Taava haastoi blogissaan minut mukaan "Koululaisen tietohaasteeseen". Tarkoitus olisi lukea lukuvuoden 2011-2012 aikana 10 tietokirjaa, jotka liittyvät tieteeseen, tieteentekijöihin tai kulttuuriin, kirjoittaa niistä blogiinsa ja kertoa, kannattaako niitä lukea. Rakastan fiktion ohella myös faktakirjallisuutta, erityisesti kirjailijoiden tai muiden kulttuurivaikuttajien elämäkertoja, muistelmia ja historiaa, sekä tietenkin oman opiskelualani Yleisen kirjallisuustieteen oppikirjoja, väitöskirjoja ja artikkeleita. Haaste meni siis oikeaan osoitteeseen ja olen otettu blogini muistamisesta, kiitos Taava! Taava on haastanut mukaan erityisesti pari muutakin bloggaajaa mutta haaste on tietenkin tarkoitettu meille kaikille; mitä useampi lähtee mukaan, sitä enemmän lukuvinkkejä saamme Taavan koontiin, jonka hän aikoo tehdä ennen joulua ja keväällä haasteeseen listatuista kirjoista.
Haastehulluna olen jo muutamaan otteeseen miettinyt, mihin oikeastaan lähden kun osallistun johonkin laajempaan lukuhaasteeseen. Haastehan sanana viittaa johonkin, mitä ei muuten tekisi, mutta haastettuna (joko itsensä tai jonkun muun) saa asiaan motivaatiota, jonkin tavoitteen, jota kohden pyrkii. Joskus lukuhaasteen funktio on vähän erilainen; se haastaa ajattelemaan joitakin kirjoja eri näkökulmasta, jonkun teeman kautta. Esim. Siskos- tai Suomalaisen keskiluokan arki -haasteisiin liittämieni kirjojen kohdalla haastanut itseni miettimään, miten sisarussuhdetta tai keskiluokan elämää on kirjassa kuvattu. Teemoittain lukeminen antaa paljon, kun lukee erilaisia teoksia samasta aihepiiristä. Minun ei myöskään tarvitse erikseen haastaa itseäni lukemaan brittiläistä kirjallisuutta, koska luen sitä muutenkin paljon - Brittein saaret ovat yksi "kirjallisista maisemistani", mutta Karoliinan Totally British -haaste sai minut ymmärtämään käsitteen aivan uudella tavalla: brittiläiseen kirjallisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin englantilaista kirjallisuutta, mm. Kansainyhteisön ja entisten siirtomaiden kirjallisuus, maahanmuuttajien kirjallisuus jne. Myös hauskat alakategoriat, kuten yläluokkaan viittaava "Stiff Upper Lip" tekevät TB-haasteesta kiinnostavan. Jonkinlaista hikipinkoiluakin tunnistan ainakin omassa haastehulluudessani; on kiva koettaa mihin pystyy ja keräillä pisteitä kuin koulukursseja ikään...
Kirjablogiyhteisössä haasteiden funktio on tienkin myös luoda yhteisiä puheenaiheita, esitellä muille itseä kiinnostavia teemoja (ja saada niille jatkuvuutta toisten blogeissa), kysellä haasteeseen sopivia lukuvinkkejä toisilta bloggaajilta ja (hieman proosallisemmin) linkittää puolin ja toisin. Kirjoitinkin jo taannoin postauksen haastavasta bloggamisesta, jossa pohdin haasteiden viehätystä ja esittelin lukuhaasteita, joihin aion osallistua. Parhaimmillaan haasteet toimivat inspiraation lähteenä, niin minulle kävi myös Taavan tietokirjahaasteen tiimoilta.
Omalla kohdallani muokkaan tietokirjahaastetta siten, että en liitä haasteeseen kirjailijoihin tai kirjoittamiseen liittyviä tietokirjoja, jotka liitän Paulan Kirjallista elämää -haasteeseen. Näin saan haasteeseen itselleni haastetta :). Nelisen kuukautta kestäneen blogiurani aikana olen kirjoittanut seuraavista tietokirjoista:
Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä (väitöskirja)
Rintamamiestalot. Rakentajien muistikuvia (muistelma- ja tietoteos)
Ensin myytiin piano (muistelma)
Irti oravanpyörästä (hitaampaa elämää, omakohtaisia kokemuksia)
Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (avioliiton kulttuurihistoriaa omakohtaisiin kokemuksiin peilaten)
Kuinka kirjoitan romaanin (kirjallinen muistelma)
Kirjailijan työmaat (kirjailijat kertovat työstään)
Jokainen sydämeni lyönti (muistelma)
Adoptiomatka (erään perheen kokemus adoptioprosessista)
Hyvä, parempi, valmis - eli miten kirjoittaa se loppuun asti (kirjoittamisen opas)
Pientä elämää etsimässä (hitaampaa elämää)
Tietokirjoja löytyi siis reilun neljän kuukauden ajalta yksitoista (tosin sekä Irti oravanpyörästä että Kirjoittaen maailmassa -teokset olen lukenut ennen blogia, jälkimmäistä selailen aina silloin tällöin), joista seitsemän oli muita kuin Kirjalliseen elämään liittyviä teoksia. Haastan itseni lukemaan enemmän myös muista aiheista kuin omasta alastani, esimerkiksi historiaan, maantieteeseen, vieraisiin kulttuureihin ja uskontotieteeseen liittyviä teoksia ja erilaisten ihmisten (muidenkin kuin kirjailijoiden!) elämäkertoja. Elämäkertojen ystäville löytyy lukuvinkkejä Saran/P.S Rakastan kirjoja postauksesta ja keskustelusta. Tietokirjahaasteen puitteissa ajattelin lukea ainakin seuraavat kirjat:
Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa
Maija Asunta-Johansson: Naiset eivät syö retiisejä
Tom Sjöblom: Tuulten saarella. Matka kelttien ja kertojien Irlantiin.
