Raili Autialan tyttöromaanin Kesä yllättää ensipainos vuodelta 1936 tarttu mukaani Hämeenlinnan torin antikvariaattikojusta Martta Wendelinin kannen ja vetävän alun vuoksi:
He kulkivat pitkin aurinkoista Esplanadia eräänä kesäkuun alkupäivänä.
- Pirre, mitä sinä tekisit, jos sinusta yht'äkkiä tulisi maalaiskartanon kotiopettajatar? Kysyi Aira.
- Totisesti, se olisi toista kuin vetelehtiä joutilaana koko kesä!
- Niin minustakin.
- "Maalaiskartanon kotiopettajatar", sehän on kuin romaanin nimi. Ja Pirren iloisiin silmiin syttyi äkkiä haaveellinen hohde. - Kuvittele: jokin suuri, ihana kartano, joka aivan tuoksuu vanhuutta ja runollisuutta.
Asetelma on siis sama kuin esimerkiksi Anni Swanin nuortenromaanissa Kaarinan kesäloma (1918): nuori tyttö haluaa helpottaa perheensä toimeentuloa menemällä kesäksi töihin, ja tyypillinen työpaikka on nuorempien lasten ja nuorten "kotiopettajana", joka kesyttää villikot ja auttaa kovapäisenkin koltiaisen suorittamaan algebran ehtonsa. Nykyajan nuortenkirjan vastine tällaiselle juonelle olisi varmaan kesäinen kielikurssi Brightonissa. Vanhoissa suomalaisissa nuortenromaaneissa junamatka tai kulku kanavalaivalla kuvataan jännittäväksi siirtymävaiheeksi, kun nykykirjallisuudessa nuoren lentomatka saatetaan sivuuttaa sen kummemmin ihmettelemättä.
Kotiopettajateema on tuttu myös aikuisten romaaneista; Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847) ja Anne Brontën Angnes kotiopettajatar (1847) ovat lajityypin esiäitejä. Suomalainen klassikko, Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926) jatkaa samaa perinnettä: nuori nainen matkustaa vieraalle paikkakunnalle opettajaksi, kohtaa vaikeuksia mutta saa kokea myös vähintään häivähdyksen romantiikkaa. Siinä missä vanhemmissa (koti)opettajatartarinoissa ammatillinen toiminta ja kunnianhimo katkeaa avioliittoon, Autialan Kesä yllättää -romaanin nuori Aira saa mahdollisuuden lääkärinopintoihin.
Raili Autiala oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija; yksi niistä monista suomalaisista kirjailijoista, jotka kirjoittivat viehättävän nuortenromaanin tai pari mutta joista ei tullut pitkän linjan kirjailijoita tai klassikkoja. Näitä teoksia ei enää löydy kirjastoista, mutta antikvariaateista, kirpputoreilta, huutiksesta tai vaikka Saran Tyttökirjaklassikot -verkkokaupasta näitä nostalgisia ihanuuksia voi vielä saada luettavakseen. Kesä yllättää on julkaistu Otavan Tyttöjen kirjastossa eli samassa sarjassa kuin esimerkiksi Mary Marckin koululaisromaanit tai Susan Coolidgen Katyn toimet jatko-osineen. Minusta on ihanaa löytää aikuisenakin "uusia", ennalta tuntemattomia tyttökirjaklassikkoja - tyttöromaanit ovat minulle samankaltaista rentouttavaa kesälukemista kuin romanttinen viihde joillekin toisille (L. M. Montgomery ja muutama muu ovatkin sitten jotain enemmänkin). Kesä yllättää on hilpeä, muutamin tummin sävyin syvennetty kuvaus Kartanon ja Pappilan nuorison kesänvietosta tanssiaisineen, näytelmäharjoituksineen ja saariretkineen.
Honkasalo, joka vielä äsken oli näkynyt suuren selän takaa, oli nyt suoraan edessä. Se näytti mahtavalta korkeine mäntyineen ja kalliorantoineen. Moottori hiljensi vauhtiaan ja lipui tasaisen kallion kylkeen. Maihin päästyä oli ensimmäisenä tehtävänä pukeutua uimapukuun ja heittäytyä veteen. Ranta oli yhdessä kohtaa muodostunut leveäksi, tasaiseksi hietikoksi. Oli ihanaa kahlata yhä syvemmälle, hiekka kutitti somasti jalkapohjia, vesi pärskyi ja kimalteli.
Raili Autiala oli Katri Lahtisen (os. Kivimaa, s. 1906) kirjailijanimi. Autiala syntyi ja kasvoi Hartolassa, "hämäläisessä kulttuurikodissa". Hänen veljensä oli kirjailija, suomentaja ja teatterijohtaja Arvi Kivimaa. Kolmessa nuortenromaanissaan Kesä yllättää, Viimeinen lukukausi (1938) ja Kaksi tuntematonta (1946) Autiala palaa lapsuudenmaisemiinsa ja nuoruudenmuistoihinsa, idylliseen Hartolaan ja koulukaupunkiinsa Heinolaan. Kesä yllättää sijoittuu Hartolan kirkonkylälle, Koskipään kartanoon.*
| ||
"Kuinka hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että kartanon täytyi ehdottomasti olla matala ja viheriänharmaa vaikuttaakseen vanhalta ja hienolta ja että sen piti olla tuuheitten riippakoivujen varjostama?" Kuvassa Koskipään kartano Hartolassa/Museovirasto |
Muutama vuosi sitten pysähdyimme kesälomareissulla Hartolassa ja ihastuin jo silloin kauniiseen kulttuurimaisemaan ja hartolalaiskirjailija Maila Talvion kotimuseon pihapiiriin. Myös Mika Waltari on kirjoittanut monia historiallisia romaanejaan, muun muassa Sinuhe egyptiläisen, Hartolan kesäpaikassaan viettäminään kesinä, joten jotain taikaa tuossa paikkakunnassa on. Autialan Kesä yllättää -kirjan lukeminen ja sen taustoihin tutustuminen synnyttikin minussa pienimuotoisen kesämatkakuumeen: olisi ihana tutustua Hartolaan paremmin!
