lauantai 7. joulukuuta 2013

Suvi Ahola: Lukupiirien aika


Suvi Ahola: Lukupiirien aika
Avain 2013, 246 sivua.

Kaikkia näitä eri aikojen yhteenliittymiä yhdistää juuri se, että on kokoonnuttu kirjan ympärille. On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä. 

Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho. Yksityisten ihmisten vapaaehtoisissa yhteenliittymissä luetaan yhdessä valittuja kirjoja ja keskustellaan niistä.

Helsingin sanomien kirjallisuuskriitikkona tunnetun Suvi Aholan Lukupiirien aika on kiinnostava katsaus suomalaisten lukupiirien historiaan ja siihen, millaisia lukupiirejä Suomessa nykyään (tarkemmin sanottuna tutkimuksen tekovuonna 2009) toimii. Ketkä perustavat yhdessä lukupiirin, missä kokoonnutaan, mitä lukupiirissä tehdään ja mitä kirjoja luetaan?

Ahola pyrkii osoittamaan, että suomalaiset lukupiirit muodostavat jatkumon 1700-luvulta tähän päivään.
Edellytyksenä lukuharrastuksen leviämiselle laajempiin kansankerroksiin oli tietysti yleinen lukutaidon paraneminen sekä uudenlainen huokea painopaperi, jonka myötä kirjat halpenivat – silti lukupiireissä luettiin pitkään usein samaa kirjaa vuorotellen ja kalliista kirjoista hankittiin vain osuuksia. Suomen ensimmäisenä lukupiirinä voi pitää 1700-luvun Pohjanmaalla toiminutta muutaman miehen muodostamaa "kirjasosieettia". Myöhemmin perustettiin erilaisia kirjallisia salonkeja, joita emännöivät naisetkin, muun muassa Minna Canthin Kuopion-kotiin kokoontui joukko nuoria kirjailijoita.

Nykyajan lukupiirien osallistujat ovat varsin samankaltaista porukkaa kuin kirjabloggaajat: tyypillinen lukupiiriläinen on keskiluokkainen ja keski-ikäinen (tai keski-ikäistyvä), suhteellisen hyvinkoulutettu nainen. Yhteisöllinen lukeminen, lukukokemusten jakaminen ja vapaamuotoinen ajanviettotapa tuntuu olevan erityisen tärkeää naisille, kun taas miehet kaipaavat asiakeskeisempää ja tavoitteellisempaa otetta lukemiseen ja kirjallisuuskeskusteluun – Ahola tosin ennustaa, että tämä olisi muuttumassa ja entistä useammat miehetkin löytäisivät taas tiensä lukupiireihin.

Suvi Ahola vieraili tutkimusta tehdessään lukuisissa suomalaisissa lukupiireissä, ja Lukupiirien aika esittelee niistä muutamia. Ihastuin erityisesti kuvaukseen ystäväpariskunnista koostuvan "Tapanilan työväen murheilijat" -lukupiirin illasta, johon oli saatu vieraaksi Sirpa Kähkönen kertomaan historiateoksestaan Vihan ja rakkauden liekit. Lukupiiri-illan aikana keskusteltiin Kähkösen teoksen herättämistä ajatuksista monipuolisesti ja sopivasti rönsyillen, syötiin borssikeittoa ja esitettiin kirjailijalle kiinnostuneita kysymyksiä.


Lukupiirien aika perustuu Suvi Aholan viime keväänä julkaistuun väitöskirjaan, joka löytyy sähköisessä muodossa E-thesis -palvelusta.

Kirjasta on kirjoittanut myös K-blogin Jenni.

4 kommenttia:

  1. Olen aikeissa lukea Aholan väitöskirjan, jota olen vasta vähän silmäillyt. Kiinnostavaa ja muistuu mieleen, kun olin yhtenä vetäjänä vetämässä nettilukupiiriä! Siihenkin tarvitsee sen oman ajan. Toisaalta jossain vaiheessa olisi kiinnostavaa osallistua ihan perinteiseen lukupiiriin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, muistan Lukupiiri-blogin! Sekä virtuaalisten että irl-lukupiirien vetäminen vaatii varmasti oman aikansa. Itse en ole kuulunut mihinkään varsinaiseen lukupiiriin; kirjabloggaamisen kautta on löytynyt suuri joukko uusia "kirjaystäviä", mutta maantieteelliset etäisyydet asettavat omat haasteensa ja kunkin omat blogit taas vievät sitä "virtuaaliaikaa".

      Minäkin aion jossain vaiheessa tutustua tuohon väitöskirjaankin.

      Poista
  2. Olin kuuntelemassa Aholaa Kouvolan kirjastossa tästä aiheesta, kun väitöskirja oli vasta tekeillä. Ihmettelimme, miten tällainen aihe olikin jäänyt tutkimatta.
    Olen ollut vain yhdessä lukupiirissä, kansalaisopiston järjestämässä. Kyllästyin kuollakseni joidenkin jaarittelusta ja totesin, että minulla ei ole sitä kärsivällisyyttä, mitä lukupiiriläiseltä vaaditaan. Ehkä joku pienempi, samanoloisten ihmisten ryhmä olisi antanut positiivisen kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, luulen että parhaiten toimii sellainen lukupiiri, jonka jäsenet tuntevat toisensa edes jotenkin ennalta ja yhdistäviä tekijöitä on muitakin kuin se lukupiiri, esim. harrastus tai elämäntilanne. Samanhenkisten pienehkö lukupiiri omalla kylällä olisi unelmaa. Ahola on kyllä löytänyt hyvän aiheen, yleensäkin lukuharrastuksesta ja lukemisesta on kiinnostavaa lukea tutkimuksia ja perkaamatonta sarkaa varmasti riittää sillä saralla.

      Poista