Tässä vielä muutama tietokirja (muusta kuin kirjallisuuden aihepiiristä), joita suosittelen lämpimästi niille, jotka eivät ole niitä vielä lukeneet:
McNeill & McNeill: Verkottunut ihmiskunta
Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret. Naiset tieteen historiassa
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa
Kuten listasta huomaa, minun olisi syytä sivistää itseäni myös muulla kuin kirjallisuuteen ja historiaan liittyvällä tiedolla. Mielenkiinnolla odotan, miten minun käy tämän haasteen kanssa ja millaisia kiehtovia tietokirjoja löydän eri aloilta!
Minullakin tietokirjallisuuden lukeminen painottuu kirjallisuuteen, kirjallisuuden historiaan, ja tietenkin historiaan yleisemminkin. Enkä tällä hetkellä tunne tarvetta (eikä olisi aikaa eikä voimiakaan)laajentaa repertuaariani. Siksi Paulan haaste riittää minulle, mutta mielelläni luen muistakin välillisesti muiden blogien kautta.
VastaaPoistaHaasteista yleensä sanoisin, että olen melko laiska niihin osallistumaan. Kun aloitin bloggaamisen yhtenä tarkoituksena oli haastaa itseni lukemaan enemmän kaunokirjallisuutta ja laajentaa repertuaariani siinä. Olen siinä mielestäni onnistunutkin ja se riittää tällä hetkellä, olen myös saanut valtavassti hyviä vinkkejä hyvistä kirjoista ja uusista kirjailijoista blogien välityksellä, joten siinäkin mielessä bloggailu on kannattanut.
Sanon nyt kerran minäkin jotain. Olen tällä hetkellä haastanut itseni sen verran perusteellisesti muilla asioilla, ettei lukuhaasteisiin osallistuminen onnistu. Ylipäätään vaikka luen koko ajan, en millään edes ehtisi näihin mukaan; varmaan siksikin että itseohjautuvana änkyränä luen sitä mikä kullakin hetkellä tuntuu eniten vetävän puoleensa, ja haastekirjat tulisivat siihen päälle... Mutta hyödyllistä se kyllä varmaan olisi, että välillä ottaisi jotain systemaattisemmin tarkasteluun, eikä aina edes sellaista mitä on itse ajatellut.
VastaaPoistaTässä tämänhetkisessä tilanteessani olen kuitenkin hirveän iloinen, että on ihmisiä kuten sinä Maria, jotka lukevat ja vielä bloggaavat ajatuksella ja kiinnostavasti lukemistaan kirjoista. Se laajentaa meidän toistenkin maailmaa, ja herättää nälkää ja kiinnostusta sellaisiinkin juttuihin joita ei muuten tulisi ajatelleeksikaan!
Jaana, mielenkiintoisista haasteista on ollut tänä vuonna kirjablogimaailmassa suorastaan ylitarjontaa, itselleni on nyt tullut vähän sellainen olo että "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", eli kun olen näistä lukuhaasteista aemminkin intoillut niin muokkaan tätäkin yleisluonteista haastetta itselleni sopivaksi, kun minua haasteella muistettiin. Mitään todellisia paineita en ota siitä, että oikeasti lukisin esim. 10 klassikkoa tai 10 tietokirjaa tänä (luku)vuonna, mutta ne mitä luen liitän em. haasteisiin. Tärkeintähän lukemisessa on vapaus.
VastaaPoistaMuutenkin olen viime aikoina miettinyt bloggaamista omalla kohdallani: onko tämä tosiaan se tapa, jolla haluan kirjablogata? Liittyen ajankäyttöön ja muuhunkin. Onhan tämä harrastus antanut paljon - joskus liikaakin; esim. lukuvinkkejä en enää varsinaisesti kaipaa ja toivonkin salaa, että kukaan ei bloggaisi minua kiinnostavista kirjoista vähään aikaan, etten saisi uusia virikkeitä ennestään kilometrin mittaiseen TBR-listaani ;)
Sinullahan Jaana on se väikkäri, joka rajoittaa lukuaikaa etkä varmaan tosiaan kaipaa enää muiden alojen tietotulvaa tällä hetkellä! Hienoa, että olet lukenut enemmän kaunokirjallisuuttakin ja laajentanut lukurepertuaaria blogien myötä. Tulin uteliaaksi, että millaisia uusia kirjoja olet löytänyt blogeista, siis sellaisia, minkä tyyppistä kirjallisuutta et ole ennen lukenut?
Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi, Liisa! Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät näihin lukuhaasteisiin halua ollenkaan osallistua. Minussa on molemmat puolet: toisaalta kaipaan lukemiseen tavoitteellisuutta ja listoja (varmaan vieroitusoireita yliopistosta?), toisaalta en ikinä pysty pitäytymään lukulistoissa vaan luen fiiliksen mukaan.
VastaaPoistaTuo oli hyvin sanottu tuo "haastanut itsensä muilla asioilla", minäkin koetan nyt katsoa vähän ympärilleni arjen haasteisiin ;).
Tämäkin haaste on todella mielenkiintoisen oloinen ja pidin kovasti siitä, kuinka oivaltavasti Maria pohdit haasteita, bloggaamista ja sitä, mitä ne antavat lukijalle.
VastaaPoistaItselläni on sama tilanne kuin Jaanalla. Kirjoitan väitöskirjaa (kulttuurintutkimuksen alalta) ja koska olen ollut aika lailla jumissa ja pahassakin urakriisissä sen kanssa, en oikeastaan halua/ehdi osallistua tietokirjahaasteeseen, sillä tieto- ja tieteellisten kirjojen lukeminen on työtäni. Joskus toki joku hyvä elämäkerta tai kiehtova populaari tietoteos on sellainen, jonka luen huvikseni ja silloin bloggaan siitä.
Minäkään en pysy lukulistoissa enkä koskaan uskalla blogissani mainita edes sivupalkissa, että mitä luen nyt. Saatan nimittäin kuvitella lukevani seuraavaksi jonkun kirjan, mutta tartunkin sitten ihan johonkin muuhun.
TB-haaste taas on vienyt sydämeni, koska niin monien muiden tavoin mainitsen Britannian (laajasti käsitettynä) kirjalliseksi mielenmaisemakseni.
Jään kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan muiden bloggaajien esittelemiä tietokirjoja ja saatan saada taas muutaman hyvän lukuvinkin itselleni.
Kiitos Katja! Minulla on sama juttu tuon "ennakkoilmoituksen" suhteen; pari kertaa olen maininnut, että luen nyt täyttä häkää jotain ja kohta siitä bloggaankin, mutta sitten... Jotkut toiset ovat kurinalaisia tässä asiassa, minä en.
VastaaPoistaTB-haaste on ihana ja Karoliina on tehnyt sen eteen ison työn, mutta enemmän itsensä haastamista olisi lukea kirjoja joltakin sellaiselta maantieteelliseltä/kulttuurialueelta, jolta ei ole lukenut vielä yhtään kirjaa tai ainakaan niin paljon. Englannin kieli on muutenkin niin dominoiva kirjamarkkinoilla, paljon hyvää maailmankirjallisuutta jää katveeseen. Siksi onkin hyvä, että TB:ssa on myös Commonwelth-osio, joka muistuttaa noista muista maailmankolkista.
Itsellä on blogielämää takana vasta hetken verran ja erilaisten haasteiden suhteen on vähän sellainen "en mää oikein kehtaa ottaa osaa" -olo. Ikään kuin kouluaikana piti ensin tutustua muihin lapsiin, ennen kuin sai osallistua yhteisiin leikkeihin :)
VastaaPoistaTämä tietokirjahaaste houkuttelee kovasti, samoin olen harkinnut "kirjallista maailmanvalloitusta". Klassikotkin kiinnostavat, mutta vuosi on jo yli puolenvälin joten kiirehän siinä tulisi. Muiden blogeista on on kiva seurata erilaisia haasteita ja etenkin sitä, mitä kaikkia kirjoja haasteiden puitteisiin saadaan mahtumaan.
Olen ollut lukemisissani aina melko Suomi-keskeinen ja se näkyy esimerkiksi mies-ja myös naiskirjailijalistoissani. Blogin myötä olen laajentanut repertuaariani enemmän ulkomaiseen kirjallisuuteen ja uusina tuttavuuksina esimerkiksi Ishiguro ja Oates, josta juuri kirjoitin ovat tulleet lukulistalle pysyvästi. Tietokirjapuolelta esimerkiksi Mitfordin tytöistä kuulin blogeissa ensimmäisen kerran. Toistaiseksi olen ollut blogimaailmassa saamapuolella ja se on hyvin positiivista.
VastaaPoistaMaija, kaikki haasteiden aloittajat ovat aina iloisia, jos joku innostuu mukaan! Jos ujostuttaa, niin laittaa vain vaivihkaa haasteen kuvan sivupalkkiin ja linkittää oman postauksensa yhteydessä alkuperäiseen haasteeseen :). Itse lähdin heti blogitaipaleeni alussa mukaan Karoliinan siskos- ja keskiluokkahaasteisiin en nyt ihan aloittanut omaa blogia voidakseni osallistua niihin, mutta melkein :D. Mutta tunnistan kyllä tuon alun ujouden varsinkin pidempään bloganneita kohtaan, onneksi kirjablogimaailmassa on kuitenkin yleensä todella kannustavia ja uusillle blogiystävyyksille avoimia bloggaajia. Haasteisiin osallistuminen on yksi tapa huomioida toisen blogi ja osallistua blogimaailman keskusteluihin.
