Kotiäidin lukumaraton

Kirjabloggaajakollegani Jaakko, Hanna, Karoliina, Sonja ja Sara ovat kukin vuorollaan pitäneet oman 24h-lukumaratoninsa, jonka tarkoituksena on lukea mahdollisimman paljon vuorokauden aikana. Itse en ensin ajatellutkaan ryhtyä samaan, mutta aina uusia maratonpostauksia lukiessa ajatus alkoi poltella entistä enemmän. Kuten kaikki muutkin, minäkin aion nukkua hyvät yöunet, syödä ja ulkoilla jne. Mies hoitaa lapsia, mutta kotiäitinä ajattelin kuitenkin ottaa mukaan myös yhden lapsille ääneen luettavan kirjan, Tammen kultaisen juhlakirjan.

Blogissa haaste toimii niin, että tulen muokkaamaan tätä päivitystä muutaman tunnin välein, yleensä varmaankin aina luettuani kirjan. Kirjoitan lukemastani lyhyitä vaikutelmia, ja ainakin osasta kirjoja kirjoitan pidemmät, erilliset arviot myöhemmin.

Omalla kohdallani haaste alkaa N-Y-T eli klo 19.00 ja päättyy huomenna samaan aikaan. Mies on isompien lasten kanssa pyöräretkellä ja pienemmät uinuvat. Olen hyvässä lukuvireessä, sillä kävin äsken polkupyörälenkillä kirjastossa kahmimassa luettavaa, ja odotan kirjojen pariin pääsyä innolla. Alunperin ajattelin aloittaa Majavakeväästä, mutta Talvi Ravennassa kutkuttelee myös kovasti. Toiveita luettavista kirjoista saa esittää kommenteissa!

Kirjapinossa on siis

Kirsti Ellilä: Majavakevät
Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
Anita Konkka: Talvi Ravennassa
Joel Haahtela: Katoamispiste
Mirjami Hietala: Makeat muistot
Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Johanna Venho: Tässä on Valo
Riitta Konttinen: Dora Wahlroos - taiteilijatarina
Päivi Halttunen (toim.): Tammen kultainen juhlakirja


Tavoitteenani on saada luettua kaikki listassa olevat kirjat luettua, poislukien Rautayöt ja Dora Wahlroos, joissa on eniten tekstiä, luettua (ne/jomman kumman niistä toivon saavani hyvään alkuun). Eli toivon lukevani vuorokauden aikana seitsemän kirjaa, joista yksi on runsaasti kuvitettu lastenkirja, yksi nuortenkirja ja yksi runokokoelma, loput (pienois)romaaneja tai novellikokoelmia.

Minua kiinnostaa tietää, kuinka monta sivua luen tunnissa, sillä en ole sitä ikinä aiemmin laskenut. Haluan myös vähän kokeilla rajojani ja ahmia kirjoja oikein kunnolla! :)


19.00-22.20: Luettu Anita Konkan romaani Talvi Ravennassa, 164 sivua.


Tunnelmia: Kun aloin lukea Konkan kirjaa, olin aluksi hyvin tietoinen siitä, että "luen nyt tässä kirjaa lukumaratonia varten", mutta onneksi tempauduin pian mukaan romaanin kerrontaan. Kirjassa keski-ikäinen nainen matkustaa Italiaan kirjoittamaan romaania kaksikymmentä vuotta aiemmin kuolleesta äidistään. Pidin kirjasta kovasti, siihen täytyy ehdottomasti palata omassa postauksessaan. Arvelen, että kirja on omaelämäkerrallinen vähän samaan tapaan kuin Anja Kaurasen Ihon aika.

Kuvittelin, että olisin lukenut tämän kirjan parissa tunnissa, mutta menikin yli kolme tuntia. Siitä tosin vain alle kaksi tuntia oli tehokasta lukuaikaa ja loput sellaista muiden askareiden/perheen kanssa seurustelun ohessa tapahtuvaa.

Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla tuntuu sopivalta iltayön kirjalta, seuraavaksi sen pariin.

