TTT: Blogin aikana luettujen Top10 Kirjan ja ruusun päivänä

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää blogisiskot, -veljet ja lukijat! Lukuviikon kunniaksi (ja koska Valkoinen kirahvi  ja Liisa haastoivat minut!) listaan Top Ten Tuesdayssa "kymmenen parasta" blogin aikana lukemaani kirjaa. Inspiraationa toimivat vastaavat listat muissa kirjablogeissa; ja ainakin Jaanalla, Anna Elinalla, Saralla ja Karoliinalla on useampikin sama kirja listallaan. Tarkemmin listaa tutkailtuani totesin, että suurin osa kirjoista on vieläpä sellaisia, joihin olen kiinnostunut jonkin kirjabloggaajan suosituksesta. Kiitos siis kaikille teille, armaat kollegat!

Olen pitänyt kirjablogia vähän yli kaksi vuotta, joten tässä mainitsemani kirjat ovat sellaisia, jotka olen lukenut viimeisen parin vuoden aikana, eivät (välttämättä) kaikkien aikojen suosikkeja. Jonakin toisena päivänä lista saattaisi näyttää hieman erilaiselta, mutta nämä ihanat, tärkeät kirjat haluan mainita nyt.

1. Johan Bargum: Syyskesä

2. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta

3. Kate Chopin: Herääminen

4. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

5. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 

6. Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa

7. Sirpa Kähkönen: Hietakehto

8. Ulla-Lena Lundberg Jää

9. Carol Shields: Pikkuseikkoja

10. Märta Tikkanen: Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta


P.S. Kannattaa seurata HelMet-kirjastojen Facebook-sivuilla lukuviikon ajan pyörivää "Tämä kirja muutti elämäni" -kampanjaa, jossa kirjabloggaajat kertovat "elämänsä kirjoista". 

Kolme tärppiä syksyn kirjoihin (muunneltu muffinssitunnustus)

Kuva: Sinisen linnan hovikuvaaja JL.

Blogeissa on viime päivinä näkynyt lukijoiden tärppilistoja syksyn kirjoista. En ollut ajatellut itse tehdö sellaista, sillä kiinnostun niin monista kirjoista, että listan tekemiseen menisi kokonaisen kirja-arvion verran aikaa eikä sitä jaksaisi kukaan lukea loppuun. Erja kuitenkin haastoi minut lukupäiväkirjassaan viime aikoina blogeja kiertäneellä muffinssihaasteella, johon olen jo vastannut kertomalla lempivärini, -ruokani ja haaveitteni matkakohteen. Muistaminen lämmittää aina, kiitos Erja! - joten vastaan haasteeseen tällä kertaa poimimalla syksyn kirjasadosta kolme kirjaa, jotka haluan ehdottomasti lukea. Näin lyhyt lista on pakostakin hieman sattumanvarainen; olisin voinut mainita jotkut muutkin kolme kirjaa mutta nämä kutkuttavat eniten juuri nyt:

1. Riina Katajavuori: Omakuvat (Tammi)
Katajavuoren Lahjat-romaanin äitiyden ja arjen kuvaus kosketti; uutuudessa kirjailija "piirtää kirjoituksessaan esiin naisen, äidin, joka ehtii pitkästä aikaa katsoa itseeään". Oih.

2. Johanna Venho: Syntysanat (Wsoy)
Voisin toistaa sen, mitä kirjoitin Katajavuoresta, vaihdan vain romaanin tilalle runokokoelman Yhtä juhlaa. Kustantajan luonnehdinta: "Palkitun runoilijan komea romaanidebyytti". Jotenkin odotan, että kirjassa viitataan kalevalaisiin myytteihin, saa nähdä osunko oikeaan.

3. A. S. Byatt: Lasten kirja. (Teos)
Rakastin Riivausta, joten tämän englantilaisen kirjailijaladyn seuraava suomennos on must read. Kustantamon ennakkoesittelyssä sanotaan, että Byatt "hallitsee suurta henkilömäärää tarujen, satujen ja historian verkostossa". Tähän täytyy varata aikaa.

Kuva: JL.

Laitan "Kolme tärppiä syksyn kirjoihin" -haasteen eteenpäin kaikille, jotka eivät ole vielä syksyn TBR-kirjojaan listanneet ja haluavat tehdä sen lyhyesti. Ihania, syksyisiä päiviä kaikille!

Sweetest Blog -haaste

Sain Ankilta tämän ihanalla leivoksella kuvitetun haasteen, kiitos! Haasteen ideana on kertoa lempivärinsä, lempiruokansa sekä minne haluaisi matkustaa.

Lempivärini on vihreä, männyn- tai sammalenvihreäksi kutsuttu sävy. Melkein yhtä mieluisia värejä ovat viininpunainen ja violetti.

Lempiruoka: Hmm, kaikki oman äidin tekemä on hyvää, erityisesti lasange. Toivottavasti oma lapseni ajattelevat kokkauksistani samoin ;). Jos pääsen ravintolaan, valitsen mieluiten intialaista tai nepalilaista.

Haluaisin matkustaa Irlantiin, Prinssi Edwardin saarelle Kanadaan tai Roomaan. Irlannissa kiehtovat kirjalliset ja luonnonmaisemat, PEI:lle minua vetää Montgomery ja Roomaan kaupungin historia ja kulttuuriset kerrokset.

Ojennan tämän kuppikakun eteenpäin ihan kaikille, jotka haluavat tehdä nämä intiimit tunnustukset :). Aivan erityisesti haluan kuitenkin haastaa pari uusimman kiinnostavan blogilöytöni kirjoittajat: Sinisen polkupyörän Gammurin, Luetut, lukemattomat -blogin Liisan, Tarukirjan Margitin ja Just a little bit:n Johannan

Riitta Jalonen: Kuvitte itsellesi mies

Riitta Jalosen romaanin Kuvittele itsellesi mies (Tammi 2006) lukeminen pian Todistaja Brigitin talossa -teoksen jälkeen tuntui hämmentävältä, vähän kuin kohtaisi vanhoja tuttuja uusissa yhteyksissä. Jälleen kohtaan Jalosen kirjan sivuilla naisia, jotka purkavat suruaan ja vihaansa hiljaisesti, esineitä särkien ja huonekasveja kiusaten. Madeiran-matkalta palaava Mirjami saa kuulla, että hänen poissaollessaan kotona on asunut toinen nainen, kuvataiteilija Inari Ojut. Mirjami heittää parisängyn lakanat ja peitot sekä petollisen miehensä vaatteet ulos hankeen ja raahaa patjat naapurin pihavarastoon. Inari puolestaan on "vierailunsa" aikana, Kalevin poissa ollessa, vaihtanut valokuvien paikkoja, kuvitellut itsensä jo kotoa muuttaneiden kaksostyttöjen äidiksi ja sammuttanut hellästi hoidetuilta kasveilta vihervalot. Tiedostamattaan Inari osuu viattomia kasveja vahingottaessaan Mirjamin ja Kalevin avioliiton kipupisteeseen: kasveja hoidetaan paremmin kuin parisuhdetta, ja vuosia sitten Mirjami on hylännyt unelma-ammattinsa meteorologina ja opiskellut Kalevin rakastamaa puutarha-alaa. Muistoksi nuoruudenhaabeestaan Mirjami olisi halunnut kaksotyttöjen nimeksi Tuuli ja Meri, mutta miehen toiveesta toisesta tuli proosallisemmin Jaana. Mirjami on kadottanut itsensä ja kohdistaa sen vuoksi toiveensa läheisiinsä. Kun kaksostytöt eivät kotoa muuttaessaan haluakaan mukaansa äidin heitä varten säästämiä astioita, Mirjami paiskaa ne yksitellen lattiaan.

Yhtä vähän kuin Brigitin talon Iiris, joka hävittää kaikki vanhat tavaransa hajonneen avioliittonsa jälkeen, pystyy Mirjami pakenemaan menneisyyttään ja kipeitä tunteitaan muistoista latautuneita esineitä tuhoamalla. Romaani seuraa Mirjamin ja Inarin tuntoja ja ajatuksia, Kalevi jää sivuosaan. Kirjan kansikuva ilmaisee asetelmaa hyvin: Kalevi on naisten elämässä kuin paperinukke, josta he voivat kinastella, mutta joka voidaan yhtä hyvin unohtaa laatikon pohjalle. Tai kuin Mirjamin kengät, jotka hän ystävällisesti lainaa liian suuriin kenkiin sonnustautuneelle Inarille tämän näyttelyn ensi-illassa. Inari unohtaa tahallaan palauttaa kengät Mirjamille, ja yhtä mielellään hän olisi lainannut taidetoimittajana työskentelevää Kaleviakin vähän pidempään.

