Suvi Vehmanen (teksti) ja Laila Nevakivi (kuvat): Lapsen oma talvikirja
Minerva 2012, 69 sivua.
Nyt kun täällä Etelä-Suomessa paukkuvat ennätyspakkaset, on erityisen ihana katsella Lapsen omaa talvikirjaa. Suvi Vehmasen kirjoittama ja Laila Nevakiven kuvittamassa kirjassa on paljon tietoa, mutta myös sadun hohdetta, sillä talviseen Suomen luontoon tutustuu seitsemänvuotias haltiatyttö Pulmu. Tarinallisessa tietokirjassa kerrotaan, kuinka Pulmu retkeilee Sinisalon metsissä ja Pellervon pelloilla kirjoittaen välillä muistiinpanoja oppimastaan omaan vihkoonsa.
Pulmu oppii muun muassa, kuinka karhu pärjää nukkuessaan läpi talven ilman ruokaa, miten lepakko löytää hyönteissaaliinsa pimeässä, mitä metsäjänis syö talvella ja millaiseen pesään siili haluaa vetäytyä horrostamaan.
Kirjassa on paljon tekstiä ja se sopiikin pikku hiljaa luettavaksi ja tutkittavaksi lasten kanssa. Meillä tästä tykättiin todella paljon, sekä lapset että minä - hyviä kotimaisia lasten tietokirjoja ei ilmesty turhan usein (tämän Talvikirjan lisäksi voin suositella lämpimästi ainakin Raili Mikkasen Suomen lasten linnakirjaa ja samojen tekijöiden Mennään sirkukseen! -teosta. Pidin kirjan kertovasta, tarinallisesta muodosta enemmän kuin monissa lasten tietokirjoissa käytetystä infolaatikko-tyylistä. Tällaista tietokirjaa aikuinen lukee mielellään ääneen, ja vähän isommat lapset voivat lukea kirjaa itsekseen.
Kertovuuden lisäksi pidin siitä, miten satu ja mielikuvitus lomittuvat tietoainekseen. Näkökulma luontoon, metsiin ja eläimiin ei ole pelkästään tiedollinen ja luonnontieteellinen, vaan mukana on tunteita, elämyksellisyyttä, kansansatuja ja vähän taikapölyä. Karhu ihastuu toiseen karhuun, Peikkometsän peikot syövät omenalettuja, kuusi kuiskii tarinoitaan.
Laila Nevakiven kuvitus on kaunista, hyvällä tavalla vanhanaikaista ja maanläheistä. Metsän eläimet ja kasvit on kuvattu tarkasti ja realistisesti, mutta tähtikirkkaissa öissä ja puiden välistä siivilöityvissä auringonsäteissä on taianomaista tunnelmaa, ja satuhahmot ovat veikeän ilmeikkäitä.
Kirjan lopusta löytyy Talven viikkokalenteri, jonka pohjana on käytetty suullista kansanperinnettä ja riimukalentereita. Kalenterissa on jokaiselle talviviikolle - alkaen 14. lokakuuta ja päättyen 14. huhtikuuta - luontoon liittyvä teema, siihen liittyvä tunnuskuva sekä jokin sananlasku, perinnetietoa tai jokin luontofakta.
Talvikalenterin mukaan nyt eletään Selkäviikkoa, joka on alkanut Talvennavasta 13.1. Talvennapa on sydäntalvi, vuoden kylmin ajanjakso, ja selkäviikolla talven selkä taittuu ja aletaan pienin askelin kulkea kevättä kohti. Heikin päivänä, joka on tänään, lapsilla oli ennen vanhaan tapana koputtaa kunkin talon talon seinään talven selän katkeamisen merkiksi sekä helistää kelloja ja kulkusia. Vanhan uskomuksen mukaan talviuntaan nukkuva karhu kääntää Heikinpäivänä kylkeään.
Huomenna alkaa Madeviikko, mateiden paras kalastusaika. Talviaurinkoista viikonloppua kaikille!
