Saara Henriksson: Linnunpaino

Saara Henriksson: Linnunpaino
Into 2012, 246 sivua.

Hitaan ja surullisen teeman aikana Judith käy läpi muutoksen epävarmasta pikkutytöstä nuoreksi naiseksi jonka on voitettava sulhasen vihamielinen perhe puolelleen. Tarina tuntuu paperilla edelleen oudon yksioikoiselta mutta liikemateriaali täyttää juonen aukot.

Siniparta-sadussa uteliaisuus ajaa nuoren vaimon avaamaan kielletyn huoneen oven aviomiehensä linnassa. Oven takaa paljastuvat Siniparran edellisten vaimojen ruumiit, ja tuorein vaimo päätyy joukon jatkoksi - tai, onnellisemmissa versioissa, pelastuu. Grimmin veljesten versio kansansadusta kulkee nimellä Outolintu, jossa linnunsulat auttavat neuvokkaan neidon vapauteen. Siniparta-sadun kaikuja voi lukea sellaisista romaaneista kuin Charlotte Brontën Jane Eyre, Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, Jeannette Wintersonin Appelsiini ei ole ainoa hedelmä, Angela Carterin Maaginen lelukauppa ja John Fowlesin Neitoperho sekä Margaret Atwoodin novellissa "Siniparran muna". Esikoisteoksestaan Moby Doll kiitosta niittänyt Saara Henriksson tarttuu teemaan toisessa romaanissaan Linnunpaino, jossa nuori tanssija Lilja harjoittelee Siniparran vaimon roolia ja ihastuu lintututkija Tommiin, joka ei halua paljastaa kaikkea menneisyydestään.

Liljan minäkerronnan lomassa on lyhyitä kursivoituja jaksoja, joissa kerrotaan Siniparran ja hänen vaimonsa Judithin tarinaa. Loppu on yhtä lohduton kuin alkuperäisessä sadussa, mutta erilainen. Se, mihin vaimon pakkomielle Siniparran menneisyyttä kohtaan johtaa, saa Judithin kertomuksessa uuden tulkinnan. Luin tietysti Liljan ja Tommin tarinaa Judithin ja Siniparran tarinan valossa, etsien vastaavuuksia ja yhteyksiä.

Liljan pakkomielteeksi muodostuu Tommin aikaisempi suhde toiseen mieheen, Petriin. Vaikka suhteesta on kulunut kymmenen vuotta, Lilja kokee Petrin kilpailijakseen, hahmoksi, jolta hänen pitää voittaa Tommi. Lukijana en päässyt oikein perille siitä, mihin Liljan - joka itse on hetkeä aikaisemmin haikaillut hiljattain päättyneen lyhyen miessuhteensa perään - Petri-agsti perustuu, mutta ilmeisesti siihen, että Tommilla on ollut suhde nimenomaan mieheen. Lilja itse sanoo olevansa mustasukkainen, mutta hänen tunteensa eivät välity hänen puheistaan tai käytöksestään. Ilmeisesti Petri on vain jonkinlainen syntipukki, johon Lilja purkaa ahdistustaan siitä, että Tommi tarvitsee paljon yksinäisyyttä ja omaa tilaa eikä halua sitoutua suhteeseen samalla tavalla kuin Lilja

Ylipäätään Liljan ja Tommin rakkaustarina jää hieman etäiseksi ja laimeaksi. Romaanin kiinnostavammaksi anniksi nousee kuvaus Liljan työstä tanssijana. Työhön liittyvät tiiviit ihmissuhteet toisten tanssijoiden ja tanssiryhmän johtajan kanssa ovat kompleksisia ja mustasukkaisuuden ja kateuden värittämiä, mutta niissä on myös aitoa ystävyyttä, lojaalisuutta ja kiintymystä. Työsuhteessakin on kysymys omasta tilasta ja mahdollisuudesta toteuttaa omaa tietään, päätöksestä lähteäkö vai jäädä.

Henriksson kuvaa tanssijan arkea ja syksyistä Helsinkiä kauniisti, rosoineen ja flow-hetkineen. Linnunpainon kieli ja kerronta ovat helposti lähestyttäviä, eikä romaanista nauttiminen edellytä Siniparta-perinteen tuntemista - kiinnostuneet voivat kuitenkin lukea lisää vaikkapa Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta.

Saara Henrikssonin blogissa Margaret Pennyn muistikirja on käynnissä hauska satuaiheinen kysely, jphon osallistumalla voi voittaa Linnunpaino-romaanista oman painotuoreen kappaleen.