa olevan lähes yhtä vanhakantainen kuin Christien kirjoissa. Valepotilassa on esimerkiksi parikin seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirtasta poikkeava henkilöä, ja toinen heistä on tietysti (!) miesvihaaja ja toinen muuten vain onneton. Myöskään saksalaisia ei kuvata kovin mairittelevaan sävyyn, vaan kaksikymmentä vuotta ennen romaanin tapahtumapaikaa päättyyneen toisen maailmansodan perintö tuntuu yhä vahvasti mielikuvissa.

Romaanin ensimmäinen murha on varsin dramaattinen, ja kaiken kaikkiaan juoni on taitavasti punottu. Kuten Jamesilla yleensäkin, todellisten epäiltyjen joukko on varsin tarkkaan rajattu tiettyyn suljettuun yhteisöön. Tuo suljettu yhteisö saattaa olla joku oppilaitos, uskonnollinen yhteisö, saari, työyhteisö tai jonkilainen sairaala; kuten Valepotilaan nimikin vihjaa, kuuluu tämän romaanin tapahtumapaikka viimeisimpään kategoriaan. John Carpendarin sairaalan yhteydessä toimivassa sairaanhoitajakoulussa, Nightingale Housessa, murhataan yksi sairaanhoitajaopiskelijoista varsin poikkkeuksellisella tavalla. Poliisitutkinta käynnistyy aluksi paikallisin voimin, mutta kun tapahtuu toinenkin epäilyttävä kuolemantapaus, Dalgliesh saapuu paikalle Scotland Yardista ja ottaa ohjat käsiinsä.

Valepotilas on viihdyttävää, paikoin ajatuksia herättävää ja hieman jännittävääkin lukemista. Juoni pysyy pääosin varsin hyvin kassassa, mutta muutamat yhteisön ulkopuolella tapahtuvat kuulustelut ja juonenpätkät jäivät hieman irrallisiksi. Dalgliesh on oma ihana, moraalisesti selkärankainen mutta herkillekin tunteille altis itsensä.