VastaaPoistaKuten tuosta sivupalkistani huomaa, en minäkään ole kovin pitkällä klassikkohaasteessa, mutta nyt on työn alla pari ohutta klassikkoa, jotka taas kasvattavat saldoa :). Haasteisiin osallistuminenhan ei todellisuudessa sido mihinkään, jokainen lukee sen minkä ehtii. Sen sijaan haasteen aloittaminen edellyttää enemmän aktiivisuutta ja sitoutumista, esim. kommentoi edes joihinkin haasteeseen linkitettyihin postauksiin kaikille osallistujille, tekee mahdollisesti jonkin kokoavan postauksen aiheesta haasteen loputtua jne.
Jaana, tuohan se tietysti oli :). Minä olin jossain vaiheessa puolestani hyvinkin käännöskirjallisuuteen suuntautunut (sillä perusteella valitsin myös yleisen kirjallisuustieteen ja kotimaisen kirjallisuuden väliltä ennen pääsykokeita, vaikka sitten luin myös kotimaisesta aineopinnot ja se laajensikin lukeneisuutta aika paljon).
Sama ongelma minullakin tuon lukemisen suunnitelmallisuuden eli käytännössä suunnittelemattomuuden kanssa. :) Aina, ihan aina, jos väitän lukevani pian jotain tai kirjoittavani jostakin kirjasta tai aiheesta, luen ja kirjoitankin jotain muuta....
VastaaPoistaHaasteiden haasteellisuus kuulostaa sekin kovin tutulta, samoin pohdinta siitä, miten blogit ohjaavat lukemista.
Minulla on kaksi omaa, hyvin verkkaisesti etenevää lukuhaastetta (Finlandia-voittajat, aakkoset), keskityn pääasiassa niihin. Jos sitten luen jotain, joka sopii johonkin haasteeseen (ja muistan sen bloggaushetkellä), niin otan osaa ainakin sen kirjan verran. Haasteita on mielestäni hauska seurata, vaikken kauheasti niihin osallistukaan.
Samoin minusta on hauska seurata esim. uutuuskirjoja blogeista, mutta yritän itse olla saamatta liikaa lukuvaikutteita tai ainakin lukea muutakin kuin uutuuksia (juuri eilen varasin kolme kirjastosta, joten kiinnittäkää huomionne yrittää-verbiin). Aluksi minustakin tuntui, että ihan kaikki uudet kirjat ja muut blogimaailmasta bongatut ihanat opukset on luettava, mutta ei sitä vaan pysty. Eikä haluakaan; vaikka minulla on tällä hetkellä työn alla uutuuksia ja lisää tulossa, aion pian palata taas oman hyllyni ja vanhojen klassikojen pariin.
Yritän syksymmällä lukea myös enemmän tietokirjoja. Maria, nuo sinun lopuksi suosittelemasi kolme tietokirjaa ovat olleet lukutoiveissani jo kauan, ne kaikki kuulostavat todella kiinnostavilta! Verkottunut ihmiskunta löytyy kotoakin, ja se kuuluu ehdottomasti syksyn kirjapinooni.
P.S. Huomasin nyt Marian uusimman kommentin (tai se taisi tulla samaan aikaan kun kirjoitin omaa kommenttiani).
VastaaPoistaMinä olen osallistunut haasteisiin aika löyhästi, kertonut vaan tekstissä tai otsikossa, että tällä kirjalla osallistun nyt siihen ja siihen haasteeseen (olen kyllä linkittänyt ko. haasteeseen), en ole siis laittanut haasteita sivupalkkiin. Ei siellä omianikaan ole. Joten liikkeelle voi lähteä pienimuotoisemmin.
Eikä tarvitse kysellä lupaa haasteisiin, linkkeihin tai kommentointiin. Täällä kirjablogimaailmasa on mielestäni aika vastaanottavainen ilmapiiri, kuten Maria sanoikin! :) Harmi vaan, että blogeja on nykyisin niin paljon, ettei ehdi kommentoida kuin murto-osaa. Siis muuta harmiahan tuosta lukumäärästä ei ole, ei todellakaan, mutta en ehdi olla niin aktiivinen kuin haluaisin.
Maria, olen ihan samaa mieltä pelkän englantilaisen kirja-alueen kapeudesta - tai ehkä pitäisi sanoa kapeasta runsaudenpulasta, koska hyvää kirjallisuutta tulee paljon. Olen itse koettanut lukea enemmän kansanyhteisön muidenkin maiden kirjallisuutta ja löytänyt vuoden sisällä mm. Adichien ja Lahirin.