Jalosen koruttomasta kerronnasta ja henkilöhahmoista tulee mieleen Tove Janssonin novellien ja romaanien hahmot, esimerkiksi Kunniallisen petkuttajan Katri ja Anna. Päällepäin käyttäydytään hillitysti, mutta pinnan alla on tummia tunteita ja salaa tehdään pientä jäynää toiselle. Mirjami ja Inari eivät ole kuitenkaan pahoja tai läpeensä itsekkäitä, pikemminkin vähän hukassa. Heistä löytyy silti myös voimaa.

Kuvittele itsellesi mies on kolmiodraama kuten juuri lukemani Annamari Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä. Mutta siinä missä Marttinen kuvaa pettämistä ja mustasukkaisuutta biologisten viettien toteutumisena ja teksti hekumoi rakastavaisten kohtaamisilla, Jalosen kirja on psykologisempi, kuin tutkielma avioliitosta, pettämisen aikaansaamista tunteista ja naisten välisistä suhteista (naisten, jotka ovat ihmisiä, eivät naaraita kuten Marttisen kirjassa). Marttisen Inarin (sattumalta sama nimi kuin Jalosen henkilöhahmolla), Antonin ja Marjan kokema mustasukkaisuus on katkeransuloisen tunteen häivähdyksiä, Jalosen Mirjamilla ja Inarilla se on sisältä päin jäytävä, kylmä tunne, joka sekoittuu muihin menetyksen ja hylätyksi tulemisen tunteisiin.

Jälleen kerran palaan Brigitin taloon, jossa myös käsitellään menetystä ja jotakin hyvin syvältä kumpuavaa vaille jäämisen tunnetta. Kipupisteitä on käsiteltävä jotenkin; Brigitin talossa puhdistava elemetti on tuli, joka tuhoaa vanhoja muistoja ja polttaa metsän, jossa alkaa pian versoa uutta. Kuvittele itsellesi miehessä  taimet ja puut ovat myös tärkeitä, ja kertoessaan Kaleville tietävänsä tämän suhteesta Inariin Mirjami tunsi itsensä puuksi, joka kasvoi keskellä keittiötä ja jonka mies kiersi kaukaa kuin olisi jo alkanut pelätä puun kaatuvan päälleen. Tämän metaforisen puun lisäksi kirjassa kaatuu puu ihan oikeasti, Mirjamin ja Kalevin pihalta poistetaan harsuuntunut hopeakuusi, että se ei kaatuisi myrsyssä heidän kotinsa päälle. Tärkeää vanhan ja virheellisen poistamiseksi tehtävässä prosessissa on myös siivoamisella, pois pyyhkimisellä:

Hän huuhtelisi koko talon vedellä, pesisi kaiken, seinätkin ja katot. Vaikka paperitapetit vaurioituisivat vedestä, hän pesisi ne silti. Hän pesisi myös kellariin piilotetun muotokuvan, liottaisi kerros kerrokselta kaikki värit pois niin, että Inarin työstä jäisi jäljelle vain valkoinen pohjakangas.


Samaan aikaan Inari tekee omaa surutyötään tahollaan. Mirjami on nainen, joka on menettänyt paljon ja pelkää menettävänsä vielä enemmän; Inari sen sijaan on pikemminkin nainen, joka ei ole koskaan saanut mitään, minkä menettämistä pelkäisi yhtä syvästi kuin Inari.

Kuten Todistaja Brigitin talossa, myös Kuvittele itsellesi mies on kirja, joka on näennäisen yksinkertaisen pinnan alla kompleksinen ja monilla merkityksillä kirjottu. Kirja, joka jää kaihertamaan mieleen vielä kauan lukemisen jälkeenkin.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Naakku ja Hanna. Osallistun Jalosen romaanilla myös Suomalaisen keskiluokan arki -haasteeseen.

Tietokirjahaaste ja yleistä lukuhaastepohdintaa

Taava haastoi blogissaan minut mukaan "Koululaisen tietohaasteeseen". Tarkoitus olisi lukea lukuvuoden 2011-2012 aikana 10 tietokirjaa, jotka liittyvät tieteeseen, tieteentekijöihin tai kulttuuriin, kirjoittaa niistä blogiinsa ja kertoa, kannattaako niitä lukea. Rakastan fiktion ohella myös faktakirjallisuutta, erityisesti kirjailijoiden tai muiden kulttuurivaikuttajien elämäkertoja, muistelmia ja historiaa, sekä tietenkin oman opiskelualani Yleisen kirjallisuustieteen oppikirjoja, väitöskirjoja ja artikkeleita. Haaste meni siis oikeaan osoitteeseen ja olen otettu blogini muistamisesta, kiitos Taava! Taava on haastanut mukaan erityisesti pari muutakin bloggaajaa mutta haaste on tietenkin tarkoitettu meille kaikille; mitä useampi lähtee mukaan, sitä enemmän lukuvinkkejä saamme Taavan koontiin, jonka hän aikoo tehdä ennen joulua ja keväällä haasteeseen listatuista kirjoista.

Haastehulluna olen jo muutamaan otteeseen miettinyt, mihin oikeastaan lähden kun osallistun johonkin laajempaan lukuhaasteeseen. Haastehan sanana viittaa johonkin, mitä ei muuten tekisi, mutta haastettuna (joko itsensä tai jonkun muun) saa asiaan motivaatiota, jonkin tavoitteen, jota kohden pyrkii. Joskus lukuhaasteen funktio on vähän erilainen; se haastaa ajattelemaan joitakin kirjoja eri näkökulmasta, jonkun teeman kautta. Esim. Siskos- tai Suomalaisen keskiluokan arki -haasteisiin liittämieni kirjojen kohdalla haastanut itseni miettimään, miten sisarussuhdetta tai keskiluokan elämää on kirjassa kuvattu. Teemoittain lukeminen antaa paljon, kun lukee erilaisia teoksia samasta aihepiiristä. Minun ei myöskään tarvitse erikseen haastaa itseäni lukemaan brittiläistä kirjallisuutta, koska luen sitä muutenkin paljon - Brittein saaret ovat yksi "kirjallisista maisemistani", mutta Karoliinan Totally British -haaste sai minut ymmärtämään käsitteen aivan uudella tavalla: brittiläiseen kirjallisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin englantilaista kirjallisuutta, mm. Kansainyhteisön ja entisten siirtomaiden kirjallisuus, maahanmuuttajien kirjallisuus jne. Myös hauskat alakategoriat, kuten yläluokkaan viittaava "Stiff Upper Lip" tekevät TB-haasteesta kiinnostavan. Jonkinlaista hikipinkoiluakin tunnistan ainakin omassa haastehulluudessani; on kiva koettaa mihin pystyy ja keräillä pisteitä kuin koulukursseja ikään...

Kirjablogiyhteisössä haasteiden funktio on tienkin myös luoda yhteisiä puheenaiheita, esitellä muille itseä kiinnostavia teemoja (ja saada niille jatkuvuutta toisten blogeissa), kysellä haasteeseen sopivia lukuvinkkejä toisilta bloggaajilta ja (hieman proosallisemmin) linkittää puolin ja toisin. Kirjoitinkin jo taannoin postauksen haastavasta bloggamisesta, jossa pohdin haasteiden viehätystä ja esittelin lukuhaasteita, joihin aion osallistua. Parhaimmillaan haasteet toimivat inspiraation lähteenä, niin minulle kävi myös Taavan tietokirjahaasteen tiimoilta.

