Tämän kesän muistot (5+5+5)

Rooibos haastoi minut kertomaan 10+10 muistoa kuluneelta, kalenterin mukaan tänään päättyvältä, kesältä. Rooiboksen mallin mukaisesti kerron aluksi ja lopuksi viisi ihanaa asiaa, ja siinä välissä sitten viisi ikävää asiaa tältä kesältä (enempää en keksi!)

Tässäpä ensin viisi hyvää asiaa kesästä, sattumanvaraisessa mieleentulojärjestyksessä:

1. Aarniwalkean satupiha, jossa vietimme esikoisen kaverisynttäreitä ja vierailimme vielä perheen kesken elokuussa. Aivan ihana retkipaikka, jonka kaikkiin leikkimökkeihin, nurkkauksiin ja poluille en tainnut ehtiä kurkistaa vielä toisellakaan, useita tunteja kestäneellä, vierailulla. Ensi kesänä uudelleen, varmasti!

2. Kaustinen ja sitä seurannut Pohjanmaan kierros: upeita tanssi- ja musiikkiesityksiä, leikkejä nurmella, vanhojen tuttujen tapaamista, grillaamista, kauniita vanhoja pikkukaupunkeja, kuten Iin Hamina ja Raahe, matkailuvaunuelämää.

3. Miehen pitkä, yhtenäinen kesäloma töistä, joka mahdollisti muun muassa edellä mainitun Kaustis-reissun. Muutamana aiempana vuonna mies ei ole pystynyt pitämään lomaa heinäkuussa juuri ollenkaan, vaan loma on ollut pilkottuna pariin jaksoon kesä- ja elokuulle. Yhtäjaksoisella lomalla ehtinemmän, heinäkuussa pääsi moniin kesätapahtumiin ja olin yksin lasten kanssa vain kesäkuussa, kun lähipuisto oli vielä auki ja monet muutkin perheet vielä "kaupungissa".

4. Säät: kyllähän ne olivat tänä kesänä aika täydelliset. Hellejakso ei ollut liian pitkä, ja silloin keskityin aina kun mahdollista kuistin tai puiden varjossa loikoiluun, kirjan kanssa tietenkin. Jäätelöäkin kului paljon. Satoi harvoin, ja suurin osa kesästä oli sopivan, mutta ei liian lämmintä, aurinkoista, poutaista ja puolipilvistä.

5. Naatali kahdestaan miehen kanssa: juhlimme yhdeksättä hääpäivää hieman etukäteen viemällä lapset mummilaan ja hurauttamalla itse Naantaliin kahdeksi yöksi. Majoituimme ihan Naantalin vanhan kaupungin sydämessä, kävimme kylpylässä ja Kultarannassa, söimme jäätelöä ja sorbettia ilta-auringossa. Oli ihanaa.

Väliin viisi ikävää asiaa tässä kesässä:

1. Ötökät, tuo jokakesäinen haittapuoli: hyttyset toukokuun kiusana, vanhat inhokkini hämppikset joihin tosin olen täällä rehevän luonnon keskellä jo aikalailla tutunut, kaikki ne ötökät, joista en ennen maalle muuttoa tiennyt mitään, ja ensimmäiset kohtaamiset punkin kanssa (Bleue on aika hyvin kuvannut blogissaan, millaisia tunteita niitä kohdatessa herää).

2. Se, kun jokin hauska loppui liian pian ja piti lähteä kotiin tai jatkaa matkaa eteenpäin.

3. Kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin ei ehtinyt mennä, ihan kaikkea kivaa ei ehtinyt tehdä, kaikkia mukavia ihmisiä ei ehtinyt tavata, eikä kaikkia ihania kirjoja ehtinyt taaskaan lukea – sellaistahan se elämä on. (Onneksi tulee uusia kesiä ja pitkin vuotta voi retkeillä – ja lukinenhan on talvella jopa suotavampaa puuhaa kuin kesällä. Mutta nämähän ovat niitä hyviä asioita, siksi sulkeissa.)

4. Se, että poltin pellillisen korvapuusteja mustiksi tätä kirjoittaessani!

5. Kesän loppuminen ja arjen alkaminen. Vapautta, leikkejä, satuja ja myöhäisiä aamuja rakastava esikoinen piti laittaa taas kouluun, ja vaikka toisiksi vanhimmalla on eskarissa enemmän leikkiä, askartelua ja muuta mukavaa, niin kyllä häntäkin harmittaa, kun "viikonloppu on vain kaksi päivää". Miestäkin tulee arkipäivien mittaan ikävä.

Sitten taas viisi ihanaa asiaa, sokerina pohjalla:

6. Hyvät, toisinaan suorastaan pakahduttavat kirjat, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Katja Kallion Säkenöivät hetket, Perheestä ja alastomana juoksemisesta, L. M. Montgomeryn päiväkirjat, Lokakuun iltana soudin järvelle, Tähtikirkas, lumivalkea... Lastenkirjoista mainittakoon Aika metka retki, Aatos ja Sofian meri, Ruben ja ratikkaralli sekä Noidanruohon salaisuus.

7. Se ihana yllätys, kun suuria ja meheviä mustikoita tuli sittenkin, myös tänne meidän kuivalle hiekkaharjullemme, elokuisten sateiden myötä.

8. Oma koti ja oma piha.

9. Kesän kääntyminen syksyyn ja pehmeä lasku arkeen: Vielä ei tarvita kurahousuja, ainakaan joka päivä. Arkeen on ollut helppo luiskahtaa, kun aurinko herättää aamulla ja lähteminen on helppoa, ei tarvita kuin kengät jalkaan. Vielä ei tarvitse työntää vaunuja sohjossa, ja väliajat kahden kohteen (esim. eskari ja puolitoista tuntia myöhemmin alkava kerho) kuluvat mukavasti ulkoillen. Päivien ja viikkojen rytmi tekee hyvää, ja lapset ovat aloittaneet tai pian aloittavat kivoja harrastuksia, joiden aikana voin itse mennä pienempien kanssa vaikka kirjastoon.

10. Yhdessäolo perheen kanssa: yhteiset tekemiset, reissaamiset ja ennen kaikkea oleilut. Ja perhe laajemmin ymmärrettynä, eli sukulaisten tapaamiset, yhteiset juhlat ja serkusten leikit.

Haastan seuraavien blogien emännät kertomaan kymmenen (tai sovelletun määrän) hyviä ja huonoja asioita kuluneesta kesästä: Luettua elämää, Sininen keskitie / Kirjapolkuni, Assyriologin lifestyle-blogi, Kirjava kammari, Les!Lue!, Lumiomena, P.S Rakastan kirjoja. Vastatkaa jos ehditte ja haluatte, ei paineita!