Lapsen omasta talvikirjasta on blogannut myös Leena Lumi.
Maria, niinpä, madeviikkoja ei voi unohtaa, jos on ikänsä elänyt rannikolla;-)
VastaaPoistaMinäkin pidin kovasti kirjasta ja olen muutenkin kallellaan kovasti lastentietokirjoihin.
Hyvin viehättävä kuvitus!
Leena, hauska kuulla, että sinulla on mateista kokemusta - minulle madeviikot kuulostavat eksoottiselta! :)
PoistaIhana että esittelet myös lasten(tieto)kirjoja blogissasi, niiden näkyvyyttä on printtimediassa entisestään vähennetty viime aikoina. Tällaisista huolella ja sydämellä tehdyistä kirjoista nauttii kyllä aikuinenkin!
Kuullostaa kiinnostavalta kirjalta, ihan työnäkökulmasta ajatellen tällä kertaa. Tieto ja elämyksellisyys,talven viikkokalenteri, hyvä asia sekin, perinteiden välittäminen on tosi tärkeää! Kauniit kuvatkin. Harkitsen vakavasti kirjan hankkimista.
VastaaPoistaHauska kuulla, että kiinnostuit, Johanna! Tästä kirjasta olisi tosiaan varmasti iloa myös esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa.
PoistaKirjan kannen perusteella en osannut odottaa, mitä kaikkea hienoa kirja näyttää sisältävänkään! Minäkin olen heikkona lastentietokirjoihin, mukavaa kun sellaisia julkaistaan. :)
VastaaPoistaPihi nainen, olen samaa mieltä, että kansi ei oikein tee oikeutta kirjalle. Tämä on tosiaan hieno tietopaketti kauniilla kuvituksella.
PoistaTosi kivan näköinen kirja! Ja varmasti olisi meidän kaupunkilaislapsille tarpeellinen! Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaElina, kiva että kiinnostuit! Tässä oli paljon sellaista tietoa, joka oli minullekin uutta (tai sitten on vaan koulussa opittu päässyt unohtumaan ;))
VastaaPoistaMeillä on muita Nevakiven kuvittamia kirjoja, olen tykännyt kaikista. Tähän en ole ehtinyt tutustua... vielä.
VastaaPoistaElma Ilona, mulle Nevakiven nimi ei ollut tuttu mutta kuvitustyyli kyllä! Jotenkin minulle tuli mielleyhtymä oppikirjoihin ja omiin lapsuusaikoihin yleensäkin, ja googlettelemalla selvisi, että Nevakivi on kuvittanut niitäkin ja ura on alkainut jo 1980-luvulla.
PoistaMeilläkin on ollut tämä nyt lainassa, pitäisi varmaan myös lukea kirja =) Mua itseäni niin vähän nappaa talvinen elämä neljän seinän ulkopuolella, että ehkä tämä tsemppaisi mua itseänikin nauttimaan ulkoilmasta =)
VastaaPoistaMari A., ehkä tästä voisi saada kipinän ulkoiluun - mutta kirjat, mikä ihana tekosyy pysyä sisällä ;)
PoistaMaria, kiitos ihanasta Lapsen oman talvikirjan esittelystä!
VastaaPoistaPaljon tietoa lapsille, kansanperinnettä; se on hienoa!<3333
Aili-mummo, tämä on tosiaan hieno kirja :)
PoistaVaikuttaapa kivalta kirjalta. Olen kirjakaupassamme nähnyt saman sarjan muita kirjoja, mutta talvikirja on mennyt ohi. Se sopisi kyllä hyvin ensi kuun lukuteemaani, joka pyörii siis talviaiheisten kirjojan ympärillä. Laitanpa sen korvan taakse!
VastaaPoistaSonja, minä taas ajattelin, että täytyypä lukea lasten kanssa noita aiempia kirjoja :) Kiva että kiinnostuit, ja tämä sopii kyllä hyvin talviteemaan!
Poista