Kuinka päädyin naimisiin

Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (2010, alkuteoksesta Committed. A Sceptic Makes Peace With Marriage suomentanut Eija Tervonen)

Olin ollut jokseenkin tietämätön siitä, mihin menestyselokuva Eat Pray Love viittaa ja mistä se kertoo. Elizabeth Gilbertin kirjallinen maailmanvalloitus Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Eat Pray Love) oli mennyt minulta ohitse. Jostain syystä kuvittelin nimen perusteella, että kyseessä on taide-elokuva… Jonkun kirjablogin sivupalkissa huomasin Tahdonko - kuinka päädyin naimisiin  -kirjan kuvakkeen, ja kiinnostuin - kirjan nimi vaikutti jokseenkin romanttiselta ja vanhanaikaiselta. Karoliina taustoittaa ja arvioi Gilbertin molempia edellä mainittuja elämäkerrallisia teoksia täällä. Minulle selvisi, että Eat viittaa herkutteluun Italiassa, Pray henkistymiseen Intiassa ja Love rakastumiseen Indonesiassa. Lähtökohtana EPL-teokselle oli kirjailija-toimittaja Gilbertin avioero ja masennus, jotka saivat hänet lähtemään maailmanmatkaajaksi, omaa tietä etsimään. Tästä matkasta ja tuntemuksistaan hän on siis kirjoittanut niin herkullisesti, että julkaisuoikeudet on myyty useisiin maihin ja kirjaa on mennyt kaupaksi miljoonia kappaleita. 

Tahdonko - kuinka päädyin naimisiin tuli vastaan kirjaston hyllystä, joten tartuin siihen, vaikka "edeltävä osa" onkin lukematta. Kyseessä on omaelämäkerrallinen tietoteos avioliiton (ennen muuta länsimaisesta ja erityisesti amerikkalaisesta) kulttuurihistoriasta. Kimmokkeen aiheen tutkimiselle ja siitä kirjoittamiselle Gilbert sai, kun hänen rakastettunsa, Australian kansalainen, karkotettiin Yhdysvalloista, jonne pari oli halunnut asettua. Ainut mahdollisuus saada Felipelle pysyvä oleskelulupa oli naimisiin meno - vaikka Elizabeth ja Felipe olivat nimeomaan, molemmat kipeän eron kokeneina, vannoneet toisilleen, etteivät mene naimisiin. Gilbertin tapa reagoida kriisin on samanlainen kuin minullakin: ahmin aina kaiken tiedon aiheesta, mikä minua kulloinkin mietityttää - kunnes tulee eteen toinen ongelma, johon alan vuorostaan paneutua kirjastoa ja nettiä peraten.

Nautin kirjan lukemisesta, vaikka Gilbertin tyyli välillä ärsytti: "Näettehän, mitä kohti olen etenemässä? Tai siis näettehän, mitä kohti historia on etenemässä? Tarkoitan siis sitä, että lukija tuskin hämmästyy, jos käytän hetken samaa sukupuolta olevien avioliiton pohdintaan." Liian tiuhaan toistuva lukijan puhuttelu ja itsekorostus, huumorin löytäminen kehistysmaissa elävien naisten heikommasta asemasta suhteessa omaan etuoikeutettuun elämään: "Haluan tehdä selväksi, että minulla ei ollut mitään halua vaihtaa omaa elämääni yhdenkään hmongien kylässä Vietnamissa tapaamani naisen kanssa. Yksinomaan hammashuollon näkökulmasta en halua heidän elämäänsä." 

Gilbert nostaa kuitenkin mielenkiintoisia seikkoja avioliittoinstituutin historiasta. Avioliitto on ollut kautta historian ennen muuta taloudellista ja muuta turvaa tuova instituutio, ja aina kun jossain kulttuurissa avioitumisperusteeksi nousee romanttinen rakkaus, myös avioerotilastot pomppaavat. Vaikka Gilbert ei olekaan antropologi, sosiologi tai psykologi, hän on toimittaja ja kirjailija - ja sen vuoksi hän osaa nähdä avioliiton muuttuvan luonteen ja koota herkullisia avioliitto-oikeudellisia anekdootteja lukijan herkuteltavaksi. Itsekorostuksen lisäksi Gilbert taitaa itseironian, ja muutamista ärsytyksen aiheista huolimatta ihaistuin Elizabethin omaelämäkerralliseen hahmoon niin, että aion kyllä lukea myös Omaa tietä etsimässä.

Avioliiton kulttuurihistoriasta kiinnostuneille suosittelen myös Merete Mazzarellan kirjaa Uskottomuuden houkutus, jossa romanttisen rakkauden traditioita, aviollista uskollisuutta/uskottomuutta ja avioeroja käsitellään Mazzarellan akateemiseen, mutta lämpimän piikikkääseen tyylin omien elämänkokemusten ja kaunokirjallisuuden kautta.