VastaaPoistaMitä tuohon ujouteen osallistua erilaisiin haasteisiin tulee, niin tuttua se on varmasti joillekin suhteellisen pitkäänkin blogia pitäneille. Ainakin minulle. Koska omassa blogissani kirjoitan, tosin harvemmin, muustakin kuin kirjoista, olen aina ristiriitaisin tuntein sen suhteen, että saako tällainen puolittainen kirjabloggaja osallistua johonkin vaiko ei (ja se on ollut minulle aika isokin ongelma). Totta kai saa, sen tiedän, mutta sama ujous voi siis hyvinkin vaivata niin uusia kuin "vanhoja" bloggaajia. Se on vain inhimillistä. :)
Maria, minä luen kaikkia kirjoja. Teen joka vuosi mm. monta tietokirjaa ja nytkin on menossa hiukan vaativa tietokirja eräästä kansasta ja kohta sen jälkeen lähinnä omaa intohimoani oleva lähempää historiaa käsittelevä tutkijoiden kirja etc. Olen varmaan täyttänyt tuon British haasteenkin vaatimustason ja ainakin siihen on myös tulossa kohta täydennystä etc. Ongelmani on se, että en muista millään, missä haasteessa olen ja sitten se jaottelu, mikä kirja kuuluu mihinkin, kun en muutenkaan tykkää kauheasti näitä kirjoja jaotella, vaan antaa kaikkien kukkien kukkia.
VastaaPoistaTeen laidasta laitaan ja puutarhakirjojakin on tullut tehtyä tänä vuonna pelkästään YHDEKSÄN. Keittokirjoja, lastenkirjoja, sisustusta...runoja ja sitten minulle on syntynyt vaivihkaa helmaheikkous ranskalaiseen kirjallisuuteen, mikä hämmästyttää itseänikin;-)
En ylenkatso mitään haasteita ja aina olisin valmiina nousemaan kaikkiin juniin, mutta näihin tietyn kirjajaottelun mukaan tehtäviin haasteisiin olen aivan liian RAJATON.
Olen niiiin pahoillani!
Mukavia kirjahaasteita sinulle ja muille!
Jenni, voimme lohduttautua sillä, että tuskin kukaan muistaa noita luvattuja kirjoja/postausaiheita, tai jos muistaa ja odottaa kovasti, niin sitten muistuttaa ;).
VastaaPoistaJennin huomio siitä, että haasteisiin voi lähteä pienimuotoisemmin eikä tietenkään tarvitse linkittää haastetta sivupalkkiin tai alasivulle, jollei halua (ajattelin sitä vaan "blogiujon" helppona tapana ilmaista olevansa mukana) on hyvä.
Tuo Verkottunut yhteiskunta on tosiaan hyvä, kiinnostavaa historiaa uudella näkökulmalla.
Katja, tottahan se on, että blogiujous ei katso ikää ;). Itse olen aina pitänyt blogiasi ihan oikeana kirjablogina, olen alunperin löytänyt sen varmaan jollain Montgomeryyn liityvällä haulla, kauan ennen kuin aloin seurata blogeja aktiivisesti.
Totta tuokin, että brittiläistä korkeatasoista kirjallisuutta kirjoitetaan (ja käännetään suomeksikin) todella paljon - ja se on ihanaa!
Taavan tietohaaste on ensimmäinen lukuhaaste, johon olen lähtenyt mukaan, vaikka olen ehtinyt bloggailla jo jonkin aikaa ja törmännyt kaikenlaisiin mielenkiintoisiin haasteisiin tämän vuoden alusta lähtien.
VastaaPoistaKyseessä ei kohdallani ole se, että pelkään, etten saisikaan haastetta loppuun määräaikaan mennessä (olenhan melko hidas lukija), vaan se, että en ole uskaltanut sitoutua lukemaan tietyntyyppisiä tai tietynaiheisia kirjoja. Luen todella fiilispohjalta. Valitsen seuraavan luettavan kirjan vasta kun olen lukenut edellisen (luen yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan) ja täysin sen hetken mielialan ja houkutuksen mukaan. Pelkään, että haasteet kariutuisivat siihen :D
Tietohaasteeseen lähdin kuitenkin mukaan, koska tiedän, että tulen lukemaan paljon tietokirjoja tulevana lukuvuonna, aloitanhan yliopisto-opiskelut. Haastekirjat tulevat varmasti painottumaan historiaan, joten täytyy yrittää löytää kymmenen joukkoon jotain muutakin. Kiitos vinkeistäsi, täytyy katsoa, löytyykö niistä jotain itselleni "sopivaa".
Näitä haasteita on silti hirveän kiinnostavaa seurata eri ihmisten blogeissa. Etenkin tuo Karoliinan Totally British -haaste on monipuolisuudessaan todella mielenkiintoinen!
Siis en millään ehdi lukea näitä kaikkia kommentteja, mutta luin Jennin viimeisen ja voisin sen alleviivata joka osiltaan!
VastaaPoistaLeena, ei toki tarvitse pahoitella :). Nämä haasteet ovat täysin vapaaehtoisia ja niiden kuuluu olla hauskuutta, ei stressin aihetta. Ymmärrän täysin, että sinun luku- ja bloggausvauhdillasi ei ehdi jaotella ja joka kirjan kohdalla muistaa, mihin haasteeseen se voisi sopia.
