Terhi Rannela: Kirjoita nuorille

Terhi Rannela: Kirjoita nuorille
BTJ (nyk. Avain) 2010, 136 sivua.

Jos nuortenkirja olisi kartta, tämän kirjan tarkoitus on ottaa haltuun ainakin sen pääilmansuunnat.

Terhi Rannelan Kirjoita nuorille on kirjoitusopas, katsaus nuortenkirjan ominaispiirteisiin ja kurkistus muutaman tunnetun ja tunnustetun kotimaisen lasten- ja nuortenkirjailijan tavoitteisiin, työtapoihin ja ajatuksiin. Kirja rakentuu pääasiassa kirjailijahaastattelujen varaan, ja haastateltavien kokemukset ja Rannelan heille antamat pienet kirjoitustehtävät lomittuvat Rannelan omiin näkemyksiin ja aihepiirien avauksiin. Kirjan tyyli on rento ja jutusteleva, ja se sopisi mielestäni paitsi nuorille kirjoittaville, myös nuorille kirjoittajille. Kirjassa pyritään antamaan virikkeitä omaan kirjoittamiseen muun muassa pienten harjoitustehtävien avulla. Rannela saa kirjoittamisen kuulostamaan hyvin houkuttelevalta:

Varaa lähelle muistiinpanovälineet, jokin tarkoin valittu ja inspiroiva muistikirja tai vihko tai avaa uusi tiedosto. Miten olisi mukillinen kaakaota, teetä tai kahvia? Ehkäpä joku maukas keksi siihen päälle?

Kiinnostuin kirjasta alunperin Paulan ja Saran innostuneiden bloggausten pohjalta ja nyt, lasten- ja nuortenkirjallisuuden ollessa muun muassa Finlandia Juniorin (ja tietenkin Blogistanian Kuopuksen!) ansiosta pinnalla niin valtamediassa kuin blogikeskusteluissakin, muistin käydä hakemassa kirjan kirjastosta. Keskustelu genrerajoista on saanut minut miettimään, mikä tekee kirjasta nuortenkirjan, ja ilokseni aihetta avattiinkin Rannelan kirjassa jonkin verran. Rannela kuvaa nuortenkirjaa sateenvarjoksi,  jonka alle mahtuu useita erilaisia kirjallisuudenlajeja fantasiasta heppakirjoihin.

Nuorissa, kuten muissakin ikäryhmissä, on hyvin erilaisia lukijoita - 12-vuotias voi innostua niin humoristisesta futiskirjasarjasta kuin Dostojeskistakin - mutta nuortenkirja-termi ja jonkinlaiset ikäsuositukset puoltavat silti paikkaansa (kurkkaa myös Hyönteisdokumentti-blogin tämänpäiväinen postaus siitä, mitkä asiat nuortenkirjoissa vetävät puoleensa erästä aikuislukijaa, mitä puolestaan vieraannuttavat). Rannelan haastattelemat kirjailijat määrittelivät nuortenkirjan olevan muun muassa "teos, joka kertoo nuoria koskettavista asioista" (Mila Teräs) ja "väline läheisyyteen ja alustus keskusteluun" (Esko-Pekka Tiitinen) ja kirjaksi, "joka antaa [nuorelle] lohtua ja elämänuskoa"

Itse en lukenut teininä juurikaan varsinaisia nuortenkirjoja. Opittuani lukemaan ahmin ensin Neiti Etsiviä sekä Viisikkoja ja muita Enid Blytonin kirjoja. Sitten rakastuin tyttökirjoihin ja niiden jatkoksi eräänlaisiin "aikuisten tyttökirjoihin", kuten Jane Austenin romaaneihin. Aloin lukea nuortenkirjoja ensimmäisen lapseni ollessa vauva, varmaankin siksi, että nuortenkirjahyllyt olivat kirjastossa sopivasti lastenkirjojen vieressä. Luin tuolloin ensimmäistä kertaa pitkän linjan nuortenkirjailijaa Tuija Lehtistä, ja jäin hetkeksi koukkuun hänen Laura-sarjaansa. Luin myös melko tuoreeltaan Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi -teosparin, ja pidin niistäkin. Mila Teräksen Sininen huone oli ihana. Erityisen vaikutuksen tekivät Marja-Leena Tiaisen koskettavat nuortenromaanit Rakas Mikael ja Poistui kotoaan. Terhi Rannelan kirjassa haastatellaan kaikkia edellä mainittuja kirjailijoita, ja oli hauska kuulla joidenkin teosten taustoista.

Rannelan kirjan erityinen ansio on sen keskustelevuudessa: siinä ei anneta valmiita vastauksia, tiukoista säännöistä puhumattakaan, vaan nostetaan esille erilaisia tapoja tehdä nuortenkirjallisuutta. Mila Teräkselle tärkeää on kieli, Seita Parkkola (nyk. Vuorela) peräänkuuluttaa värikästä kerrontaa juonivetoisuuden rinnalle ja toivoo, että "kirja olisi kirjoittajansa eikä lajityyppinsä näköinen". Ehkä koskettavin lainaus kirjassa on kirjailija Marja-Leena Lempiseltä, joka kirjoittaa:

Päähenkilöään on aina rakastettava. Kerron tarinaa rakastamisen kautta. Ainakin kirjan kirjoittaja rakastaa lukijaa ja päähenkilöä, jos ei kukaan muu. Toivottavasti pystyn välittämään tunteeni lukijalle; että edes kirjan lukemisen ajan joku todella välittää hänestä. 

Nuorille kirjoittamisen ohella Rannelan kirjassa puhutaan paljon myös nuorten lukemisesta. Suomalaisen kirjavinkkauksen äiti Marja-Leena Mäkelä kertoo työstään lasten ja nuorten lukuinnon herättäjänä ja kirjailijat kertovat lukumuistoistaan - muun muassa siitä, kuinka kirjastotäti epäsi nuorelta lukijalta Jalna-kirjat, jotka äiti onneksi lainasi ja toimitti tyttärelleen. Kirjasta löytyvät myös kahden nuortenkirjatutkijan, Ismo Loivamaan ja Päivi Heikkilä-Halttusen "15 kotimaista nuortenkirjaklassikkoa" -listat, joista löytyi paitsi pari vanhaa suosikkiani, myös muutama uusi kirja lukulistalleni.

Jos nuortenkirjan kirjoittaminen ja kirjailijan työ kiinnostaa, kannattaa pistää lukulistalle paitsi tämä kirja, myös Terhi Rannelan blogi sekä usean lasten- ja nuortenkirjailijan yhteisblogi Grafomania.