Brooke Allen: Satumainen Syyria

Brooke Allen: Satumainen Syyria. Matka loisteliaan kulttuurin ja historian maahan.
The Other Side of the Mirror – An American Travels Trough Syria.
Suom. Eila Salomaa.
Into 2013, 291 sivua.

Syyrian ensimmäiset kansannousut tapahtuivat suunnilleen samaan aikaan kuin tämä kirja julkaistiin englanniksi, mikä sai minut moittimaan itseäni siitä, että olin kirjoittanut, kuten ajattelin, historian huonoimmin ajoitetun matkakirjan. Kuitenkin jonain päivänä, ja mahdollisesti ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa, Syyriassa tulee jälleen rauhallista. Kun se aika koittaa, maan tarjoamat monet ilot, historialliset, arkeologiset, kulinaariset, kadun ihmiset, ovat yhä jäljellä yllättämässä, valistamassa ja innoittamassa.

Brooke Allen on yhdysvaltalainen toimittaja, joka matkusti Syyriaan viranomaisten varoituksista välittämättä ja löysikin jotain muuta kuin vaaroja, amerikkalaisiin kohdistuvaa epäluuloa hankalaa byrokratiaa: Syyria olikin vieraanvarainen, kulttuuriltaan ja historialtaan satumaisen rikas ja elävä maa, jossa satunnainen kahvilatuttavuus saattoi aloittaa keskustelun vanhasta englantilaisesta runoudesta ja "pieni lounas" tarkoittaa yhdeksän ruokalajin ateriaa tuoreista lähiraaka-aineista.

Syyriassa Rooman valtakunnan aika on lähihistoriaa, sillä alueella oli kukoistavia kaupunkeja jo kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Syyriassa historia ei tarkoita museoita ja raunioita (vaikka niitäkin toki on), vaan monet vanhat rakennukset esimerkiksi Aleppon tai Damaskoksen keskustassa ovat yhä alkuperäisessä käytössään esimerkiksi majataloina ja rukoushuoneina. Maassa kunnioitetaan monia vanhoja perinteitä ja tapoja, mutta moderni maailma on myös läsnä – Allenin sanoin välimerellisyys kohtaa arabimaailman ja aavikko metropolit.

Allen kirjoittaa kiehtovasta aiheestaan asiantuntemuksella ja lämmöllä. Syyrian salaisuudet tarjoaa avartavan nojatuolimatkan maahan, johon ei tällä hetkellä arvaisi matkustaa ja jonka kuvissa näkyvistä rakennuksista ja muinaismuistoista osa on ehkä jo tuhoitunut levottomuuksissa. Kirjan kirjoitusajankohtana Syyriaa myöhemmin kohtaavista myllerryksistä ei ollut vielä tietoa, mutta Allen miettii omaleimaisen kulttuurin ja autenttisten miljöiden tulevaisuutta toisesta näkökulmasta: länsimaistuuko ja nykyaikaistuuko maa liikaa? Allen vertaa muutamaankin otteeseen Syyrian historiallisesti kerrostunutta elämäntapaa ja kulttuuria kotimaahansa, jossa satavuotias talo on jo vanha, jossa vähänkään vanhemmat kaupunginosat muutetaan helposti ulkoilmamuseoiksi ja jossa joutuu usein asioimaan ankeissa, suurissa kauppakeskuksissa: Nämä basaarit ovat pysyneet parituhatta vuotta tunnistettavasti samoina kuin niiden on täytynyt olla varhaisina arabi- tai ehkä varhaisina roomalaisaikoina. Miten niiden käy ostoskeskusten aikakaudella? 

Vaikka Allen on selvästi ihastuksissaan Syyrian ihmisten vieraanvaraisuudesta ja historiaa huokuvista kaduista, hän kertoo myös näkemistään vähemmän kauniista asioista, kuten tienvarsien roskista, kaupungin keskustan ympärille levittäytyneistä ankeista, kauniin joen alleen tukahduttaneista lähiöistä ja aavikon ilmastoon täysin soveltumattomista moderneista rakennuksista. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin kokemus kauneudesta, niin ihmisten, rakennusten kuin luonnonkin kauneudesta.

Kulkiessamme takaisin roomalaisleiriin kohtaamme absurdin romanttisen näkymän: poika arabialaisen hevosen selässä harjoittelemassa ilmeisesti dresyyriliikkeitä. Aurinko on laskemassa horisontin taakse. Huomaamme, että nuori kamelinajaja on viimein saanut englantilaistytön koukkuunsa. He istuvat nyt huovalla yhdessä pojan äidin ja pikkusiskon – karamellitytön – kanssa juomassa teetä. Yhteisten sanojen loppuessa he hymyilevät. Idyllinen näkymä.

Satumaiseen Syyriaan on matkustettu myös Assyriologin lifestyle-blogissa (jonka kirjoittajalle Syyria on omakohtaisesti tuttu) sekä blogissa Nipvet.