VastaaPoistaSinulla on tosiaan laaja repertuaari niin tieto- kuin kaunokirjallisuudenkin suhteen, nuo puutarhakirjat mielläni ihan osaksi "tavaramerkkiäsi", kun teet niitä niin paljon ja sinulla on oma ihana puutarhasi.
Olen lukemassa yhtä kirjaa, jonka sinäkin olet tehnyt tänä vuonna, sellainen ihmissuhdesoppa mutta ei hömppä ;).
Minä en tullut edes ajatelleeksi onko näin uunituoreen bloggarin sopivaa osallistua haasteisiin, vaan rymistelin heti ilmoittamaan osallistuvani Nostalgia-haasteeseen. Mutta tämä kirjablogi-maailma tosiaan tuntuu hyvin avoimelta ja ystävälliseltä, enkä ehkä siksi ajatellut, että kukaan voisi pahastua.
VastaaPoistaMitään syvällisempää sanottavaa minulla ei luonnollisesti aiheesta vielä ole, mutta olen ehtinyt innostua myös Totally British - haasteesta. Brittiläisiä kirjoja tulee tosiaan minunkin kyllä luettua muutenkin, mutta olen jo miettinyt miten saisin valittua siihen hiukan haastavampia kirjoja, esim. sellaisista genreistä, joita en normaalisti lue.
Laura, tuo opiskelu tekeekin haasteesta aika helpon suorittaa :). Haasteet voivat joko haastaa lukemaan jotain sellaista, mitä ei muuten lukisi, tai sitten haaste voi olla teema, jonka kautta miettii erilaisia kirjoja/järjestää (tägää) blogissaan, vaikka ne lukisi ilman haastettakin.
VastaaPoistaOnnea opintoihin; opiskeluvuodet ovat kyllä antoisaa aikaa ja sinulla on vielä niin ihana pääainekin!
Liisa, kuten monikin on tässä ketjussa todennut, haasteisiin saa ilman muuta kuka vain osallistua, se on haastajille vain ilo! Nopeamminhan sitä tulee tutuksi kanssabloggaajien kanssa kun "moikkaa" toisia esim. haasteeseen osallistumalla :) (tai kommentoimalla, linkittämällä, on monta tapaa moikata ja keskustella blogimaailmassa).
VastaaPoistaMinusta haasteissa on hauskaa saada vinkkejä lukemiseen erilaisista virkistävistä näkökulmista. Yritän olla ottamatta osallistumisista tai suorittamisista mitään paineita, vaikka pientä hikipinkoustaipumusta vasten pitääkin toisinaan taistella...
VastaaPoistaKokosin juuri blogeissa kierrelleitä haasteita omaan blogiini lähinnä muistilistaksi itseäni varten: näihinkin olisi kiva tutustua, kun sille tuulelle sattuu. Esimerkiksi siskoshaasteen aihe tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia monenlaisiin kirjoihin, Totally British on aivan loistava johdatus brittikirjallisuuteen pähkinänkuoressa, ja Kirsin kirjanurkasta juuri bongaamani haaste kirjoista, joiden nimessä mainitaan lintulaji, on minusta sekin aivan hurmaava idea.
Kiitos inspiraatiosta kaikille haastajille ja haasteiden osallistujille!
Mielenkiintoista. Niin Marian kirjoitus, tämä keskustelu kuin tietokirjahaastekin. Kiitos Marialle!
VastaaPoistaTämän(kin) haasteen taidan jättää väliin. Perustelut ovat pitkälti samat kuin Katjalla. Luen ja olen lukenut tietokirjoja työni vuoksi. Lisäksi kirjoitan jonkin verran arvioita oman alani tutkimuskirjallisuudesta tieteellisiin lehtiin (kulttuurin-/perinteentutkimus). Blogissa haluan kirjoittaa kevyemmällä otteella ja vapaammin. Ennen kaikkea haluan täällä keskittyä kaunokirjallisuuteen, rakkaaseen harrastukseeni. Mutta en mene vannomaan ettenkö joskus täälläkin postaisi tietokirjallisuudesta.
Olen saanut blogistaniasta tosi paljon hyviä lukuvinkkejä ja myös lainannut kirjastosta ja ostanut itselleni toisten mainitsemia ja arvioimia kirjoja. Kuitenkin luen ensisijaisesti fiiliksen mukaan pääasiassa sellaista kirjallisuutta, jota löydän kirjastoni uutuuksista. (Menen aina ensimmäiseksi katsomaan uutuudet ja aika usein sieltä löytyy niin paljon kirjoja, etten enää muuten kiertele hyllyillä.) Huomaan kuitenkin lukevani hyvin paljon samoja kirjoja kuin muutkin täällä eli ilmeisesti kirjastomme valikoimat ovat ajantasaiset ja hyvät.
Ne pari haastetta, joihin olen luvannut osallistua (keskiluokka- ja klassikkohaaste) ovat toistaiseksi edenneet aika huonosti. Keskiluokkahaasteeseen valitsin kirjoja, joita en ole aiemmin lukenut. Sikäli haasteet parhaimmillaan saavat ainakin minut luopumaan joistakin totutuista lukemistavoistani...
Parasta blogeissa on ainakin tähän mennessä ollut yhteisöllisyyden kokemus, mihin kuuluu lukukokemusten jakaminen ja todella mukaviin ihmisiin tutustuminen! Haasteet ja arvonnat ovat sitten bonusta. Itse lähdin mukaan siksi, etten muista kovinkaan hyvin, mitä kaikkea olen lukenut ja mitä kirjoista ajatellut. Sitä paitsi kirjoista on todella mukava kirjoittaa, mutta se kyllä stressaa välillä, etten ehdi postata kirjoista, heti kun olen ne lukenut... Uskon kuitenkin, että vähitellen löytyy se itselle paras tapa pitää blogia. En esimerkiksi nyt heinäkuussa ole osallistunut keskusteluihin yhtä ahkerasti kuin aiemmin, vaikka se mukavaa ja avartavaa onkin. Se harmittaa, mutta vakuuttelen itselleni, että jostain on pakko tinkiä, koska on muutakin elämää.
Minäkään ehdi osallistua haasteisiin, mutta niistä on kiva lukea ja saada erilaisia lukuvinkkejä. Tällä hetkellä oma lukemiseni on keskittynyt tiettyihin kirjallisuuden lajeihin jo pakottavista syistä, mutta, kun joskus olisi aikaa, niin olisi hienoa avartaa näkökulmaansa ja maailmankuvaakin. Minulle myös brittiläinen kirjallisuus on ollut sydäntä lähellä jo nuoruudesta asti ja edelleen haluan siihen perehtyä paremmin.
VastaaPoistaTuo Krohnin linkki ei johdattanut omaan blogiisi, kun olisin halunut lukea kirjoituksesi uudestaan. Tiedon tyttäret oli hyvä muistutus kirjasta, joka on seisonut muutaman vuoden hyllyssäni... Minusta tuo Paulan kirjallista elämää on ihana haaste ja olen saanut sinulta ja Paulalta hyviä vinkkejä :) Se on sitten toinen asia, milloin ehdin niitä lukemaan, mutta yritystä on!
Ja olen niin samaa mieltä Anna Elinan kommentista siitä, mikä on parasta blogistaniassa on tämä yhteisöllisyyden tunne ja yhteiset lukukokemukset, vaikka kaikkia seuraamiani blogeja ei ehdi kommentoimaan millään. Joskus kommentoin niitä mielessäni ja luulen, että olen kirjoittanut kommentin kirjoittajan blogiin hih!
VastaaPoistaNäitä ihania haasteita tosiaan riittää, Luru :). Kiva kun sinäkin osallistut Susan nostalgia-haasteeseen ym.!
VastaaPoistaSara, kiitos kun sanoit tuosta linkistä, olen näköjään sekoillut jotain tuossa kohtaa, täytyy korjata :). Saralle ja muillekin, joita kiinnostaa haasteen aihepiiri vaikka eivät ehdikään osallistua: ottakaa itsellenne talteen haasteen lukulista (esim. TB-haaseeseen Karoliina on koonnut todella paljon kirjailijoita esim. Kansainyhteisön maiden tai genrejen mukaan jaoteltuna). Voi sitten ihan omaan tahtiinsa valikoida luettavaa myöhemmin :).
VastaaPoistaAnna Elina, ymmärrän hyvin, että jos kirjoittaa oman alan tietokirjallisuudesta lehtiin niin niistä ei jaksa enää muokata blogitekstejä (lisäksi riman asettaisi ehkä liiankin korkealle oman alan kirjojen kanssa?) Omalla kohdallani ymmärrän tämän haasteen niin, että liitän tähän lähinnä populaaria tietokirjallisuutta, mitkään kovin akateemisten tekstien arviot eivät mielestäni istuisi tänne, niitä varten pitäisi olla asiablogi. Monissa väikkäreissäkin on kuitenkin sellaista yleistä kiinnostavuutta, että niistä voi bligata tännekin.
Yhteisöllisyys ja lukukokemusten jakaminen on ihanaa; välillä tuntuu kyllä aika hämäävältäkin, että näinkö samoilla lukulistoilla sitä menee monien muiden kanssa! Jotkut teokset saavat runsaasti blogisavuja, mutta varmasti hyviä uutuuksia jää myös katveeseen.
Huomasin juuri, että minähän itse asiassa luenkin todella vähän tietokirjallisuutta, lukuunottamatta tutkimustyöhön liittyviä kirjoja (tosin nyt juuri en toimi tutkijana enkä tiedä, toiminko jatkossakaan). Ehkä se, että työkseen lukee tai on lukenut tutkimuksia, on sammuttanut innon lukea tietokirjallisuutta. Se on sääli. Ja vähän tyhmääkin, koska itsekin tavallaan olen tietokirjailija....
VastaaPoistaEhkä sitten, kun pääsen eroon tutkijuuteen liittämästäni pakkolukemisen ajatuksesta, pystyn lukemaan enemmän tietokirjallisuutta. Mulla nimittäin oli kaunokirjallisuuden lukemisen kanssa jonkinlainen jumi niihin aikoihin, kun opiskelin kirjallisuutta. Aika isojen kirjamäärien lukeminen yhdistettynä analyyttisyyden vaatimukseen tappoi ainakin multa lukemisen innon joksikin aikaa. Onneksi ei kuitenkaan lopullisesti. Ja kaiken kaikkiaan kirjallisuuden opiskelusta on laajemmin ajatellen ollut todella paljon hyötyä ja iloakin.