(*Lähde: Tuula Korolainen: Raili Autiala, teoksessa Kotimaisia nuortenklassikoita 2)
Viheriänharmaa on kaunis väri. Se on kuin poronjäkälä. Sen värin valitsin keittiörempassa kaappiemme väriksi ja olen vieläkin täydellisen tyytyväinen. Kyllä tyttökirjat tietävät!
VastaaPoistaMaila Talvion kootut olen lukenut, omistan ja pidän kovasti.
Sinuhe taas...on oma ikijuttunsa. Luin sen muuten uudelleen edellissuvena yöt läpeensä ja edelleen sama hurmio.
Leena, luinkin keittiöremppajuttusi joskus ennen omaa blogiprofiilia ja muistan nuo laatat! Eniten kadehdin kuintenkin sitä, että keittiöön mahtuu iso ruokapöytä :).
VastaaPoistaMinulla on projektina lukea lisää Maila Talviota; olen lukenut vain Silmä yössä ja jonkin toisen; mutta hyllyssä odottaa enemmän :). Talvion proosassa on jotain, mikä viehättää!
Pahoittelen että kuvat eivät näy; otin oman kuvan tuosta Kesä yllättää -kirjasta ja koetin miljoona kertaa lisätä kuvia, mutta joko bloggerissa tai selaimessa takkusi jokin, ja lopulta väsyneenä "kopsasin" kuvat toisella tavalla tuohon tekstin sekaan... Huoh! Sama juttu kuin sinulla Leena, tietotekniikka lyhentää eliniänodotetta ;)
Hei Maria
VastaaPoistaHarmi, kun kirjan kansikuvaa ei näy ainakaan tällä hetkellä! Minä kyllä tiedän, mitä se näyttää, mutta itselläni ei vielä kirjaa ole. Olipas hienoa, kun teit tästä kirjasta ja kirjailijasta esittelyn! Tämä auttaa minuakin sisällön suhteen ja jossain vaiheessa yritän tämän saada.
Otavan tyttöjen kirjasto -sarjassa on paljon näitä vanhoja suomalaisia tyttökirjoja ja monet niitä keräilevätkin. Kansikuvat niissä ovat kyllä upeita.
Minä lainasin Hilja Valtosta kesälukemiseksi muuten ja Kaarinan kesälomahan pitäisi nyt suvella lukea :)
Hei Sara! :)
VastaaPoistaKansikuvien takia näitä taidetaan pääasiassa ostella. Esittelyni kirjasta on hyvin lyhyt ja pintapuolinen; yksi asia, mitä en oikein saanut muotoilluksi oli kirjassa olevan keski-ikäisen mieshahmon, Airan sodassa kaatuneen isän rintamatoverin herättämät ajatukset. Hahmo oli ärsyttävä, enkä ymmärtänyt funktiota - oliko hän mahdollisesti mukana korostamassa Airan ja hänen tovereidensa nuoruutta ja elämäniloa vastakohdan kautta?
Toivottavasti löydät kirjan. Jos haluat vain lukea sen (etkä omaksi/myyntiin) niin voin lainata sen sinulle joskus.
Ärsyttää tosiaan tuo kuvajuttu; kun kerrankin kuvasin kirjan itse (tuo huutiksen kuva, jonka yritin kopsata, on vähän erinäköinen pinnaltaan), ja tuo kartano harmaanvihreine väreineen olisi kiva saada myös näkyviin.
Minä rakastan näitä kesäisiä tyttökirjoja ja niiden kansia! Minulla on tässä edessäni juuri Irja Malmila-Lappalaisen kirja Arja pyrähtää naapurimaassa, joka on sekin aivan viehättävä kirja ja uskomattoman upea kansikuva. Ostin kirjan ihan tuon kannen takia, mutta en pettynyt kirjan sisältöönkään.
VastaaPoistaMukava havainto sinulla, että entisajan tyttökirjoissa matkantekoa kuvattiin enemmän. Niinhän se on ollut, jännittävää ja harvinaista päästä jonnekin, vaikka "vain" Ruotsiin, kuten tässä Malmila-Lappalaisen kirjassa.
Kotiopettaja-aiheesta muistui mieleeni, että me lapsena leikittiin mummolassa serkkujen kanssa kotiopettajaa. Mistähän kirjasta/elokuvasta sekin juontui? En muista, mutta tuskin nykylapset enää leikkivät kotiopettajia... :)
Jonna: en ole kuullutkaan Malmila-Lappalaisesta, olisi kiva jos kirjoittaisit kirjasta blogiisi, vaikka lyhyestikin :). Nämä vanhat suomalaiset tyttökirjat ovat aika katoavaa kansanperinnettä, siksi päätin tuoda tämän Autialan kirjan blogiini - ihana kun te muutama kommentoittekin :).
VastaaPoistaJa ihana tuo tiedän lapsuuden kotiopettajaleikki - katoavaa kansanperinnettä sekin :).
VastaaPoista