Omalla kohdallani muokkaan tietokirjahaastetta siten, että en liitä haasteeseen kirjailijoihin tai kirjoittamiseen liittyviä tietokirjoja, jotka liitän Paulan Kirjallista elämää -haasteeseen. Näin saan haasteeseen itselleni haastetta :). Nelisen kuukautta kestäneen blogiurani aikana olen kirjoittanut seuraavista tietokirjoista:

Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä (väitöskirja)
Rintamamiestalot. Rakentajien muistikuvia (muistelma- ja tietoteos)
Ensin myytiin piano (muistelma)
Irti oravanpyörästä (hitaampaa elämää, omakohtaisia kokemuksia)
Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (avioliiton kulttuurihistoriaa omakohtaisiin kokemuksiin peilaten)
Kuinka kirjoitan romaanin (kirjallinen muistelma)
Kirjailijan työmaat (kirjailijat kertovat työstään)
Jokainen sydämeni lyönti (muistelma)
Adoptiomatka (erään perheen kokemus adoptioprosessista)
Hyvä, parempi, valmis - eli miten kirjoittaa se loppuun asti (kirjoittamisen opas)
Pientä elämää etsimässä (hitaampaa elämää)

Tietokirjoja löytyi siis reilun neljän kuukauden ajalta yksitoista (tosin sekä Irti oravanpyörästä että Kirjoittaen maailmassa -teokset olen lukenut ennen blogia, jälkimmäistä selailen aina silloin tällöin), joista seitsemän oli muita kuin Kirjalliseen elämään liittyviä teoksia. Haastan itseni lukemaan enemmän myös muista aiheista kuin omasta alastani, esimerkiksi historiaan, maantieteeseen, vieraisiin kulttuureihin ja uskontotieteeseen liittyviä teoksia ja erilaisten ihmisten (muidenkin kuin kirjailijoiden!) elämäkertoja. Elämäkertojen ystäville löytyy lukuvinkkejä Saran/P.S Rakastan kirjoja postauksesta ja keskustelusta. Tietokirjahaasteen puitteissa ajattelin lukea ainakin seuraavat kirjat:

Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa
Maija Asunta-Johansson: Naiset eivät syö retiisejä
Tom Sjöblom: Tuulten saarella. Matka kelttien ja kertojien Irlantiin.


Tässä vielä muutama tietokirja (muusta kuin kirjallisuuden aihepiiristä), joita suosittelen lämpimästi niille, jotka eivät ole niitä vielä lukeneet:

McNeill & McNeill: Verkottunut ihmiskunta 
Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret. Naiset tieteen historiassa
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa


Kuten listasta huomaa, minun olisi syytä sivistää itseäni myös muulla kuin kirjallisuuteen ja historiaan liittyvällä tiedolla. Mielenkiinnolla odotan, miten minun käy tämän haasteen kanssa ja millaisia kiehtovia tietokirjoja löydän eri aloilta!

Kymmenen tärkeää kirjaa ja vähän muutakin

Binette Schroederin kuvitusta kirjaan Ra ta ta tam.

Sain Linnealta, Leenalta ja Katjalta kepeän kesähaasteen listata kymmenen kirjasuosikkia ja kosmetiikkasuosikit kaupanpäälle. Lämmin kiitos! En mitenkään pysty listaamaan kymmentä parasta tai itselleni merkittävintä kirjaa, mutta heitän nyt lonkalta nämä ensimmäisenä mieleeni johtuvat, tärkeät ja ihanat:

Jane Austen: Kasvattitytön tarina
Monen Austen-faninkin mielestä tylsä kirja ja tylsä päähenkilö, mutta minua Fannyn kohtalo kosketti. Kirjan henkilöiden mukana on ihana vaellella avarassa kartanon puistossa tai käydä ratsastamassa. Joka lukukerralla seuraan sydän pamppaillen, saako Fanny rakastettunsa vai ei.


Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna
Kirjoitin kirjasta lyhyesti täällä. Kirjan päähenkilön viaton olematta tyhmä, moraalinen olematta tuomitseva ja rakkaudessaan ehdoton ja uskollinen, muttei omistushaluinen.


L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään
Uuden kuun Emilian kirjallinen kunnianhimo ja rakkaus Prinssi Edwardin saareen, vanhaan sukukartanoon, eksentrisiin sukulaisiin ja naapurin Teddyyn vangitsee uudelleen ja uudelleen. Runotyttö-kirjoissa Montgomery kuvaa myös olemassaolon selittämättömiä puolia ja telepatian voimaa.

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani.
Raastava ja ravisuttava kertomus äidinrakkaudesta, joka on liian paksua, "too thick of love", kun nainen joutuu valitsemaan kuoleman ja orjuuteen paluun välillä.


Peter Nickl, Binette Schroeder: Ra ta ta tam. Kiehtova, tunnelmaltaan unenomainen lasten kuvakirja pienestä ratatyöläisestä, joka seuraa rakentamaansa pientä valkoista veturia huimiin seikkailuihin, pakoon  ahneita ihmisiä ja suuria mustia vetureita. Ra ta ta tam!


Carol Shields: Ellei
Kirja kuvaa äidin rakkautta aikuiseen tyttäreensä ja epätoivoa, kun tytär siirtyy syrjään omasta elämästään. Tässä kirjassa Shields vastaa myös (mies)kriitikoille ja muille kirjallisuuden portinvartijoille, joiden mielestä hänen naisten arkista elämää kuvaava kirjallinen tuotantonsa ei yllä ihan kirjallisuuden korkeimpaan kastiin.


Hannu & Janne Tarmio: Maailman runosydän
Maailman runouden ehtymätön runsaudensarvi hienoina suomennoksina, tarvitseeko sanoa muuta? Rippilahja, jota olen vuosien myötä oppinut arvostamaan yhä enemmän ja enemmän.


Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Tätä en ole itse lukenut, mutta mainitsen tämän siksi, että mieheni on lukemassa lapsillemme iltasaduksi jo viidettä Fedja-kirjaa ja sekä isä että lapset viihtyvät yhä vain! Itsekin olen lasten esitysten ansiosta oppinut kirjasta tärkeän sitaatin: "Kop kop! - Kuka siellä? - Olen postiljooni Petshkin, toin teille Pörriäisen." Esikoinen haluaisi lukea tämän ensimmäisen kirjan uudelleen, koska siinä Fedja karkaa kotoa.

Johanna Venho: Yhtä juhlaa 
Koskettavaa, rosoista ja elämänmakuista runoa äitiydestä.


Mika Waltari (toim. Ritva Haavikko): Kirjailijan muistelmat 
Ritva Haavikon kirjailijahaastatteluista koottu teos, jossa Mika Waltari kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan, matkoistaan ja teostensa synnystä. Luen kirjaa uudelleen ja uudelleen.


K-blogin Jenni kyseli postauksessaan toisten bloggaajien listaamisperusteita. Itse pyrin nostamaan näille listoille sellaisia kirjoja, jotka eivät itsestään selvästi keiku kaikilla vastaavilla listoilla. Minulle tärkeitä kirjoja on niin paljon, että niissä on valinnanvaraa, enkä edes halua tavoitella sitä ehdotonta "Top 10" -kirjalistaa, kuten ei varmaan kukaan muukaan kirjoja intohimoisesti rakastava. Nyt jälkeenpäin listaa katsoessani huomaan, että lähes kaikki mainitsemani kirjat kertovat rakkaudesta, joko äidinrakkaudesta tai romanttisesta rakkaudesta, tai vähintäänkin rakkaudesta kirjallisuuteen.

Sitten kevyempään kesähömppään, eli siihen kosmetiikkaan.

1. Nivea Moisturinzing Sun Lotion suojakerroin 20 tjsp: erittäin ajankohtainen ja tärkeä juuri nyt!
2. Erittäin Hieno Suomalainen Tervasampoo: ilokseni sain viime viikonloppuna käyttää tätä aidossa puusaunassa, rakastan tätä tuoksua.
3. Garnier Mineral Deo 24h tjsp
4. Ripsari: ostin sellaisen (tummanruskean) ystävien häihin viime kesänä ja se on unohtunut sen jälkeen laukun pohjalle, merkki muistaakseni Lumene.
5. Puuteri: ks. edellinen kohta.

Enenpää en nyt keksi tähän listaukseen ja se kertonee kaiken - myös sen, miksi en ole laittanut kuvaani tänne blogiin ;).


Tämä haaste on kiertänyt nopeasti monessa blogissa enkä, kuten Katja osuvasti sanoi, jaksa leikkiä "blogisalapoliisia" selvittäen, ketkä sen ovat jo saaneet, mutta viskaan sen nyt Kattojen yli -blogiin, Harjun huminan Jonnalle, Sanojen janon Jum-Jumillle, Marja-Leenalle ja Valkoiselle kirahville.

Kirjallisia maisemia (haastevastaus)

Katunäkymää Brooklynista.