Olen muuten miettinyt tuota samaa asiaa eli sitä, miten paljon samoja kirjoja täällä blogistaniassa luetaan, arvioidaan ja kommentoidaan. Joskus kun kirjoittaa jostain ei niin suositusta kirjasta, ei siihen välttämättä tule yhtään kommenttia (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö niitäkin arvioita luettaisi). Sitten välillä taas yllättyy, miten jokin itselle hyvin tärkeä kirja tai kirjailija on toisille ihan uusi tuttavuus.
Anna Elina, aika moni on maininnut, että kirjallisuuden opiskelu on häirinnyt lukemisen iloa. Minulla nuo opinnot eivät ole vähentäneet lukemisen nautintoa tai vapaa-ajan lukemista ollenkaan, pikemminkin vähän syventäneet harrastusta. Silloin tietysti, kun opiskeli aktiivisesti, ei aikaa kauheasti niille vapaa-ajan kirjoille jäänyt, mutta ne polttelivat sitäkin enemmän...
VastaaPoistaTuo suosittujen kirjojen kommentointi on jännä juttu. Jos ei ole itse lukenut kirjaa, sitä kommentoi pariin ensimmäiseen siitä tehtyyn postaukseen "mielenkiintoista, tämä menee lukulistalle", mutta sitten niihin kymmeneen seuraavaan ei jaksa, jos ei niissä kirjoiteta jotain erityistä. Little Been tari a on ollut minulla lähiaikoina sellainen, että haukottelen aina kun joku on siitä blogannut enkä usein edes kurkkaa mitä siitä on sanottu - tuntuu että tiedän jo, millainen kirja on, jopa niin hyvin, että minun ei tarvitse sitä itse ikinä lukea!
Sitten taas, jos on itse lukenut kirjan niin sitä mielellään kurkkaa siitä kaikki postaukset, uteliaana, että mitäs se ja se siitä kirjoittaa... Itse myös kommentoin aina, jos joku on linkittänyt omaan arviooni (ja huomaan sen), se tuntuu vastavuoroiselta. Siksi kai suosittuja kirjoja kommentoidaan niin paljon, aiemmassa kommentissasi mainitsemasi jaetun lukukokemukseni vuoksi.
Haasteet ovat mukavia kunhan osallistumisensa pitää kohtuullisena! :) Englanninkielisessä kirjablogimaailmassa liikkuu vielä paljon enemmän haasteita, ja monessa seuraamassani blogissa onkin jossain vaiheessa ilmestynyt postaus siitä kuinka bloggaaja aikoo jatkossa vähentää haasteisiin osallistumista ja arvostelukappaleiden vastaanottamista koska tuntuu että lukemisen vapaus on ihan kadonnut; koko ajan on vain "pakko" lukea jotain johonkin tarkoitukseen.
VastaaPoistaMielestäni on hyvä juttu että haasteita on paljon monenlaisia, löytyypähän jokaiselle asiasta kiinnostuneelle jotain sopivaa. Pitää siis kuitenkin muistaa hillitä itsensä! :) Ei vahvoja puoliani, mutta tässä asiassa olen toistaiseksi onnistunut kohtuullisesti. Ne kaksi isompaa haastetta joihin olen ilmoittautunut, klassikko- ja tietokirjahaaste, sopivat mulle hyvin siksi että olen joka tapauksessa ajatellut että haluaisin lukea enemmän kyseisenlaisia kirjoja, ja haasteet toimivat siinä kannustimena.
Ja siitähän ei todellakaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ettei osallistu haasteisiin; eivät ne ole olemassa siksi että niihin pitäisi osallistua, vaan siksi että niihin saa osallistua, jos itsestä siltä tuntuu. Niin uudet kuin vanhatkin tuttavuudet. :)
Olen myös hyvin ailahtelevainen lukija. Sen uskallan ilmoittaa sivupalkissa mikä kirja juuri nyt on luvussa, koska jos olen kirjan jo aloittanut niin silloin vaihdan sen toiseen vain siinä tapauksessa että jätän kokonaan kesken. Mutta olisi aivan turhaa ja toivotonta kertoa mitä aion lukea seuraavaksi, koska se voi sitten olla ihan mitä vaan...
Satu, tuo englantilaisen kirjablogimaailman ilmiö alkaa jo kuulostaa pelottavan tutulta :). Ei vaan, haasteet eivät estä minua tarttumasta haasteiden ulkopuolisiin kirjoihin, mikemminkin monesti minua muuten vaan kiinnostava kirja menee useampaankin haasteeseen - ja sekin tuntuu tavallaan hassulta... siis tyyli "osallistun tällä kirjalla haaste x:ään, y:hyn ja b:hen".
VastaaPoistaNuo sinun minihaasteesi ovat hyvä idea! Tässä kuussa n kuitenkaan osallistu, koska en ehdi lukea tiiliskiviä :).