Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja.
Kocken, turisten, persikorna. Suom. Inkeri Lamér ja Juha Virkkunen.
Loisto-pokkari 2002. (Alkuperäinen kustantaja Schildts.) 2010 sivua.
Rouva Kantarelli, Pikku Talvikki ja Vadelmakuningas kuuluivat varhain tuttavapiiriini. Kun tulin metsänrajaan tai pinkaisin niityn poikki tuntui kuin olisin omieni keskellä. Joukko lastenkirjailijoita, Becv skow ja Topelius etunenässä, pitivät huolen siitä että minun ei tarvinnut tuntea itseäni yksinäiseksi sekuntiakaan.
Ennen kaikkea keittokirjoistaan tunnetun Vivi-Ann Sjögrenin Mustaa kahvia, keksinmuruja on kotoisa kirja, jossa nautitaan aamiaista milloin veneessä Suvisaariston rannassa, milloin algerialaisella aavikolla. Jännitystä kirjaan tuovat Sjögrenin muistot lukuisilta matkoilta, joilla hän saattoi joutu pakenemaan veistä väläyttelevää italialaista laivakokkia tai oli joutua afrikkalaisen pikkutytön "valkoiseksi äidiksi" tarjottuaan tälle bussissa banaanin.
Sjögrenin teksti on rennon jutusteleva, väliin herkkä, usein humoristinen ja joskus ironinenkin. Ikä, maailmanmatkailu ja elämänkokemus antavat Sjögrenille perspektiiviä olla uskomatta ihan kaikkia ruokaan liitettyjä uhkakuvia: esimerkiksi kirjan julkaisuaikoihin (1994) pinnalla olleen kananmuniin liittyvän kolesterolihysterian Sjögren kuittaa hymähtämällä, että onneksi ihmiskunta sentään on selvinnyt aikanaan mustasta surmasta, ehkä kolesterolistakin...
Kirjasta henkii kunnioitus niin suomalaista luontoa kuin vieraita kulttuurejakin kohtaan. Punaisena lankana kulkee myös ihmisten kohtaaminen, joka tapahtuu usein juuri ruuan äärellä. Sjögren on matkoillaan kokenut kaikenlaista: sekä sen, että ruoka katetaan matkalaisille yllätykseksi heidän vielä nukkuessaan autossa, että sen, että muukalaiselle ei anneta ruokaa edes rahaa vastaan.
Luin kirjaa pikkuhiljaa viikkojen kuluessa, milloin bussimatkoilla, milloin rauhallisina aamuhetkinä ennen kuin lapset heräsivät. Eniten pidin Sjoögrenin lapsuuteen sijoittuvista jaksoista - 1940-luvun ruokakultturi tuntuu eksoottisemmalta kuin kaukaisten maiden keitokset konsanaan. Kirja sisältää sjögrenmäiseen tapaan runsaasti reseptejä, jotka linkittyvät kirjailijan matka- ja makumuistoihin, mutta ne hyppäsin yli. Muuten olisi saattanut tulla liian nälkä!
Osallistun kirjalla Kirjavan kammarin Underbara finlandsvenskor vid vatten -haasteeseen.
Mustaa kahvia on nauttinut myös Jaana.
Luin tämän joskus vuosia sitten ja jäi tosiaan mieleen sympaattisena kirjana. Ruoka on hyvä aihe!
VastaaPoistaMinäkin vain silmäilin reseptit, muutama jäi kyllä mieleen kokeilemisenarvoisena, mutta kirja oli kirjaston, joten kun kirja piti palauttaa, samalla menivät reseptit.
VastaaPoistaTuo melkein afrikkalaisen lapsen äidiksi joutuminen jäi minunkin mieleeni sympaattisena, mutta jotenkin surullisenakin tapauksena.
Pitää ottaa jotain muuta Sjögreniä Karoliinan haastetta silmälläpitäen lukulistalle.
Mukavan tuntuiselta kirjalta vaikuttaa!
VastaaPoistaMinulla on tämä omassa hyllyssäni ja luin kirjan joitakin vuosia sitten. Pidin kovasti! Ihastuin niin tähän kuin Andalusian karkeaan suolaakin. Sjögrenin asenne on ihastuttava, hänen pienet ja suuret tarinansa kiehtovia.
VastaaPoistaNiin paljon Sjögreniin tämän kirjan myötä ihastuin, että tilasin nyt kirja-alesta kaksi hänen muistelmakirjaansa.
Minulla on kohta luvussa yksi ruokaan liittyvä kirja mutta tämän laitan ehdottomasti muistiin. Kuulostaa ihanalta ja finlandssvensk on aina hyvä juttu. :)
VastaaPoistaLuru, hauska kuulla, että sinäkin olet lukenut tämän :). Ruoka on tosiaan hyvä aihe, paikoin kyllä vähän kyllästyin jos siitä puhuttiin liikaa leipätekstissä.
VastaaPoistaJaana, minuakin kosketti tuo "valkoinen äiti" -episodi, se kertoo niin paljon paikallisesta ravitsemustilanteesta siellä.