Lumikko heitti Meijerielämää -blogissaan mielenkiintoisen jatkohaasteen mieskirjalistansa yhteydessä. Haaste kuuluu näin: "Heitänpä minäkin haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen tietysti." Inspiroiduin haasteesta niin, että kiskoin hyllystäni pinoittain kirjoja ja aloin selailla niitä. Ensimmäinen vastaukseni oli ilmiselvä: kaikkein parhaiten olen viihtynyt Kanadassa, erityisesti Prinssi Edwardin saarella, mutta myös esimerkiksi Ontariossa. Clarissa on kuitenkin jo esitellyt kanadalaisia kirjailijasuosikkejaan Luovaa puuhastelua -blogissaan, ja uskon monien muidenkin kirjabloggaajien vielä johdattelevan meitä kyseiseen maailmankolkaan tämän haasteen tiimoilta, joten tutkailin kirjallisen maailmankarttani muita mahdollisuuksia. Jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan mahdottoman pitkä, valitsin yhden "matkakohteen" - saatan palata haasteeseen vielä myöhemmin jonkin toisen maantieteellisen ympäristön merkeissä, mutta tällä kertaa esittelen kirjallisen New Yorkini. 

Brooklyn Bridge

En ole koskaan itse käynyt New Yorkissa, enkä itse asiassa halua käydäkään. Ajatus pilvenpiirtäjien ja ilmansaasteiden miljoonakaupungista itse asiassa kammottaa minua; en usko että pystyisin asumaan sellaisessa paikassa. Ajatuksen (ja kirjallisuuden) tasolla kaupunki on kuitenkin kiehtova: kansojen sulatusuuni eri kansallisuuksien leimaamine kaupunginosineen, yötä päivää hereillä oleva kaupunki, kulttuurin ja taiteen runsaudensarvi, useiden kirjailijoiden kotikaupunki. Kirjoissa olen viihtynyt New Yorkissa oikein hyvin, erityisesti Brooklynissa ja SoHossa. Kirjailijat, joiden johdattamana olen kulkenut Ison Omenan kaduilla, ovat William Styron, Siri Hustvedt, Paul Auster ja Don DeLillo, ja aikajana ulottuu 1940-luvusta 2000-luvulle. Hypätkää kyytiin!


Brooklyn

Manhattanilta oli noihin aikoihin miltei mahdoton löytää halpaa huonetta, joten minun oli muutettava Brooklyniin. Tämä tapahtui vuonna 1947. Tuon niin elävästi mieleeni painuneen kesän miellyttäviä puolia oli sää, joka oli aurinkoinen , leuto ja kukkaistuoksuinen aivan kuin aika olisi pysähtynyt ikuiselta tuntuvaan kevääseen. 

Näin alkaa William Styronin romaani Sofien valinta (Sophie's Choice 1976, suom. 1982 Otava), jonka luin 14-vuotiaana. Kirja kertoo nuoresta, kirjailijanurasta haaveilevasta Stigosta, joka tutustuu Brooklynissa naapuriinsa Sofieen ja saa ajan myötä kuulla juutalaisnaisen vaiheista Auschwitzissa ja valinnasta, jonka kahden pienen lapsen äiti joutui siellä tekemään. Tyttökirjojen ja Jane Austenin kirjallisessa maailmassa kasvaneelle teos oli ravisuttava, ja lukuisia loistavia ja vaikeista aiheista kertovia kirjoja myöhemmin Sofien valinta on säilyttänyt mielessäni paikkansa kirjana, joka kuvaa suurta kärsimystä mutta antaa silti toivoa, sillä kirja päättyy sanoihin: Ei ollutkaan tuomiopäivä - vaan aamu. Aamu: säkenöivä ja kirkas.  

Toisenlaisiin Brooklynin tunnelmiin meidät johdattaa newyorkilaiskirjailija Paul Auster, joka tunnetaan suomessa ehkä parhaiten New York -trilogiastaan. Olen lukenut trilogiasta vain päätösosan, metafyysisen dekkarin Lukittu huone, senkin vuosia sitten. Koska myös Sattumuksia Brooklynissa on minulta vielä osittain lukematta, käykää lukemassa kirjasta jäljen ääni -blogista. Osittain New Yorkiin sijoittuu myös Austerin Näkymätön.

Katunäkymää SoHossa.

SoHo

Vaikka Matt luonnostelikin kaiken aikaa baseballkenttiä ja pelaajia, ei hän lakannut koskaan piirtämästä ja maalaamasta myös New York Citya. Ajan myötä kaupunkiluvista tuli yhä monimutkaisempia. Hän maalasi kaupunkia auringonpaisteessa ja harmaan taivaan alla. Hän maalasi sitä tuulisina päivinä ja sateessa ja lumimyräkässä. Hän piirsi kaupunkia lintuperspektiivistä, sivulta ja ruohonjuuritasolta ja kansoitti sen kadut rotevilla liikemiehillä ja tyylikkäillä taiteilijoilla ja laihoilla malleilla ja pummeilla ja höpöttävillä hulluilla, joita me näimme joka päivä koulumatkalla. Hän piirsi Brooklynin sillan ja Vapauden patsaan ja Chrysler Buildingin ja Kaksoistornit. 

Siri Hustvedt, Kaikki mitä rakastin.

Paul Austerin puoliso Siri Hustvedt on sijoittanut New Yorkiin ainakin romaaninsa Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia. Ensinmainittu sisältää lumoavaa kuvausta SoHossa asuvista taiteilijoista, kirjailijoista sekä taiteen- ja hysteriantutkijoista, joiden kohtalot kietoutuvat yhteen ystävyyden, rakkauden ja lopulta tragediankin sitein. Amerikkalainen elegia puolestaan viittaa muun muassa vuoden 2001 kaksoistornitragediaan, joka ravisutti New Yorkin elämää peruuttamattomasti. 

Kaksoistornien romahtamisesta kertoo myös Don DeLillon romaani Putoava mies. Kirjan alussa kuvataan päähenkilön harhailua kaupungissa, joka on sama mutta kuitenkin eri, ilma sakeana tuhkasta, savusta ja paniikista. DeLillon romaani on hieno kuvaus paitsi kollektiivisesta ja jokaista yksilöä eri lailla koskettavasta traumasta, myös päähenkilön ja hänen perheensä ihmissuhteista. En kuitenkaan halua päättää New York-kierrostamme näin synkkiin tunnelmiin, vaan palaamme vielä Brooklyniin, jonne sijoittuu TBR-listani kärkipäässä tällä hetkellä oleva romaani, jota en ole vielä saanut käsiini. Jo kansikuva kertoo paljon: romaani kertoo New Yorkiin emigroituvasta nuoresta irlantilaisnaisesta, jolle Brooklyn edustaa uutta alkua ja haaveita.

Kirjasta on kirjoittanut esimerkiksi Zephyr Kirjanurkkauksessaan. Minäkin toivon piakkoin pääseväni  Brooklynin päähenkilön Eilisin kanssa tuon valtamerilaivan matkaan ja tutustumaan brooklyniin 1950-luvun irlantilaistytön silmin. Siihen asti nautin aurinkoisesta Suomen suvesta pihalla, jasmikkeen tuoksussa!

Ihanaa päivää!

10 suomalaista mieskirjailijaa

Saran kirjojen Sara vastasi "100 mieskirjailjaa" -haasteeseeni täällä. Samalla hän toivoi vinkkejä suomalaisista mieskirjailijoista, joita hän haluaisi lukea enemmän. Ihanan kompakti haaste - tässä tulee oma Top 10:

1. Bo Carpelan: Alkutuuli + runot
2. Johan Bargum: Syyskesä
3. Joel Haahtela: Perhoskerääjä
4. Mika Waltari
5. Lassi Nummi: Tahdon sinun kuulevan
6. Jussi Valtonen: Siipien kantamat
7. Reko Lundan: Ilman suuria suruja
8. Reidar Palmgren: Jalat edellä
9. Olli Jalonen: Poikakirja
10. Juha Itkonen: Seitsemäntoista

+ Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Listasin kirjailijoita nyt vähän eri perustein kuin 100 naiskirjailijaa tai 100 mieskirjailjaa. Jätin klassikot vähemmälle ja noston esille nykykirjailijoita. Olli Jaloselta en ole lukenut vielä yhtään kokonaista teosta, mutta olen varma että tulen pitämään Poikakirjasta ja 14 solmusta Greenwitchiin. Itkoselta
olen lukemassa Seitsemäätoista (aiemmin olen lukenut Huolimattomia unelmia), ja vaikka tuntuu, etteivät Itkosen tyyli ja aiheet ole minun "ominta" kirjallisuuttani, lienee paikka tässä listassa oikeutettu. Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät taas kuulostaa blogikehujen perusteella niin mukaansatempaavalta ja omanlaiseltaaan, että pakko mainita sekin!

