Zacharias Topelius: Adalmiinan helmiGraafinen suunnittelu ja kuvitus Lena Frölander-Ulf.
Adalminas pärla. Suom. Asko Sahlberg.
Teos-Söderströms 2012.
Satu prinsessa Adalmiinasta ja hänen helmestään lienee lähes kaikille tuttu. Kauan odotettu tyttövauva, kuningasparin ainokainen, saa kahdelta haltijattarelta kummilahjat: kauneutta, viisautta ja rikkautta, joiden säilymisen ehtona on, että haltijattaren antama helmi pysyy tallessa - toisaalta nöyrän sydämen, jonka prinsessa voi saada vain kadotettuaan helmen ja siihen liittyvät lahjansa. Prinsessa varttuu säteilevän kauniina ja viisaana, mutta myös sietämättömän koppavana, kateellisena ja ilkeänä. Kunnes hän eräänä päivänä kumartuu ihailemaan kuvaansa lähteestä ja kaikki muuttuu...
Zacharias Topeliuksen Adalmiina helmi ilmestyi ensi kerran vuonna 1856 Eos-lehdessä ja myöhemmin satukokoelmassa Lukemisia lapsille. Nykyään Adalmiinan helmi on suomalaisen taidesadun klassikko, joka on ilmestynyt useina eri käännöksinä ja kuvituksina. Omassa lapsuudessani Adalmiinan helmi ilmestyi Maija Karman suloisesti kuvittamana. Nyt Teos on julkaissut sadusta uuden suomennoksen, jossa on Lena Frölander-Ulfin upea kuvitus. Adalmiinan helmi on lastenkirja, mutta sen voisi yhtä hyvin luokitella taidekirjaksi, ja kuvia katsoisi mielellään tauluina seinällään.
Kuvat ovat kuitenkin paitsi kauniita, myös ilmeikkäitä: hahmojen tunnetilat näkyvät henkilöiden kasvoiltaan, ja kuvissa on muutenkin vahva tunnelma. Kuvitusta on sekä kokonaisina sivuina tai aukeamina että tekstin ohessa.
Frölander-Ulf nimeää kirjan lopussa inspiraation lähteikseen John Bauerin, Alphonse Muchan, Aubrey Beardsleyn ja Gustav Klimtin. Jugend-henkisistä, tyylitellyistä kuvista kukka-aiheineen tuli itselleni mieleen myös Akseli Gallen-Kallelan työt, esimerkiksi grafiikanlehti Kalman kukka.
Luin kirjan ääneen 4- ja 6-vuotiaille tyttärilleni, jotka ilmoittivat heti alkuun, että tarina on kyllä tuttu. Kuvitusta tytöt eivät kommentoineet, ennemminkin tarinaa, ja ihmettelivät, millainen on "nöyrä sydän" ja onko heillä itsellään sellaista. Lapset jaksoivat hyvin kuunnella tarinaa, sillä tekstiä on yhdellä aukeamalla suhteellisen vähän, ja Sahlbergin suomennos on paitsi kaunista, myös selkeää kieltä.
Iik, ihana ! Omasta hyllystäni Adalmiinan Helmi löytyy Rudolf Koivun kuvittamana. Niin kaunista.
VastaaPoistaEikös olekin? :) Koivunkin kuvitus on ihana (tietenkin!).
PoistaVoi että on kaunis kuvitus! Todellakin tuollaisia olisi ihana katsella omalla seinälläkin!
VastaaPoistaAinakin meihin äiteihin tämä siis vetoaa :). Yritin lypsää lapsilta kommenttia, mutta eivät tosiaan sanoneet kuvista mitään (paitsi lukiessa kiinnittivät huomiota tiaraan (kruunuun) ym. yksityiskohtiin ;)). Muutama muukin bloggaaja varmaan lukee tämän lapsilleen, jospa sitten tulisi pienten näkökulmaa!
PoistaKiva, kun esittelit tämän uutuuden Adalmiinan helmestä! Haluan tämän klassikon omakseni. Minulla on se vanhassa kootuissa Topeliuksen saduissa, mutta kuvitettuna siispä.
PoistaSara, tämä kannattaa kyllä hankkia, upea teos!
PoistaKiva, kun linkitit noita inspiraation lähteitä. Minulla on John Bauerin kuvittama satukokoelma, josta pidän kovasti. Muut kuvittajat ovat tuttuja lähinnä postikorteista tai muista kuvista, Klimt taitaa olla tutuin.
