Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sjögren Vivi-Ann. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sjögren Vivi-Ann. Näytä kaikki tekstit
perjantai 27. tammikuuta 2012
Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja
Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja.
Kocken, turisten, persikorna. Suom. Inkeri Lamér ja Juha Virkkunen.
Loisto-pokkari 2002. (Alkuperäinen kustantaja Schildts.) 2010 sivua.
Rouva Kantarelli, Pikku Talvikki ja Vadelmakuningas kuuluivat varhain tuttavapiiriini. Kun tulin metsänrajaan tai pinkaisin niityn poikki tuntui kuin olisin omieni keskellä. Joukko lastenkirjailijoita, Becv skow ja Topelius etunenässä, pitivät huolen siitä että minun ei tarvinnut tuntea itseäni yksinäiseksi sekuntiakaan.
Ennen kaikkea keittokirjoistaan tunnetun Vivi-Ann Sjögrenin Mustaa kahvia, keksinmuruja on kotoisa kirja, jossa nautitaan aamiaista milloin veneessä Suvisaariston rannassa, milloin algerialaisella aavikolla. Jännitystä kirjaan tuovat Sjögrenin muistot lukuisilta matkoilta, joilla hän saattoi joutu pakenemaan veistä väläyttelevää italialaista laivakokkia tai oli joutua afrikkalaisen pikkutytön "valkoiseksi äidiksi" tarjottuaan tälle bussissa banaanin.
Sjögrenin teksti on rennon jutusteleva, väliin herkkä, usein humoristinen ja joskus ironinenkin. Ikä, maailmanmatkailu ja elämänkokemus antavat Sjögrenille perspektiiviä olla uskomatta ihan kaikkia ruokaan liitettyjä uhkakuvia: esimerkiksi kirjan julkaisuaikoihin (1994) pinnalla olleen kananmuniin liittyvän kolesterolihysterian Sjögren kuittaa hymähtämällä, että onneksi ihmiskunta sentään on selvinnyt aikanaan mustasta surmasta, ehkä kolesterolistakin...
Kirjasta henkii kunnioitus niin suomalaista luontoa kuin vieraita kulttuurejakin kohtaan. Punaisena lankana kulkee myös ihmisten kohtaaminen, joka tapahtuu usein juuri ruuan äärellä. Sjögren on matkoillaan kokenut kaikenlaista: sekä sen, että ruoka katetaan matkalaisille yllätykseksi heidän vielä nukkuessaan autossa, että sen, että muukalaiselle ei anneta ruokaa edes rahaa vastaan.
Luin kirjaa pikkuhiljaa viikkojen kuluessa, milloin bussimatkoilla, milloin rauhallisina aamuhetkinä ennen kuin lapset heräsivät. Eniten pidin Sjoögrenin lapsuuteen sijoittuvista jaksoista - 1940-luvun ruokakultturi tuntuu eksoottisemmalta kuin kaukaisten maiden keitokset konsanaan. Kirja sisältää sjögrenmäiseen tapaan runsaasti reseptejä, jotka linkittyvät kirjailijan matka- ja makumuistoihin, mutta ne hyppäsin yli. Muuten olisi saattanut tulla liian nälkä!
Osallistun kirjalla Kirjavan kammarin Underbara finlandsvenskor vid vatten -haasteeseen.
Mustaa kahvia on nauttinut myös Jaana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