Ti klo 11.30: Luettu Mirjami Hietalan romaani Makeat muistot, 141 sivua.


Tunnelmia: Capoten kirja oli niin pientä fonttia ja tiheitä rivinvälejä, etteivät silmät enään myöhään illalla jaksaneet sitä lukea, joten vaihdoin väljätekstisempään ja sisällöltäänkin kevyempään ja helpompaan kirjaan, Hietalan Makeisiin muistoihin. Kirja oli viehättävä ja sympaattinen, ei kuitenkaan mikään huipputeos. Mainio kuitenkin omassa genressään, joka voisi olla vaikka "naisten kotoisa lukuromaani". Kirja kertoo sisarussuhteista, perhesalaisuuksista ja -muistoista - teemat siis pitkälti samoja kuin eilen lukemassani Konkan kirjassa, mutta tyyli erilainen. Tästäkin kirjasta myöhemmin enemmän.

En osaa laittaa tarkkoja kellonaikoja, sillä ilta- ja aamutoimiin sekä nukkumiseen meni paljon aikaa enkä edes katsonut kelloa ennen nukahtamista (jolloin olin päässyt Hietalan kirjassa sivulle 74), mutta arvelisin, että tähän kirjaan upposi aktiivista lukuaikaa reilut kaksi tuntia.

Seuraavaksi aion lukea Kirsti Ellilän nuortenromaanin Majavakevät ja jossain vaiheessa päivän mittaa kerään pienet lukijat ympärilleni kuuntelemaan Tammen kultaista juhlakirjaa.


Klo 12.00-12.50: Luettu Tammen kultainen juhlakirja ääneen, 269 sivua. 


Lapset (2-6) kuuntelivat sujuvasti ääneenlukua vajaan tunnin - kaksivuotias tosin vaelteli ympäriinsä, mutta muut jaksoivat keskittyä kirjan alusta loppuun. Tammen kultaisessa juhlakirjassa on kymmenen Tammen kultaista kirjaa, joista ainakin viisi oli meille ennalta tuttuja. Ulkokirjallisena huomiona mainittakoon, että kokoomateos oli melko painava ja hankala kannatella kädessä niin, että kaikki kuuntelijat näkisivät kuvat - ja lukija näkisi tekstin.

Klo 13.00-13.10: Luettu ääneen Meillä on vauva (Tammen Kultaiset kirjat 150), 22 sivua.


Jatkettiin lasten kanssa vielä Tammen Kultaiset kirjat -teemaa ja luettiin Meillä on vauva. Tammen kultaiseksi kirjaksi siinä oli melko paljon teksiä per sivu. Herttainen tarina pienestä Mikosta, joka saa pikkusiskon. Teksti Ruth ja Harold Shane, suom. Saima-Liisa Laatunen, kuvat Eloise Wilkin. Tyypillinen "kultaisen perheidyllin" kuvaus, tästä kirjasta tuskin riittää juttua erilliseen postaukseen :).

Nyt vähän muita puuhia ja sitten jatkamaan Majavakevään lukemista.

Klo 16.40: Luettu Johanna Venhon runokokoelma Tässä on valo, 65 sivua.


Lukuväsymys iski, ja päätin keventää lyriikalla. Runojen lukeminen on hitaampaa kuin proosan, mutta myös jotenkin ilmavampaa ja tarpeeksi erilaista. Maratonia on enää kaksi ja puoli tuntia jäljellä; tavoitteenani on saada vielä Majavakevät loppuun, muuta en usko ehtiväni. Viimeiset kolme tuntia olen tehnyt enimmäkseen muuta kuin lukenut (mm. kokkaillut ja syönyt jäätelöä), mutta nyt ajattelin taas lukea intensiivisemmin.

Klo 20.00: Luettu Joel Haahtelan Katoamispiste, 159 sivua. 