100 mieskirjailijaa

Jatkoin jokin aika sitten Saran kirjoista alkanutta "100 naiskirjailijaa" -haastetta ja usutin siihen vielä uusia bloggaajia mukaan (joiden listoja olen käynyt huokaillen lukemassa ja lukuvinkkejä muistikirjaani rustaamassa, kiitos!) Omaatuntoa alkoi kuitenkin kolkuttaa tällainen kielletty "positiivinen syrjintä" - olkoonkin, että naiskirjailijoita on vuosisatijen ajan työnnetty marginaaliin. Omantunnon lisäksi aloin pelätä tasa-arvovaltuutetun kolkuttelevan blogini ovella, joten päätin kirjoittaa listan myös mieskirjailijoista. Viime aikoina olenkin lukenut useita todella hyviä mieskirjailijoita, joita haluan nostaa esille.


Vierastan listoja, jotka on otsikoitu tyyliin "nämä kirjat jokaisen tulisi lukea". Eri kirjat ovat tärkeitä eri ihmisille, eri elämänvaiheissa. Tämä listani on siis täysin subjektiivinen; en ole pyrkinyt saamaan mukaan esimerkiksi kaikkia nobelisteja tai muuten kanonisoituja mieskirjailijoita. Listan kokoaminen oli paljon vaativampaa kuin vastaavan listan tekeminen naiskirjailijoista. Pakko tunnustaa, että naisten kirjoittama kirjallisuus on minulle läheisempää. Lähinnä se kai johtuu aihevalinnoista: luen mieluummin ihmissuhteista, arjen askareista ja tunteista kuin suurista historian käännekohdista tai politiikasta. Toki on monenlaisista aiheista kirjoittavia kirjailijoita molemmissa sukupuolissa, ja oheissa listassa onkin paljon miespuolisia arjen, tunteiden ja perhesuhteiden kuvaajia sekä kehitysromaanin taitajia. (Huomaan myös, että siinä missä naiskirjailijalistallani oli runsaasti lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja, tämän listan kirjailijoihin olen tutustunut pääasiassa teini-iässä tai aikuisena)

Kuten naiskirjailijapostauksessani, mainitsen teoksen nimen kirjailijan nimen jälkeen, jos olen lukenut kirjailijalta vain yhden teoksen tai jokin teos on ollut erityisen merkittävä. Kirjaililijat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Jälleen kerran olen varmasti unohtanut jonkun tärkeän, ja täydennän sitten myöhemmin.


1. Mika Waltari
2. Juhani Aho (Papin tytär & Papin rouva)
3. Johannes Linnankoski (Laulu tulipunaisesta kukasta)
4.Joel Haahtela
5. Johan Bargum (Syyskesä)
6. William Styron (Sofien valinta)
7. Richard Yates (Revolutionary Road)
8. C.S. Lewis
9. J.R.R Tolkien
10. Ian McEwan
11. Paul Auster (Illuuusioiden kirja)
12. Väinö Linna
13. Aleksis Kivi
14. Don DeLillo
15. Jussi Valtonen (Siipien kantamat)
16. Amin Maalouf
17. Lassi Nummi
18. P. Mustapää (Martti Anhava)
19. Pertti Nieminen
20. Risto Rasa
21. Zachris Topelius (Tähtien turvatit)
22. Charles Dickens
23. W.M. Thackeray
24. Thomas Hardy
25. Henry James
26. Hannu Raittila (Kirjailijaelämää)
27. Hannu Mäkelä
28. Pentti Saarikoski
29. Aaro Hellaakoski
30. Uuno Kailas
31. Amos Oz (Tarina rakkaudesta ja pimeydestä)
32. Orhan Pamuk
33. Pascal Mercier (Yöjuna Lissaboniin)
34. Herman Hesse (Arosusi)
35. Evelyn Waugh
36. E.M. Forster
37. Wilkie Collins (Valkopukuinen nainen)
38. John Keats (Yön kirkas tähti. 99 viimeistä kirjettä)
39. William Shakespeare
40. Ernst Hemingway (Vanhus ja meri)
41. Jukka Parkkinen
42. Teuvo Pakkala (Elsa; Pieni elämäntarina)
43. Antoine de Saint-Exupery (Pikku prinssi)
44. John Irving (Garpin maailma)
45. Pablo Neruda
46. Ralph Waldo Ellison (Näkymätön mies)
47. Isaac Bashevis Singer (Orja)
48. Antonio Tabucchi
49. Haruki Murakami (Kafka rannalla)
50. John Fowles (Ranskalaisen luutnantin nainen)
51.Antonio Skarmeta (Nerudan postinkantaja)
52. Milan Kundera (Olemisen sietämätön keveys)
53. Bo Carpelan
54. Michael Cunningham (Tunnit)
55. J.M. Coetzee (Foe)
56. Dylan Thomas
57. Nazim Hikmet
58. Eduard Uspenski
59. J.M Barrie
60. Erlend Loe (Supernaiivi)
61. Reko Lundan
62. Reidar Palmgren (Jalat edellä)
63. Homeros
64. Markku Envall
65. Knut Hamsun (Viktoria)
66. Henrik Ibsen (Nukkekoti)
67. Joel Lehtonen (Kerran kesällä)
68. Johannes Sillanpää (Elämä ja aurinko)
69. Samuel Josef Agnon
70. Leonid Tsypkin (Kesä Baden-Badenissa)
71. Frank McCourt
72. W.H. Auden
73. William Blake

Aion lukea:


J.-M. G. Le Clezio
Kazuro Ishiguro
Boris Palsternak
Philippe Claudel
Michael Ondaatje
Peter Ackroyd
Thomas Mann
John Galsworthy
Axel Sandemose
Gabriel Carcia Marquez
Jose Saramago
Henryk Sienkiewitz
Andrei Makine


Haastan kaikki lista- ja ylllytyshullut tekemään oman listansa, omalla tyylillään! ;)

Kari Levola (toim.): Kirjailijan työmaat (Kirjallista elämää -haaste)

Kari Levola (toim.) Kirjailijan työmaat. Tammi 2007.

Teokseen kätkeytyneet tunteet ja asiat laajenevat kuin joki järveen ja järvi mereen. Tähän laajenemiseen, joka kirjan alla on näkymättömissä, perustuu osaltaan se, että lukijat voivat vastaanottaa kirjan. Lukijoitten omat näkymättömät meret liikkuvat kohti kirjailijan omaa näkymätöntä. (Riitta Jalonen: "Kirjoihin sidotut", artikkelikokoelmassa Kirjailijan työmaat)

Kirjailijan työstä lukeminen on usein lähes yhtä kiehtovaa kuin kaunokirjallisuuden lukeminen, varsinkin silloin, kun kirjailija puhuu omalla äänellään. Kari Levolan toimittamassa artikkelikokoelmassa Kirjailijan työmaat omaa kirjailijantaivaltaan käyvät läpi Laila Hirvisaari, Hannele Huovi, Riitta Jalonen, Jari Järvelä, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Anita Konkka, Mari Mörö, Kai Nieminen, Sami Parkkinen, Markku Ropponen, Helena Sinervo, Eira Stenberg, Juhani Syrjä, Ilpo Tiihonen ja Tuula-Liina Varis. Esittelen tässä muutaman artikkelin, jotka jäivät erityisesti mieleeni.

Laila Hirvisaari on kirjailija, jonka painosmääriä ja lukijasuosiota monet kirjailijat varmaan kahdehtivat, mutta artikkelissaan "Kirjoittamisen vuodenajat" Hirvisaari valottaa menestyskirjailijan elämän nurjia puolia. Hirvisaaren teoksia on arvioitu lehdissä suhteellisen vähän, ja silloin kun niitä on arvioitu, usein nihkeästi. Apurahoista Hirvisaari ei ole juuri päässyt nauttimaan, vaan jokainen penni on omalla kirjoitustyöllä ansaittu. Uran alkuaikoina jopa huhuttiin, että Hirvisaaren aviomies olisi kirjoittanut hänen kirjansa! En ole Hirvisaaren (aiemmin Hietamies) kirjoja lukenut, mutta aion joskus tutustua ainakin hänen Karjala-aiheisiin romaaneihinsa.

