Sharon Rentta: Päivä eläinten rakennustyömaalla
A Day with the Animal Builders, suom. Terhi Leskinen.
Mäkelä 2013.
William Bee (teksti) ja Cecilia Johansson (kuvitus): Kaivajakoira
Digger Dog, suom. Birgit Huttunen.
Minerva 2013.
Thierry Laval (teksti) ja Yann Couvin (kuvitus): Missä on tyrannosaurus?
Cherche et trouve géant aut temps des dinosaures, suom.
Nemo 2013.
Prinsessakirjojen ylivalta alkaa perheessämme pikku hiljaa horjua, kun kolmivuotiaani on ryhtynyt esittämään entistä enemmän toiveita lukemisen suhteen. Poikani suosikkeja ovat muun muassa Astrid Lindgrenin ja Björn Bergin Eemeli-kuvakirjat, Zenek Milnerin Myyrän seikkailut, Richard Scarryn kirjat sekä sellaiset Mauri Kunnaksen teokset, joissa seikkailee Herra Hakkarainen. Ylipäätään kirjat, joissa on eläimiä, koneita ja autoja sekä värikäs ja runsas kuvitus, ovat nuoren miehen suosiossa.
Koneista ehkä suurin suosikki on kaivinkone, ja muutenkin kaikki sellaiset härvelit ja työkalut, joilla voi rakentaa tai korjata jotakin, mielellään aika suureellista, ovat kiinnostavia, myös kirjoissa. Moni muu lapsi on samaa mieltä, ja aihepiiristä onkin tarjolla paljon kirjoja, monen ikäisille ja monen tasoisia niin kuvituksestaan, kieleltään kuin tarinaltaankin. Meillä luetaan toisinaan Puuha-Pete- ja Mainio Manu -kirjoja, mutta joskus on kiva löytää rakennusaihepiiristä jotain vähemmän tietokoneanimoitua ja mielikuvituksellisempaa. Tykästyin itse kovasti Sharon Renttan kirjaan Päivä eläinten rakennustyömaalla -kirjaan, sillä siinä on perinteinen piirroskuvitus, huumoria ja vähän erilaiseksi muotoutuva rakennusprojekti.
On Aasin ensimmäinen työpäivä. Se on harjoittelijana rakennustyömaalla, ja sen on tarkoitus oppia kaikki talojen rakentamisesta.
Ensimmäiseksi Aasi oppii, ettei märässä betonissa saa kävellä. Hups.
William Been ja Cecilia Johanssonin Kaivajakoira ei ole kuvitukseltaan yhtä laadukas, mutta poikani on aivan ihastunut kirjaan. Alkuun Kaivajakoira vaikuttaa varsin tavanomaiselta, vähän pienempien lasten kuvakirjalta (teksti on suurikokoista ja sitä on aika vähän), jossa käytetään toistoa tehokeinona – kaivajakoira hakee aina vain suuremman kaivurin etsiessään suuren suurta luuta. Lopussa on kuitenkin hauska jippo, huumoria, joka aukeaa kirjan lukijalle mutta ei kaivajakoiralle itselleen.
Kaivajakoiran "loppuhuipennus". |
Dinosaurukset on tällä hetkellä aihe, joka kiinnotaa mutta myös pelottaa: toisten poikien kanssa on hauskaa ja jännittävää leikkiä hurjia leikkejä muovisilla leludinoilla, ja tv-sarjat Harri ja dinot sekä Dinojuna ovat suosiossa. Kirjahyllystämme löytyvä Dinosarukset - maapallon historialliset hirmuliskot (Gummerus 2011) on kuulemma vielä liian pelottava kirja, mutta Thierry Lavalin ja Yann Couvinin hauskaan Missä on? -sarjaan (johon kuuluvasta Missä on kaivinkone? -kirjasta meillä on tykätty kovasti) kuuluva MIssä on tyrannosaurus? on voittanut kolmivuotiaan puolelleen värikkyydellään ja kapean kirjan sisältä isoiksi avautuvilla aukeamillaan.
Missä on tyrannosaurus? on eräänlainen lasten kuvatietokirja, vaikka dinosaurusten riemukas väritys tuskin perustuu luonnonhistorioitsijoiden veikkauksiin. Kirjasta voi nauttia ihan vain katselemalla (ja satunnaisesti dinosaurusten nimiä ääneen lapselle lukien), kuten meillä on tehty, mutta isommat lukijat innostuvat varmasti myös opettelemaan lajien nimiä ja perhehtymään tarkemmin dinosaurusten historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti