Blogien lastenkirjaviikko: Meidän perheen lukuhetki

Sinisen keskitien Bleue haastoi mukaan Blogien lastekirjaviikkoon (24.-30.3.2014), kirjoittamaan lastenkirjoista ja lukuelämyksistä erilaisten otsikoiden kautta. Tänään kerron meidän perheen lukuhetkistä, ja ainakin yhdestä toisestakin aiheesta olisi tarkoitus blogata Lastenkirjaviikon mittaan.

Koska olen kotona lasten kanssa, lukuhetkiä voi viettää mihin aikaan vaan, vaikka heti aamusta. Käytännössä aamutoimet, lasten omat leikit, ulkoilut, kerhoonviemiset ja -hakemiset sekä tietysti isompien lasten koulupäivät vievät sen verran aikaa, että meillä ei ole säännöllistä lukuhetkeä muulloin kuin illalla, ei ainakaan koko porukalla. Iltasatuhetkeen osallistuvatkin sitten kaikki; itse saatan joskus puuhailla omiani toisessa päässä taloa miehen lukiessa lapsille, mutta yleensä olen itsekin kuuntelemassa iltasatua tai lukemassa itsekseni omaa kirjaani. Iltasatuvastaavan viitta lankesi miehelle aika luonnostaan jo silloin, kun aloittelimme iltasaturutiinia esikoisen ollessa noin kaksivuotias; itselläni on vuosien varrella ollut yleensä illalla imetyspuuhaa ja muuta pienempien hoivailua, ja lisäksi tuntuu luontevalta, että päivätöissä käyvä isä antaa illalla aikaansa ja huomiotaan lapsille. Nykyään minäkin pystyn paremmin osallistumaan iltasadun lukemiseen, ja olemmekin välillä lukeneet vuorotellen miehen kanssa, joko samaa kirjaa tai sitten kahta eri kirjaa samana iltana.

Meillä on iltasatua kuuntelemassa 1, 4, 5, 6 ja 8 -vuotiaat lapset, ja on selvä, että sama kirja ei kiinnosta kaikkia lapsia. Pääosin menemme iltasadun suhteen isompien (eskarilaisen ja tokaluokkalaisen) ehdoilla, sillä päivällä luetaan enemmän pienemmille, mutta jos olemme suoriutuneet ajoissa iltapesuista, saatamme lukea ensin jotain pienemmille. Kohta kaksi täyttävä kuopus ja nelivuotias tykkäävät kuunnella pätkän vaikkapa Eetua ja rumaa rusinaa, Kolmea iloista rosvoa tai Myyrän satuaarretta. Toisinaan he tyytyvät selailemaan kuvakirjoja tai etsimään Herra Hakkaraisia Mauri Kunnaksen kirjoista.

Meillä on luettu viimeksi kuluneen vuoden aikana iltasaduksi niin Astrid Lindgreniä kuin J. R. R. Tolkieniakin. Satujen ja fantasian lomaan olen yrittänyt saada vähän tyttökirjatunnelmia, mutta lukemani Pieni talo suuressa metsässä oli lasten mielestä korkeintaan ok ja ainakaan vielä ei ole kuulunut vaatimuksia sarjan muiden osien lukemisesta. Isommat lapset jaksavat kuunnella jo todella pitkiä ja monipolvisia tarinoita, ja pitkät kirjasarjat ovat suosiossa: on kivaa, kun hyvään kertomukseen on jatkoa. C. S. Lewisin Narnia-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta lapset tykkäsivät tosi paljon, mutta kolmannen osan alkupuoli oli niin tylsä, että kirja ja jäi ainakin toistaiseksi sivuun. Vuodenvaihteen tienoilla meillä luettiin Siri Kolun Me rosvolat ja pääsimme sarjan toiseen osaan, mutta kun kokeilimme J. K. Rowlingin Harry Potteria ja Viisasten kiveä, veivät velhopojan seikkailut mennessään ja jatkoimme Potter-sarjaa eteenpäin.

Mies luki eilen illalla Azkabadin vangin loppuun, joten tänä iltana meillä aloitetaan uusi kirja. Lapset liputtavat neljännen Harry Potter -kirjan, Liekehtivän pikarin, puolesta, mutta itse kaipaisin jotain vähän erilaista kolmen HP-kirjan jälkeen. Lisäksi vähän epäilyttää, että sarjan neljäs osa voi olla vähän liiankin jännä. Mies on aika samoilla linjoilla kanssani, vaikka onkin tykännyt lukea Pottereita. Haaveilen, että lukisimme lasten kanssa yhteen putkeen kaikki Onneli ja Anneli -kirjat, mukaan lukien Putti-kirjat, joita ei meillä ole vielä luettu. Rempseän lilliputtipojan seikkailut kirjoissa Putti ja pilvilaivat ja Putti Puuhkajasaarella saattaisivat saada vilkkaan leikki-ikäisen pojankin kuuntelemaan vähän pidempää iltasatukirjaa, ja Marjatta Kurenniemen maailmassa viihtyvät kaikki.

Iltasatuhetki on kyllä päivän paras hetki. Olemme kaikki yhdessä, usein vieläpä melkein samassa kasassa. Pienimmät nukahtelevat usein pikku hiljaa syliin ja viereen ja heidät nostetaan sieltä omiin peteihinsä, ja isommat kömpivät silmät ristissä sänkyihinsä siinä vaiheessa, kun "Lue vielä" -vaatimukset eivät enää saa vastakaikua.

Ihania iltasatuhetkiä ja kauniita unia!

Blogien lastenkirjaviikon ihana banneri on Mun totuudet -blogin Eucon käsialaa.