Riina Katajavuori kirjoittaa "Minä, raha ja nakit" -artikkelissaan: Kirjailijan työ ei voi olla jatkuvaa voitosta voittoon juoksemista. Tarvitaan tyhjiä vuosia, epätietoisuutta, kahvilan ikkunaan tuijottamista, turhuuden tunnetta, Siperianreissuja, silmäpusseja. Sitten taas jonakin päivänä työ alkaa sujua. Välitila kirjojen välissä on tuskallista, eikä tilannetta helpota se, että kirjoja voi julkaista oikeastaan vain syksyllä, ellei halua niitä tulkittavan välitöiksi. Minulle läheisin Katajavuoren kirja on romaani Lahjat, mutta olen lukenut myös Kerttu ja Hannu -runokokoelman, jota edeltänyttä runokriisiä ja sen purkautumista Katajavuori kirjoituksessaan kuvaa: Yhtäkkiä tiesin taas, miten minun tuli kirjoittaa, mistä kivusta ammentaa. [-- --] Kun löysin aiheen, tematiikan, kaikki muu seurasi perässä. Kieli, tunnelma, sävy, runojen ilmanala, niiden lämpötila, kuuloaistimukset, rakenne. Minun ei enää tarvinnut miettiä, onko runoudella merkitystä.


Tuula-Liina Variksen artikkeli "Yksin ja yhdessä, syrjässä ja seassa" kuvaa nimensä mukaisesti sitä, kuinka Varis katseli kirjailijaelämää ensin sivusta nuoruudenavioliitossaan runoilija Pentti Saarikosken kanssa. Saarikoskella oli tyrmäävä vaikutus kirjoittamiseeni, se loppui kerta kaikkiaan. -- -- Hänen lahjakkuutensa nujersi minut. Vai mitä siinä tapahtui? Selvää nimittäin oli sekin, että tärkein tehtäväni oli huolehtia Pentin työolosuhteista. Hänelle kuuluin kirjoittaminen, minulle kaikki muu. Kunnioitan Variksen asennetta, mutta olen todella iloinen, että hän rohkaistui (avioeron jälkeen) kirjoittamaan ja julkaisemaan muutakin kuin toimittajantyöhönsä (jota Varis pitää kirjoittajakoulunaan) liittyviä tekstejä. Yöpöydälläni odottaa Variksen novellikokoelma Muotokuvamaalarin tytär.

Riitta Jalosen kuvaus kirjailijantyöstä artikkelissa "Kirjoihin sidotut" kuvaa vaikuttavasti kirjoittamisen pakkoa: ennen kuin Jalonen julkaisi esikoisteoksensa, hän ei vuosiin saanut unta ellei ensin "tehnyt päässään kirjoitusta". Jalonen korostaa kirjoitustyön yhteyttä kirjailijan tunteisiin, asioihin joita hänen täytyy oman sisimpänsä tähden käsitellä, "sitoa kirjoihin". Kirjat pesevät ikkunoita kirkkaammiksi kohti kirjailijan sisintä ja kohti omaa minää. Joillekin asioiden ja tunteiden kohtaaminen ja tunnistaminen voi olla vahvistavaa, joillekin niin musertavaa että he eivät kestä tätä työtä. Toinen jää ihmettelemään sen edessä mitä teki, toinen tietää välähdyksenomaisesti. Vaikutuin Jalosen tekstistä niin, että aion pian tutustua myös hänen kaunokirjalliseen tuotantoonsa.

Kaiken kaikkiaan Kirjailijan työmaat on antoisa kirja niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjailijantyöstä joko kirjoittamisen harrastajina tai innokkaina lukijoina. Kirjassa käsitellään erityisesti kirjailijan toimeentuloa, kirjoitustyön puitteita ja arjen haasteita sekä kirjailjan asemaa julkisuudessa. Kaikki artikkelit eivät kiinnostaneet minua ihan yhtä paljon, mutta kokoelmasta on toki mahdollista kuoria vain kermat päältä ja lukea vaikka vain suosikkikirjailijoiden tekstit tai sellaiset, joiden näkökulma eniten koskettaa.

Osallistun tällä kirjalla myös Paulan Kirjallista elämää -haasteeseen.

Polkuja eteenpäin (katso myös yllä oleva linkki)

Suvi Ahola: Tietokone ja silityslauta
Ritva Haavikko (toim.) Miten kirjani ovat syntyneet -sarja
Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin?
Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi; Kirjailijan muistelmat; Neljä päivänlaskua

100 naiskirjailijaa

Ennen kuin minulla oli omaa blogia, kävin lukemassa mm. Petriinan, Saran, Lumikon, Leena Lumin, Booksyn, Sallan, Susa P.:n ja Katjan listoja heille tärkeistä naiskirjailijoista. Jotkut olivat maininneet tietyt teokset, toiset listasivat kirjailijoita. Reeta Karoliina teki listan sadasta naiskirjailijasta, joita ei ole vielä lukenut, mutta aikoo lukea. Tässä oma listani, satunnaisessa mieleentulojärjestyksessä. Koska päätin tehdä "pitkän listan", mukana on muitakin kuin niitä ihan kaikkein rakkaimpia, ja jonkun ihanan olen aivan varmasti unohtanut. Sen vuoksi - ja uusien löytöjen varalle - listassani ei ole ihan sataa kirjailijaa, vaikka lisäsin lopuksi myös sellaisia naiskirjailijoita, joita aion (toivottavasti lähitulevaisuudessa) lukea. Jos olen joltakin kirjailijalta lukenut vain yhden kirjan tai yksi teos on noussut ylitse muiden, olen maininnut sen sulkeissa.

1. L.M. Montgomery
2. Louisa M. Alcott
3. F.H Burnett
4. Rauha S. Virtanen
5. Anni Swan
6. Mary Marck (oik. Kersti Bergroth)
7. Tove Jansson
8. Marjatta Kurenniemi
9. Susan Coolidge
10. Kate Chopin (Herääminen)
11. Toni Morrison
12. Alice Walker (Häivähdys purppuraa)
13. Octavia E. Butler (Parable of the Sower)
14. Ulla-Lena Lundberg (Kuninkaan Anna)
15. Anni Blomqvist
16. A.S. Byatt (Riivaus)
17. Siri Hustvedt
18. Merete Mazzarella
19. Jean Rhys (Siintää Sargassomeri)
20. Nuala O'Faolain (Tunnenko minä teidät?)
21. Minna Canth
22. Charlotte Brontë
23. Anne Brontë
24. Emily Brontë
25. Jane Austen
26. Aino Kallas
27. Fredrika Runeberg
28. Maeve Binchy
29. Carol Shields
30. Jean Webster
31. Enid Blyton
32. Hannele Huovi
33. Leena Laulajainen
34. Johanna Venho (Yhtä juhlaa)
35. Riina Katajavuori (Lahjat)
36. Virginia Woolf
37. Anne Frank
38. Leena Lander
39. Margaret Atwood
40. Essi Tammimaa
41. Saima Harmaja
42. Edith Södergran
43. Helga Nuorpuu (Ruusulan tytöt)
44. Aili Konttinen (Hymyile, Krisse)
45. Anna-Maija Raittila
46. Mary Wesley (Kamomillapiha)
47. Aila Meriluoto
48. Katri Vala
49. Marja-Liisa Vartio
50. Kirsi Kunnas
51. Solveig von Schoultz
52. Margaret Mitchell
53. Maila Talvio
54. Eeva Kilpi
55. Eeva Tikka
56. Beatrix Potter
57. Raili Mikkanen
58. Satu Koskimies
59. Maria Gripe
60. Margaret Atwood
61. Susan Fletcher
62. Elina Hirvonen
63. Juuli Niemi
64. Laura Ingalls Wilder
65. Anne Tyler
66. Sigrid Undsed (Jenny)
67. Edith Wharton
68. Helen D. Boylston
69. Angela Carter (Maaginen lelukauppa)
70. Susanna Tamaro (Kulje sydämesi tietä)
71. Ranya El-Ramly (Auringon asema)
72. Sylvia Plath (Lasikellon alla)
73. Jeannette Winterson
74. Marita Lindquist
75. Kyllikki Villa
76. Dodie Smith (Linnananeidon lokikirja)
77. Johanna Spyri
78. Anja Snellman (Ihon aika)

aion lukea:
Sirpa Kähkönen
Zadie Smith
George Elliot
Alice Munro
Jhumpa Lahiri
Elizabeth Gaskell
Riikka Pulkkinen
Jayne Anne Philips
Joyce Carol Oates
Anu Kaipainen
Sarah Waters
Clarice Lispector
Kerstin Ekman
Wendla Randelin
Riitta Jalonen
Tuula-Liina Varis

Lopuksi haastan muutaman "uuden" kirjabloggarin tekemään oman naiskirjailijalistansa: Anna Elina, Karoliina, Elma Ilona ja Jaana - ja kuka tahansa, joka ei ole tätä vielä tehnyt! Tyyli on vapaa :)

Lukuvinkki blogiystävältä -haaste (Virtuaalihaleja)

Kesän kynnyksellä erilaiset juhlat, matkat, retket ja ulkoilut - sekä tietysti puutarhanhoito ;) - verottavat niin luku- kuin bloggausaikaakin. Laitan viikonloppua vasten kiertämään tällaisen haasteen, johon mielellään saavat tarttua muutkin kuin kirjabloggaajat. Ei hätää, te useiden haasteiden uuvuttamat, tämä haaste ei edellytä lukemista, pelkkää lukemisesta haaveilua, ihanien lukukokemusten muistelua, vähän blogien selaamista/googlettamista sekä hetken aikaa linkittämiselle ;). Siitä, miksi linkittäminen on tärkeää bloggaajalle, voi lukea täältä - ja siitä, miksi linkittäminen ja kanssabloggajien huomioiminen muutenkin on kivaa, voi lukea täältä. Kirjablogien genressä linkittäminen on erityisen helppoa, koska kirjoitamme usein samoista kirjoista toistemme kanssa. Edellä olevia linkkejä lainatakseni, linkittäminen on kuin virtuaalinen halaus!