VastaaPoistaKiinnostava kuvitus kyllä, mielelläni näkisin muutkin kuvat. Täytyy tutustua!
Klimt oli minulle ihan tuntematon suuruus ja Bauer taas tutuin, kun suomeksikin on tosiaan ilmestynyt kuvittamiaan kirjoja. Toivottavasti saat tämän satukirjahelmen (!) pian käsiisi ja pääset kunnolla ihailemaan kuvia!
PoistaMinäkin tilasin tämän, mutta ei olla vielä luettu. Kaunista kuvitusta kyllä jo selailin etukäteen. <3
VastaaPoistaMinusta vähän näytti, että meillä tämä pitää lukea parissa osassa - sen verran paljon tekstiä oli. Mutta saapa nähdä, kuinka tarina tempaa mukaansa! Hävettää myöntää, mutta minusta tuntuu, etten ole koskaan itse lukenut Adalmiinan helmeä, joten siksikin odotan kokemusta innolla. Kivaa, kun on myös kotimaisia klassikkosatuja!
Itse asiassa meilläkin tämä luettiin kahdessa osassa, mutta en maininnut siitä, koska isommat olisivat ehkä kuunnelleet yhdellä istumalla, mutta pienemmät riehaantuivat :). Luettiin sitten loppuun, kun pienet puuhasivat muuta...
VastaaPoistaKaroliinan tavoin minäkin luulen, että en ole Adalmiinan helmeä lukenut. Tai jotain tuttua siinä oli, mutta ei sitten kuitenkaan...
VastaaPoistaIhania nuo lasten kysymykset <3
Onko satu Adalmiinan helmestä sinulle siis kokonaan tuntematon? (Karoliina taisi tarkoittaa vain, ettei ole lukenut tätä uutta suomennosta/kuvitusta vielä lapsille). Itse en muista, milloin olen ensi kertaa kuullut sadun ja onko se ollut jostain Lukemisia lapsille -kokoelmasta vai joku erillinen kuvakirja, mutta jotenkin satu on tallentunut siihen samaan varhaislapsuuden arkistoon kuin Lumikit ym.
PoistaOmille lapsilleni en muista Adalmiinaa ennen lukeneeni minään versiona, mutta hekin (kaksi vanhinta) tosiaan tiesivät juonen etukäteen. Mietin, ovatko kerhossa kuulleet sadun vai onko mies lukenut sadun heille jostain kirjastosta lainatussa kokoelmasta vai muistanko vain itse väärin :).
Ei, kyllä minä ihan tarkoitin, etten ole tietääkseni lukenut Adalmiinan helmeä ollenkaan. Se tosin selviää vasta, kun luetaan tämä. :) Mutta ainakaan näin yhtäkkiä en muista tarinaa tai visuaalisestikaan mitään Adlamiinan helmi -kirjaa tai kokoelman osaa lapsuudesta. Toisaalta en ollut ehkä maailman suurin satufani, vaikka olin muuten äärimmäisen kova lukemaan läpi lapsuuteni.
PoistaKyllä, tarkoitin että Adalmiinan helmi taitaa olla täysin tuntematon minulle :) Tai siis olen saattanut sen joskus kuulla, kun joku tuttu häivähdys mielessäni on, mutta en ole mitenkään erikoisemmin sitä rekisteröinyt eli ei ole kuulunut lempisatuihini. Pitäisikin kysäistä tytöiltä, onko heille tuttu (ovatko kuulleet päiväkodissa).
PoistaHyvin ominatakeinen ja kaunis kuvitus tässä kirjassa! Luin itsekin alkuperäisen Adalmiinan helmen Topeliuksen Lukemisia lapsille-kokoelmasta hiljattain - hyvin kaunis ja herkkä satu. Jostain syystä en muista, kuka oli kuvittanut tämän Adalmiinan helmen juuri siinä kirjassa. Mutta tällaisissa moderneissa prinsessasatujen kuvituksissa on jotakin hyvin virkistävää! Ottaisin itsekin mielelläni kotini seinälle tuollaisia kuvia kauniisti kehystettyinä.
VastaaPoistaNiin on! Kuvitustyylin jotenkin eksoottinen ja silti suomalainen, tulee mieleen kansallisromanttinen jugend. Toimisivat tosiaan tauluinakin.
Poista