Päivi Alasalmi: Sinnikäs meripoika. Satuja.
Kuvittanut Riikka Jäntti.
Gummerus 2011. 139 sivua.
Päivi Alasalmen Sinnikäs meripoika sisältää kymmenen perinteistä, mutta kuitenkin raikasta uutta satua. Perinteistä saduissa ovat monet hahmot, kuten prinsessat, merenneidot, noidat ja vuorenpeikot, sekä tarinoiden onnelliset, välistä vaivihkaisen opettavaisetkin loput. Jokainen kokoelman satu on kuitenkin uusi, ei kansansadun toisinto, vaikka juonikuviot ovatkin kodikkaan tuttuja. Satujen maailmankuva on vanhoihin satuihin verrattuna leppoisa ja hahmot hieman modernimpia. Ennen muuta aikuistenkirjailijana tunnetulta Alasalmelta on ilmestynyt aiemmin satukokoelma Turhamainen aasi (2009).
Minusta on ihanaa, että suomalaista satuperinnettä jatketaan tällaisilla uusilla kokoelmilla - välillä tuntuu, että kirjakauppojen ja kirjaston hyllyssä on tarjolla vain Disneyn prinsessatuja ja muutama klassikko. Sinnikäs meripoika -kokoelman sadut ovat herttaisia ja pienillekin kuuntelijoille sopivia, mutta eivät kuitenkaan siirappisia.
Sekä pojille että tytöille löytyy kirjasta samastumiskohteita - reippaita, rohkeita ja lämminsydämisiä lapsia ja nuoria - , huumoria, jännitystä ja ripaus prinsessaromantiikkaa. Parhaiten tämän kokoelman sadut viihdyttävät noin neljän ja kymmenen ikävuoden välillä olevia lapsia; kovin paljon nuoremmat eivät suhteellisen pitkiä satuja ehkä jaksa seurata.
Mieheni luki kirjan ensin iltasatuina lapsillemme, minkä jälkeen luin kirjan itse. Kuusivuotiaan esikoistytön suosikkisadut olivat "Merenneidon matka", "Kosijan kolme tehtävää" ja "Kirjailtu nenäliina". "Kosijan kolme tehtävää"on moderni versio klassisesta sadusta, jossa kosijat joutuvat suorittamaan tehtäviä saadakseen prinsessan ja puolivaltakuntaa. Rämäpää ei kuitenkaan ole mikään menneiden aikojen vaatimaton, kosijoita kiltisti odottava neito, vaan hän "pisti kosijat jonoon sen mukaan, miten heidän ulkonäkönsä häntä miellytti. Jos joku oli pakko ottaa, olkoon sitten edes ilo silmälle, Rämäpää ajatteli."
Prinsessa Rämäpää. |
Kokoelman nimisatu, "Sinnikäs meripoika", kertoo Mikael-pojasta, jota Kelju ja Kehno kiusaavat, koska Mikael asuu kahden äitinsä kanssa. Mikael kaipaa isäänsä, jota ei koskaan ole nähnyt - äidiltään hän on saanut tietää, että isä on merimies, jonka laiva ei enää vuosiin ole poikennut Mikaelin kotisatamassa ja joka ei ehkä koskaan ole saanut äidin lähettämää kirjettä, jossa tämä kertoo Mikaelin syntymästä. Ystävänsä lokki Jantusen kanssa Mikal lähtee etsimään isäänsä. Tarina on hyvin klassinen, ja varmaankin juuri siksi niin tunteisiin vetoava.
Mikael soutaa Perämeren poikki. |
Jouluihmisenä yksi suosikkisatuni oli "Enkelin laulu", joka kertoo huopatontun seikkailusta. Tontun jäsenet ovat puutuneet lähes vuoden oleskelusta juuttisäkissä, ja kun joulukuu taas koittaa ja tonttu pääsee ikkulaudalle kollegansa kivitontun kanssa, se päättää toteuttaa unelmansa ja lähteä kuuntelemaan naapuritorpan ikkunassa näkyvän enkelin laulua. Lystikäs joulukoriste herää eloon Alasalmen kuvauksessa:
"Sinä joulukuisena iltana, kun heidät nostettiin pois komerosta ja aseteltiin kynttilälyhdyn viereen pienen tuvan ikkunalle joulua odottamaan, tonttu oikoi innoissaan punaisia huopajalkojaan. Tämän kuukauden vuoksi hän eli! Hän katsoi kuvajaistaan pimeästä ikkunasta kuin peilistä ja hänen vanutäytteensä pullistuivat tyytyväisyydestä. Aijai, kuinka komea kaveri hän oli! Mikä upea sivukuva, kuinka jalomuotoinen pallukkanokka! Kaikkien täytyi se nähdä, kun hän oli kerran itsekin huomannut. Vielä kun hän saisi säkissä litistyneet poskensa taas pyöristymään, hän voisi lähteä vaikka tansseihin!"Jo lapsena rakasti satuja, joissa lelut, nukkekodin asukkaat tai vaikkapa juuri joulukoristeet heräävät eloon, ja Alasalmen sadussa on tuttua viehätystä. Enkelin laulu täytyy ehdottomasti lukea uudelleen joulukuussa, ja Sinnikäs meripoika pääsee perheemme vakiolukemistoon.
Riikka Jäntin mustavalkopiirrokset ovat hienoja; monessa kuvassa on mukavasti vauhtia. Kirja on kokonaisuudessaan kaunis ja jokaisen sadun alkua koristaa anfangi, suurikokoinen koristeltu alkukirjain.
Joulusatu kuullostaa tosiaan hyvältä ja tuo Sinnikäs meripoika.Laitan muistiin tämän kirjan, kiitos! Kauniit kuvat.
VastaaPoistaKiva, Johanna :). Minä ajattelin, että pitää hankkia luettavaksi tuo Alasalmen edellinen satukokoelma, joka on ilmeisesti aikalailla samantyylinen kuin tämä uusi.
VastaaPoistaHei Maria ja kiva kuulla uudemmasta satukirjaperinteestä! Olen lukenut yhden Anni Swanin sadun nyt joka ilta ja ne ovat niin lumoavia. Aion tutustua näihin Alasalmen satuihin myös. Minulla on ilmeisesti satukausi!
VastaaPoistaTiedätkö, Sara, minulle tuli joistakin Alasalmen saduista mieleen juuri Anni Swan, jolla on myös vuorenpeikkoja, köyhiä perheitä ja suomalaisen luonnon kuvausta. Tyyli on Alasalmella kuitenkin humoristinen, kun taas monet Swanin sadut ovat hyvin surullisia. Satukausi kuulostaa ihanalta!
VastaaPoistaTämä satukirja ehdottomasti lisättävä siihen jo uhkaavan pitkään luetteloon kirjoja, jotka aion ostaa kirjamessuilta ensi torstaina.
VastaaPoistaIhanasti kirjoitat tästä ihanasta kirjasta.
VastaaPoistaKiva kuulla, Anonyymi, ja kiitos, LiisaH! :)
VastaaPoista