Haaste toimii näin: etsi se blogiteksti, joka on saanut sinut lukemaan, lainaamaan, ostamaan ja kirjaamaan TBR-listallesi ("To-be-read") jonkin kirjan. Erityisen kivaa on, jos pystyt kaivamaan muistin ja kaverin blogin arkistostosta jonkin jo aiemmin ilmestyneen kirjan/postauksen. Kirjoita kirjan nimi (ja kirjailija) blogiisi ja aktivoi siihen linkki, joka johtaa siihen kanssabloggaajasi blogipostaukseen, josta sait vinkin. Huom! Tarkoitus ei ole linkittää blogistanian ensimmäistä postausta ko. kirjasta tai sitä postausta, jonka google nostaa ensimmäiseksi, vaan se, josta itse sait vinkin tai vakuutuksen, että kirja kannattaa lukea. Laita hyvät lukuvinkit ja linkit kiertämään!

Itse haluan ojentaa virtuaalisen kukkapuskan seuravista kirjavinkeistä linkkien takana oleville bloggaajille: 

Jayne Anne Phillips: Äidin aika

Jean Kwok: Girl in Translation/Käännöksiä 

Charotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi

Kate Chopin: Herääminen

Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Joel Haahtela: Perhoskerääjä

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Johan Bargum: Syyskesä

Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä

Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love ja Tahdonko

Claudie Gallay: Tyrskyt

L.M. Montgomery: A Tangled Web

Johan Bargum: Syyskesä

Kuva markus/Flickr.

Istun kuistilla kirjoittamassa näitä rivejä, yksin. Suuri vanha huvila on tyhjennyt ihmisistä. Kaikki ovat menneet, kaupunkiin, ulkoimaille; eräs on lähtenyt lopullisesti ja kohoaa kohta savuna ilmaan. On tullut hiljaista ja rauhallista.


Johan Bargumin pienoisromaani Syyskesä (Sensommar 1993, suom. Rauno Ekholm) kertoja, nelikymppinen Olof, on palannut lapsuutensa kesähuvilalle ja samalla muistoihinsa: lapsuuden valtataisteluihin pikkuveljensä Carlin kanssa, mustasukkaisuuteen äidistä, joka rakasti enemmän kuollutta isää, veljeä ja Tom-setää; kolmeen rakkauden ja onnen täyttämään vuorokauteen nuoruudessa, jolloin aika pysähtyi: Lehtiä ja postia, jota kertyi eteisen lattialle. Tapaamisia, luentoja, joita en edes perunut, vaan joilta jäin muitta mutkitta pois. Verhot ikkunoiden edessä. Puhelin irti. En ollut tiennyt, että sillä lailla voi lumoutua.


Pelko ja syyllisyys ovat kuitenkin pitäneet Olofia niin otteessaan, että rakkaudesta huolimatta hän on jäänyt yksin ja kokee elämänsä merkityksettömäksi, itsensä ikuiseksi häviäjäksi. Kun Olof, Tom-setä ja Carl-veli Klara-vaimoineen ja poikineen kokoontuvat vanhalle huvilalle Sipoon saaristoon, jonne veljesten äiti on halunnut palata viimeisiksi päivikseen, kuolemaan, nousevat vanhat kivut pintaan. Molempien poikien suhde äitiin, jota kuvataan lähinnä muistojen kautta, paljastuu hyvin kompleksiseksi. Myös veljesten suhde toisiinsa on hyvin raadollinen. Bargum kirjoittaa kauniisti ja eleettömästi, paljastaen kuitenkin pinnan alaiset kuohut ja pitänen jännitteen yllä kuin kuumana elokuun päivänä, joka enteilee ukonilmaa.

Vanha valkoinen huvila, tapahtumien näyttämö, on kuin yksi päähenkilöistä. Olof suree taloa, jonka hänen uudistusintoinen veljensä on perivä: Vaellan huoneesta toiseen. Tuntuu kuin liikkuisin jo menneessä ajassa. Vuoden kuluttua tästä kaikesta ei ole mitään jäljellä. Se jää muistiini, mutta ei kaipaukseeni. Olen jo jättänyt sen taakseni, niin kuin lapsuuden jättää taakseen, hivenen hämmästyneenä sen viattomuudesta, mutta surutta, koska tietää ettei paluuta ole.


Yhtä elävästi ja melankolisesti Bargum kuvaa loppukesäistä saariston tunnelmaa: Näinä syyskuun päivinä, viimeisinäni täällä, vallitsee lauha ja hiljainen jälkikesä. Kesävieraat ovat lähteneet. Linnut ovat vallanneet takaisin maiseman, uikut ja koskelot tutkiskelevat kaislikkoa, suuret rastasparvet pyrähtelevät mustikanvarpujen seassa vahvistamassa itseään ennen pitkää matkaa. Oih, tahdon lukea Tove Janssonin Kesäkirjan pian uudelleen!

Kuten Joel Haahtelan Perhoskerääjä, Johan Bargumin Syyskesä on kirja, jonka haluaisi lukea heti uudestaan, tai edes joskus. Nauttiakseen kielestä ja tunnelmasta, mutta myös siksi, että ymmärtäisi paremmin. Bargum, kuten Haahtelakaan, ei selitä kaikkea auki, vaan antaa lukijan tulkita ja oivaltaa. Olen lukenut Bargumilta aiemmin novellikokoelman Jäähyväisiä, josta pidin mutta joka ei lumonnut samalla tavalla kuin Syyskesä - nyt aion ehdottomasti lukea lisää Bargumia.

Joskus blogeista saadut kirjasuositukset käyvät todeksi nopeasti: vasta toissapäivänä luin Syyskesästä ihanasta Sanasulkia -blogista (joka oli saanut vinkin Vuoroveden Katjalta). Nyt olen kirjan lukenut, ja annan viestin eteenpäin: lukekaa Johan Bargumia, lukekaa Syyskesä vaikka elokuussa, kun illat alkavat jo pimetä, mieluiten ukkosella, tai tähtien tuikkeessa:

Jotkut kaikista näistä tähdistä ovat ehkä jo sammuneet. Kestää vuosisatoja ennen kuin huomaan sen.



P.S. Koska Syyskesä on julkaistu jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, vastaan kirjalla Amman Retro toukokuu -haasteeseen :). Luen vielä lisää kirjoja vuodelta 1993, mutta tuskin toukokuun aikana ehdin...

Haastavaa bloggaamista

Uusia, ihania haasteita tuntuu nousevan kirjablogimaailmaan kuin kukkia englantilaiseen puutarhaan. Kaikkiin ei millään ehdi osallistua, mutta ainakin löytyy jokaiselle jotakin! Minulle kirjablogimaailma on eräänlainen virtuaalinen lukupiiri, jossa ei aina lueta samoja kirjoja samaan aikaan, mutta lukukokemuksia voi jakaa, saada uusia lukuvinkkejä, rakentaa siltoja teoksesta toiseen... aivan kuten kirjatkin keskustelevat keskenään (minua kiehtoo intertekstuaalisuus, se, miten kirjat viittaavat toisiin kirjoihin teemojen, henkilöhahmojen tai kielen tasolla). On hauska lukea samoista teemoista blogikavereiden kanssa, ja siihen haasteet ovat kiva väline.