Jokke, toivottavasti löydät kirjan kirjastosta tai jostain :).
Katja, minun pitää etsiä tuo Andalusia luettavakseni. Sjögrenilla tosiaan on asennetta, esim. kun kertoi varmaan tapahtumahetkellä aika pelottavistakin kokemuksista jälkikäteen huumorilla.
Hyvä Linnea :). Jos kirjoitat ko. ruokaan liittyvästä kirjasta blogiin, niin tulen lukemaan!
Minä ihailen Sjögreniä jostain syystä aivan tolkuttoman paljon: hän on yksinkertaisesti ihana. Olen lukenut mielestäni kaikki hänen kirjansa, ja muutama - myös tämä - on omassa hyllyssäkin. Voisin lukea ne uudestaan ihan vain siksi, että pääsisin taas Vivi-Annin ihanan jutustelevan tyylin keskelle. Hän tuntuu kirjoittavan ihan jokaiselle lukijalleen henkilökohtaisesti ja erikseen.
VastaaPoistaSjögren on ihana, Suketus :). Itse tosin meinaan välillä sekoittaa hänet toiseen paljon matkustelevaan kirjailijaladyyn, Kyllikki Villaan. Luulen, että en ole lukenut Sjögrenilta muuta kuin tämän, mutta vastaisuudessa aion kyllä lukea lisää.
VastaaPoistaKiitos mun yksi lempikirjoistasni ja kertojistani.
VastaaPoistaMinäkin olen tämän joskus lukenut ja Hesarin kuukausiliitteestä hänen ruokajuttujaan. Väistämättä minullekin tulee mieleen Kyllikki Villa myös. Molempien elämänasenteessa on ihailtavia piirteitä.
VastaaPoistaJohanna, todella moni on tämän näköjään lukenut, eikä kyllä ihme: jo kirjan nimi on todella houkutteleva (vaikka juonkin kahvia aina maidolla ;)). Mainituilta naisilta ei tosiaan rohkeutta ja sydämen viisautta puutu!
VastaaPoistaHöh, tuo anonyymi olin siis minä, näköjään bloggeri heittänyt ulos...
VastaaPoistaMaria, ihana kuulla, että Sjögren on yksi suosikeistasi! En kyllä ihmettele, sillä liitän sinuun samoja ominaisuuksia kuin tähän kirjaan: lämpöä, kodikkuutta, hyvän ruuan ja kahvin tuoksua... <3
Minä olen toistaiseksi lukenut Sjögreniltä vain niitä Kuukausiliitten ruokajuttuja, mutta ihastuin niihin aikanaan kovasti. Teinkin nyt saman kuin Katja, eli tilasin Sjögreniä alesta - jopa kolme teosta. Eniten ehkä odotan hänen lapsuusmuistelmateostaan. Kiva kun sanoit, että ne 1940-luvun muistot olivat sinusta tässäkin ehkä parasta. :)
VastaaPoistaSuomenruotsalaiset usein osaavat rupattelevan kirjoitustyylin, josta pidän hirveästi. Heissä on myös paljon näitä "viisaita vanhoja naisia", mutta onhan suomenkielisissäkin esim. Kyllikki Villa, niin kuin joku mainitsikin. Ehkä suomenruotsalaisten pidemmät perinteet kulttuurissa ja tietty varallisuuden mahdollistama keskittyminen opiskeluun, ajatteluun jne. ovat synnyttäneet näitä leidejä jo aiemmissa ikäluokissa. Tämä siis raakana yleistyksenä ja yhtä kansanosaa yksikkönä leimaavana - käsittääkseni Sjögren ei esimerkiksi ole erityisen yläluokkaisesta perheestä.
Karoliina, kiva että joku toinenkin on ollut pitkään "Sjögren-ummikko" - niin moni on kommentoinut tähän ketjuun lukeneensa Sjögrenilta monia teoksia, jo vuosia sitten, että ehdin jo ihmetellä, miksi en itse ole lukenu aiemmin. Jotenkin nuo Kuukausiliitteen ruokajutut ovat vaikuttaneet niin, että ihan yllätyin, kun tajusin, että en ollut häneltä yhtään kokonaista teosta vielä lukenut :).
VastaaPoistaMaria, me olemme nyt sitten molemmat makustelleet viikkoja kirjaa ruoasta, mutta eri kirjailijat.
VastaaPoistaOlen lukenut Sjögrenistä vain lehtihaastetteluja, joissa on tietenkin aina ollut kuvioissa ruoka;-)
Kaikilla ajoilla on omat vouhotuksensa ja Suomeen tuntuu välillä mahtuvan vain yksi totuus kerrallaan.
Aha, Leena - oletko kirjoittanut kirjasta jo ja onko se ihan keittokirja vai jonkin muu?
VastaaPoistaNiinhän nuo vouhotukset tulee ja menee - välillä meininki on ihan absurdia, kun terveysviranomaiset kieltävät syömästä voita ja silti se loppuu kaupan hyllyltä ;).