Inspiroiduin Elma Ilonan ja Jennin kevätkirjapostauksista. Omia kevätkirjojani ovat Jane Austenin romaanit, ennen muuta Järki ja tunteet, sekä L.M. Montgomeryn Annat ja Sininen linna.
Ei ihan vielä, vaikka kevätaurinko ja sininen taivas tänään jo kovasti meitä hellivät... Mutta ihan kohta, huhtikuussa, kun tunnen hiekan tuoksun ja leskenlehdet pilkistävät maasta --silloin tekee taas mieli lukea Järki ja tunteet. Olen varmaan lukenut tuon kirjan ensi kertaa keväällä, koska tunne on joka vuosi yhtä voimakas. Kevätkirjaksi tämä sopii senkin vuoksi, että toinen sankarittarista, Marianne, on kuin itse kevät: herkkä, rakkaudessaan haavoittuva mutta kuitenkin voimakas. Elämänhalu voittaa lopulta, vaikka nuoren tytön kevääseen tulee takatalvi petollisen Willoughbyn hahmossa.
Vihervaaran Anna puolestaan rakastaa kevättä ja on elementissään kielojen ja orvokkien keskellä, puron solistessa ja hiirenkorvien vihertäessä. Erityisesti ensimmäinen Annasta kertova kirja, Annan nuoruusvuodet on keväisen raikas. Omenankukkien tuoksua, keijukaisten tanssia ja haaveilua itäisessä ullakkokamarissa...
Muita kirjoja, jotka assosioin kevääseen joko tapahtuma-ajan, tunnelman tai ihan vain kannen keväisen värityksen tai riemukkaan kuvan perusteella, ovat Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat, Johanna Spyrin Heidi-trilogia, Jane Austenin Leikkiä ja totta, Juuli Niemen novellikokoelma Tule hyvä ja Tove Janssonin Taikurin hattu:
"Eräänä kevätaamuna kello neljältä lensi ensimmäinen käki Muumilaakson läpi. Se istuutui sinisen Muumitalon katolle ja kukkui kahdeksan kertaa, tosin hieman käheästi, sillä oli vielä
hyvin varhainen kevät."
P.S. Nyt meni kyllä niin tyttökirjapainotteiseksi, että taidan pikapikaa tarttua Jennin ja Elma Ilonan postauksista ja keskusteluista saamiini lukuvinkkeihin, kuten Batesin kirjaan
Oi ihana toukokuu tai Axelssonin Huhtikuun noitaan!
Jei, uusi kirjablogi! Tulin lukijaksesi ja linkitän sinut :--)
VastaaPoistaAnnan nuoruusvuodet, ihana! Olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä Anna-kirjaa, pitäisi taas jatkaa tauon jälkeen, ja sitten siirtyä vielä Runotyttöihinkin ja kaikkiin muihin... Kirjat eivät maailmasta lopu kyllä kesken!
Onneli ja Anneli oli suosikkini pienenä. Minulla oli se kootut kertomukset, mutta en tiedä mihin kirja on nykyään joutunut. Äitini on kyllä säilyttänyt paljon vanhoja lastenkirjojani, mutta liekkö käynyt niin huono tuuri, että Onneli ja Anneli on kadonnut, päätynyt kirppiskasaan tai jotain muuta kamalaa ;--(
Kiitos Laura kommentista, joka oli bloggausurani ensimmäinen :)! Ihana uusi harrastus, aikaa ja taitoja vain on liian vähän, esim. linkitystä en vielä hallitse tai kuvien laittoa, mutta pikkuhiljaa... Kiitos myös linkityksestä, olen tainnut vierailla blogissasi mutten varmaan ole kommentoinut.
VastaaPoistaOlen melkein kateellinen, kun sinulla on Montgomerya niin paljon lukematta. Harvoin on saanut yhtä ihania lukuelämyksiä Annojen ja Runotyttöjen jälkeen!
Toivottavasti Onneli ja Anneli vielä löytyisi! Jos ei löydy alkuperäistä, niin oman kappaleen löytää varmaan huutiksesta ja uusi painoskin taitaa olla vielä kirjastosta saatavilla. Aivan lumoavia nuo O&A:n, Putti Vaaksanheimon ym. seikkailut, Maija Karman kauniisti kuvittamina...
Ihastuttavia kevätkirjoja. Melkein kaikki ovat minulle tuttuja ja monet olisivat sopineet minunkin kevätkirjalistalleni! Tai ainakin kesäkirjalistalle. Olen lukenut kesäisin paljon juuri Mongomeryä, ja Onneli ja Anneli on minulle hyvin tärkeä kirja, koska sen innoittamana vietin joskus n. 10-vuotiaana koko kesän kirjoituskoneen ääressä ja kirjoitin 100-sivuisen saturomaanin (se on toistaiseksi julkaisematta, heh).
VastaaPoistaMinäkin ryhdyn seuraamaan blogiasi, alku vaikuttaa hyvin lupaavalta! :)
Kiitos Jenni ja tervetuloa! Pää ihan kuhisee postausideoita mutta päivitystahti tulee silti todennäköisesti olemaan aika harva, kun aikaa on vähän ja toistaiseksi siitäkin vähästä menee osa noihin teknisiin linkitys- ym. ongelmiin. Todennäköisesi tartun ainakin siskoskirja- ja keskiluokkahaasteisiin.
VastaaPoistaKuulostaapa hienolta tuo sinun 10-kesäisen saturomaanisi :). Haluaisitko ehkä kertoa siitä enemmän blogissasi? Vaikka ihan tekstinäytteiden kera? Tuohan on ihan julkaisseillakin kirjailijoilla tyypillinen uranaloitus: joku lapsuuden lukuelämys on niin vaikuttava, että siitä tehdään oma versio. Ajatellaan nyt vaikka Virtasen neljää Seljan siskosta ja Alcottin Pikku naisia.
Mukava ajatus, kevätkirjat! Minulla ei ole kevääseen tai oikeastaan muuhunkaan vuodenaikaan sidottuja kirjoja, mutta tajusin juuri, että varsinkin yhden lempparini, jonka sinäkin mainitsit, Jane Austenin kirjat jos mitkään ovat sellaisia!
VastaaPoistaHei Susa, kiva kun kommentoit! Ilmeisesti Jane Austenin kirjoissa on sitten tosiaan jotain keväistä, eikä fiilikseni johdu siitä, että olen monet niistä lukenut ensi kertaa keväällä :).
VastaaPoista