Rintamamiestalot - rakentajien muistikuvia

Rintamamiestalojen toteutuksesta voi ottaa oppia nykyäänkin. Talon ja rakenteiden toimivuus, materiaalien kierrätys ja kekseliäs käyttö sekä pakonkin sanelema toteutuksen ekologisuus ovat edelleenkin tavoiteltavia asioita. Kirja avaa lukijalle ikkunan jälleenrakennuskauden ponnisteluihin ruohonjuuritasolla. Se antaa myös ajankuvaa elämästä, jolloin lähes kaikesta muusta oli puutetta paitsi lapsista.


En itse asu rintamamiestalossa, mutta kaikki vanhat (rv. ennen 1960) talot, niiden remontoimisesta ja sisustamisesta kertovat blogit sekä kirjat (ihanaa ja hyödyllistä Tuuma-lehteä unohtamatta) kiehtovat. Rintamamiestalot. Rakentajien muistikuvia (toim. Jouko Taskinen, Rakennustieto oy 2006) on sympaattinen kirja, sillä kirjan nimen mukaisesti ääneen pääsevät rintamamiehet tai heidän läheisensä, jotka ovat itse rakentaneet tai likeltä seuranneet rintamamiestalon rakentamista.

Köyhinä sodanjälkeisinä vuosina monet nuoret talonrakentajat olivat riippuvaisia edullisista tai vastikkeettomista rintamamiestonteista ja aravalainoista, joiden saamiselle oli tiukat edellytykset: "Koko kesän odotimme vastausta aravalaina-anomukseemme. Vastaus tulikin, mutta vihkitodistus puuttui ja uusi anomus piti toimittaa lokakuun ensimmäiseen päivään mennessä. Näin tuli kiireiset häät 29.9.51." (Brunberg, "Nuoren avioparin talo Helsingin Laajasaloon"). Kunnioitusta monissa tarinoissa herätti itse tehdyn työn ja ahkeruuden määrä: valoisaan kesäaikaan työtä tehtiin rakennuksilla lähes vuorokauden ympäri, betonia pyöritettiin myllyllä, "tiilen poltto oli kylätapahtuma", kaivuutyöt tehtiin lapiotalkoilla...

Jälleenrakennuskauden taloihin on sitoutunut paljon yhteiskunnan ja perheiden historiaa ja tunteita. Suomea ja tulevaisuutta rakennettin konkreettisesti uusiksi. Erään rintamamiehen tytär muistelee:

Talolle piti olla nimi, kun kauppakirjat tehtiin. Äitini antoi nimeksi Suoja. Lämmin ja turvallinen Suoja olet ollutkin, monta vaihetta olet kokenut. Voit olla ylpeä itsestäsi. Sinun ei tarvitse hävetä, että ympärilläsi on paljon suurempia ja uudempia taloja. Sinä tuoksut puhtaalta ja annat lämpösi edelleen. Olen ylpeä sinusta. Olet ollut minun lapsuuteni koti ja pitänyt meistä huolta. (Virtanen, "Ylistys rintamamiestalolle")

Eniten minua kosketti Viljo Helinin kirjoitus "Rintamamiehen talo Tampereelle 1965-1969", joka alkaa näin: "Omakotitalo pitää olla perheellä! Niin oli minun kotinikin ollut. Kun olin pieni poika, rakensi isäni pienen pirtin Kiikan pitäjän Vakkalan kylään, ja siellä totuin omakotiasumiseen. // Olin 18-vuotias joutuessani lähtemään sotahommiin tammikuussa 1942. Siinä sitten meni melkein kolme vuotta, joista suurin osa Kannaksella etulinjassa." Opintojen ja perheen perustamisen jälkeen alkaa mieli palaa rakentamiseen, mutta sopivaa tonttia ei tahtonut saada: "Tein tontista ostoanomuksen. Mutta voihan p... ja v... En saanut tonttia. Apulaistonttipäällikkö sanoi, että rintamamiestonttia ei anneta konttorityössä kuukausipalkalla olevalle. Joskus myöhemmin lainasin kirjastosta asiaa koskevan lakikirjan ja totesin, että minulla olisi ollut täysi oikeus tonttiin." Tontti löytyy lopulta, mutta rakentaja kokee vielä monia vastuksia ja viivytyksiä ennen kuin talo on valmis:

Näin olin vuosina 1965-1969 rakentanut talon. Oliko se sitten rintamamiestalo? Tontti ei ollut rintamamiestontti, ja lainaakin olin ottanut työnantajan huoltokonttorista enkä rintamamiesten asutusrahastosta. Rintamamies sen kuitenkin teki itse suurimmaksi osaksi. 


Rintamamiestalot -kirja ihmiskohtaloineen kiinnostaa niitäkin, jotka eivät ole raketamisesta teknisesti niin kiinnostuneita (minullakaan ei pysy vasara kädessä). Kurkistus suomalaiseen lähi- ja mikrohistoriaan tämä ainakin on. Rintamamiestalon entisöimisestä ja sisustamisesta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista myös Laurakaisan blogiin Talo, jossa pohditaan muun muassa asumisen filosofiaa.

P.S. Sain tänään kivaa postia Elma Ilonalta. Hänen blogissaan voi käydä kurkkaamassa, onko vaihtarikirjoja vielä vapaana :). Traktorien lyhyestä historiasta kirjoitan blogiini, kun olen sen lukenut.