Maalissa ollaan! Maraton loppui tunti sitten, mutta luin vielä viimeisen kirjan loppuun "yliajalla" noin klo 19.15 mennessä ja ehdin vasta nyt koneen ääreen kirjoittamaan loppuyhteenvedon. Luettua tuli siis vuorokauden aikana seuraavat kirjat:

Anita Konkka: Talvi Ravennassa

Mirjami Hietala: Makeat muistot

Päivi Halttunen (toim.): Tammen kultainen juhlakirja + Meillä on vauva

Johanna Venho: Tässä on Valo

Joel Haahtela: Katoamispiste

Kuvittelin, että olisin ehtinyt lukea myös Aamiaisen Tiffanylla ja Majavakevään, mutta ensinmainitun hylkäsin tällä erää liian tiiviin tekstin takia ja jälkimmäisen jätin kesken maratonin viime metreillä, sillä se ei ollut vielä temmannut mukaansa ja Haahtelan Katoamispiste houkutteli enemmän. Pääsin Ellilän kirjassa sivulle 44 ja aion lukea kirjan loppuun lähipäivien aikana. Kirjan vaihto oli hyvä valinta, sillä Katoamispiste hurmasi minut miltei ensi sivuiltaan. Kirjasta taisi tulla suosikki-Haahtelani!

Sivumääräksi tuli 529 sivua (+ 44s.) aikuistenkirjallisuutta ja 291 sivua lapsille ääneen luettuja kuvakirjoja. Yleensä luen (itselleni) yhden lyhyen kirjan päivässä, joten nyt luin ehkä kolmin- nelinkertaisen määrän. Ihan hyvin, kun kuitenkin nukuin noin yhdeksän tunnin yöunet ja puuhailin paljon muuta. Ilman pientä itsensä tsemppaamista ja urheiluhenkeä (kiitos kaikille kannustuksesta!) en olisi pystynyt lukemaan näin paljon saman vuorokauden aikana, ja minulle sopiikin paremmin lukea pitkin päivää tehden välillä muita juttuja. Illalla on kyllä mukava lukea pidempään putkeen, ja olisin varmasti pystynyt valvomaan myöhempäänkin, mutta annoin suosiolla periksi unelle :).

Lukuhaasteen plussat omalla kohdallani olivat seuraavat:

• sain luettua useamman sellaisen kirjan, joiden lukemista olen suunnitellut jo kauan tai jotka olen halunnut lukea johonkin haasteeseen (Venho, Haahtela, Konkka)
• tuli luettua lapsille pidemmän aikaa kerrallaan 
• kirjaston kirjat (kaikki paitsi Venho ja Haahtela) tuli luettua nopeassa tahdissa pian lainaamisen jälkeen eivätkä siis jää nurkkiin pyörimään (paitsi jos en saa pidempiä arvioita kirjoitettua pian...)
• voin nyt hyvällä omallatunnolla uppoutua pidempiin romaaneihin pitämättä pitkää taukoa bloggaamisesta, kun voin tiputella näistä rytinällä luetuista arvioita päivän parin välein

...ja miinukset:

• huomasin hieman stressaavani tämän postauksen päivittämisestä: tuntui, että piti lukea nopeasti siksikin, että olisi jotain kerrottavaa täällä
• aina ei olisi huvittanut lukea, tylsimmältä se tuntui alkuiltapäivästä (tai oikeastaan jo puolilta päivin, mutta siitä selvisin lukemalla lapsille ääneen, mikä oli kivaa
• minulle ei sovi se tyyli, että kerron etukäteen, mitä aion lukea, sillä fiilikseni muuttuivat nopeastikin. Koen huonoa omaatuntoa Aamiaisen ja Majavakevään suhteen, mutta luen ne sitten myöhemmin :)

Kaikenkaikkiaan hauska kokemus, tällaisena kotiäidin rentona versionakin! Voisin hyödyntää ideaa joskus, jos minun pitää lukea kirjoja nopeaan tahtiin vaikkapa jotain tutkimuskirjoitusta varten, kuten Sara teki Tyttökirjamaratonissaan. Tuolloin pitäisi tietenkin olla täysi lukurauha ja mielellään myös paljon herkkuja syötäväksi, että jaksaisi valvoa myöhään!

Jään mielenkiinnolla odottamaan toisten kirjabloggaajien maratoneja :).