En pidä itseäni suorituskeskeisenä ihmisenä; olen enemmän sellainen hidastaja ja downshiftaaja luonteeltani. Jostain syystä tämä ei päde opiskeluun ja lukemiseen, sekä lukiossa että yliopistossa haalin liikaa kursseja lukujärjestykseeni ja olin sitten ihan pulassa viimeistään yliopiston kirjallisuusaineiden lukulistojen kanssa. Nyt huomaan, että kirjabloggailun myötä olen joutunut samaan suohon: lukulistat ja kirjapinot vain kasvavat... Onneksi täällä ei kuitenkaan ole tenttipäiviä eikä esseiden (blogikirjoitusten) deadlineja: vaikka useimmissa haasteissa lukuaika on rajattu esim. vuoden loppuun, ei niistä tarvitse ottaa paineita (paitsi jos tiedossa on arvontapalkinto haasteen suorittaneiden kesken :P). Tärkeintä on lukeminen ja ne kommentti- ja linkkirihmastot, jotka näiden haasteiden myötä syntyvät blogien välille.

Tässä "muutama" haaste, joihin olen ilmoittautunut mukaan. Itselleni tärkeimmät haasteet, jotka ainakin aion suorittaa, ovat Satun minihaaste touko-kesäkuulle, Paulan Kirjallista elämää -haaste sekä Karoliinan Siskoskirja- ja Keskiluokan arki -haasteet. Käytännössä tulen varmasti suorittamaan ainakin jonkin alakategorian myös Karoliinan Totally British -haasteesta, koska olen tänä vuonna jo lukenut muutaman siihen sopivan teoksen, ja useita brittikirjoja on myös lähiaikojen lukulistalla tai jo hyppysissä. Muiden haasteiden osalta katson, miten aika ja innostus riittävät.

Satun Apiloita ja omenankukkia -minihaaste, jossa luetaan touko-kesäkuun aikana yksi kirja, jonka nimessä esiintyy jokin kasvi. Itse aion lukea jonkun/jotkut seuraavista:
Louisa M. Alcott: Sireenien alla (olen lukenut lapsena, sopisi siis myös Nostalgia -haasteeseen
Rauha S. Virtanen: Luumupuu kukkii
Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola (kiitos kirjasta Marja-Leenalle!)


Niille, jotka haluavat osallistua Satun haasteeseen ja Totally British -haasteeseen, niin tässä olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla (itse luin viime syksynä, joten en lue nyt uudelleen, mutta mielellään keskustelisin kirjasta muiden kanssa:
Mary Wesley: Kamomillapiha

Paulan Kirjallista elämää -haaste, jossa luetaan vuoden loppuun mennessä vapaavalintainen määrä kirjoja, "jotka käsittelevät kirjailijoiden elämää, heidän luomistyötään ja muita kirjoittamisen kysymyksiä tai jotka kertovat jotakin muuta kirjoittamisesta, kirjoittamalla elämisestä tai kirjallisuudesta itsestään""

Rakastan kirjailijaelämäkertoja ja -muistelmia melkein yhtä paljon kuin romaanja, joten olen aivan innoissani tästä haasteesta. Itse aion lukea ainakin

Kari Levola (toim.): Kirjailijan työmaat
John Curran: Agatha Christien salaiset muistikirjat (sopii myös Totally British -haasteeseen)

Suosittelen:
Maarit Leskelä-Kärki: Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisarten kirjallinen elämä (myös Siskoshaaste)
Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi
Ritva Haavikko: Mika Waltari - kirjailijan muistelmat
Claes Andersson: Luova mieli
Boel Westin: Tove Jansson
Humprey Carpenter: J. R. Tolkien
Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta os. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo

Kuva Amman lukuhetki -blogista

Amman Retro-haasteessa valitaan esim. oma syntymävuosi ja luetaan yksi tai useampi kyseisenä vuonna ilmestynyt (tai suomennettu) kirja. Idea lähti versomaan Jorilta, joka kirjoittaa Kaiken voi lukea! -blogia.
Itse taidan päätyä lukemaan kirjoja omalta syntymävuodelta, menee muuten liian mielivaltaiseksi. Olen syntynyt samana vuonna kuin Amma, mutta valitsen eri kirjat ;). Jahka kerkiän, aion hakea kirjastojärjestelmän haulla kirjoja ilmestymisvuoden mukaan, ja palaan aiheeseen.

Kuva Järjellä ja tunteella -blogista

Susan Nostalgian jäljillä -haaste on sukua Retrohaasteelle, sillä siinäkin tehdään aikamatkoja. Tarkoituksena on lukea uudestaan kolme vähintään viisi vuotta sitten lukemaansa ihanaa kirjaa ja katsoa, onko kirjan lumo vielä tallella. Tähän haasteeseen liitän jo tänä vuonna uudelleenlukemani Dodie Smithin Linnanneidon lokikirjan (ks. Totally Britsh- ja Siskoshaasteet) sekä toivottavasti pian uudelleenlukemani Alcottin Sireenien alla (ks. Apiloita ja omenankukkia -haaste).

Kuva Lumikin luetut -blogista

Lumikin 10 klassikkoa -haasteessa luetaan nimensä mukaisesti kymmenen klassikkoa vuoden loppuun mennessä. Kirjastosta tarttui eilen matkaan
F. Dostojevski: Kaksoisolento.
Lisäksi haluaisin vihdoinkin korjata aukon sivistyksessäni seuraavat kirjat lukemalla:
Henry James: Naisen muotokuva (Sopii myös Totally British -haasteeseen)
Thomas Hardy: Tessin tarina ja Sininen silmäpari (Sopii myös Totally British -haasteeseen)
Leo Tolstoi: Anna Karenina (loppuun siitä, mihin se jäi vuosia sitten)
Mika Waltari: Johannes Angelos ja Nuori Johannes

Kuva Karoliinan blogista

Karoliinan Totally British -haaste on niin laaja, etten esittele sitä sen enempää tässä, mutta ohjeet ja monipuoliset kirjailijavinkit löytyvät Kirjavasta kammarista. Itse olen lukenut ja blogannut tänä vuonna seuraavat kirjat (suluissa alahaaste, johon kirja ainakin sopii):
Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen (Commonwelth; kirjailija kanadalaissyntyinen)
Carol Shields: Pikkuseikkoja (Commonwelth; Kanada)
Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Modern Women Writers)
Dodie Smith: Linnannedon lokikirja (Modern Women Writers; sopii myös Siskoshaasteeseen)
J.M. Barrie: Peter Pan (Children's Writers tai Maybe British, Never English (Skotlanti), tästä en laske itselleni pisteitä, koska en lukenut Peter Pania itse, vaan mieheni luki sen lapsillemme ääneen)

Aion lukea ainakin
Anne Enright: Valvojaiset (Éirinn go Brách! eli irlantilaiset kirjailijat/Irlantiin sijoittuvat kirjat
Susan Fletcher: Noidan rippi (Modern Women Writers)
John Keats: Yönkirkas tähti. 99 viimeistä kirjettä. (Silver Fork Novels?)
Anne Michaels: Routaholvi (Commonwelth; Kanada)
sekä mahdollisesti
Alice Munron novelleja
Sarah Waters: Vieras kartanossa
Evelyn Waugh: Mennyt maailma (odottanut omassa kirjahyllyssäni lukuvuoroaan muutaman vuoden...)

Kuva Karoliinan Kirjavasta kammarista

Suomalaisen keskiluokan arki -haaste lukulistoineen löytyy Kirjavasta kammarista. Olen vastannut haasteeseen seuraavilla kirjoilla:
Jussi Valtonen: Siipien kantamat
Merete Mazzarella: Ensin myytiin piano
Saadakseni haasteeseen kuuluvat viisi kirjaa kokoon aion lukea vielä
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla
Pirjo Hassinen: Suistola
Essi Tammimaa: Paljain käsin (sopii myös Siskoshaasteeseen)

Kuva Kirjavasta kammarista

Niin ikään Karoliinan aloittaman Siskoshaasteen ohjeet ja kirjalista löytyvät täältä. Olen kirjoittanut siskoskirjoista blogissani aiemmin ja saanut haasteen kirjalistasta lukusuosituksia täällä. Listalta olen jo lukenut tänä vuonna
Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (myös Nostalgian jäljillä- ja Totally British -haasteet)
ja aion lukea
Essi Tammimaa: Paljain käsin
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Rauha S. Virtanen: Kiurut laulavat (sekä ehkä Tuletko sisarekseni)
Susan Fletcher: Meriharakat tai Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt (myös Totally British)


Huh, tässäpä sitten luettavaa loppuvuodelle! Kiitos haasteiden sorvaajille ja muille ihanille kirjablogiystäville, jotka tartutte haasteisiin tai haahuilette kirjojen maailmassa omia polkujanne!